Nenäliinoja ja niiskutusta

En tiedä olenko sairastanut jo melkein kaksi viikkoa influenssaa, flunssaa,nuhaa vaiko kaikkea yhtä aikaa. Viime viikon alussa alkoi kurkkukipu, sitten nuhaa ja kuumetta ollut nyt viikon verran. Viikkoon en ole paljon kotoani poistunut, onneksi on lähipiiri, joka auttanut arkiasioissa minua.
Taas olen saanut kokea asioita joita en muista ennen kokeneeni. Makuaisti katosi täydellisesti, syödessä tunsin vain ruuan rakenteen ja sen perusteella kyllä saattoi tajuta mitä evästä suussa milloinkin oli. Eilen olin jo niin kuumeinen ja heikko illasta,että pakon edessä yritin syödä hiukan, mutta ruuan pureminen tuntui työläältä ja epämielyttävältä. Uskomattomia kokemuksia ihmiselle jolle ruoka on maistunut liiankin hyvin.
Näyttää siltä,että koiratkin aistii minun olevan kipeä, käyttäytyvät rauhallisesti. Eilen nauratti kun vanha Helmi innostui leikkimään lattialta löytämänsä muurahaisen kanssa.Niitä näkyy silloin tällöin kipittävän keittiössä.
Kyllä se kevät tulee, harakat istuu jo pareittain puun oksilla ja talitintit tavoittelee tityytä.
Pari viikkoa niin ollaan maaliskuussa. Mielessä ovat käyneet jo kukkaset.
Olen ajatellut,että tänä kesänä pysyttelen kotona ja laittelen kukkaistutuksia tänne, mökillä vietän aikaa vain aurinkoisina lämpiminä päivinä.

                                             Helmikuun aurinkoinen päivä

Aurinkoa ja lämpöä odotellessa

Nyt on vierähtänyt päiviä viime kirjoittelusta. Olen hoidellut pieniä nuhaneniä ja eikö kunnon flunssa iskenyt itseenikin. Niin kauan on aikaa edellisestä  kuumetaudista,etten muistanut kuinka kipeäksi voi tulla. Onneksi minulla tuo uusi sänky, siinä kelpaa pötkötellä :)
Laihdutuskuurikin  pitää, hehkutan sitä ystäville,etten kehtaa luovuttaa. Alkuviikosta kävin kampaajalla, lähtiessä sanoin että  tavataan kuuden viikon päästä ja vyötärö viisi senttiä kapeampana.
Nyt mittauksessa vyötäröltä lähtenyt 10 cm.
Katselin telkkarista ykköseltä perjantai ohjelmaa, siellä keskustelun aiheena oli brändäys,siis mielikuvan tekeminen. Siellä joku mainisti, että myös blogin kirjoittajat rakentavat itsestään jonkinlaisen mielikuvan lukijoilleen. Aloin miettimään olenko minä rakentanut ja millaisen.
Aidosti kun aloitin, tein sen mielenkiinnosta kirjoittamiseen.Mietin kyllä kirjoittavani omasta elämästäni ja mitä päivä kerrallaan se toisi mukamaan. Meitä eläkkeelle juuri jääneitä on  Suomessa runsaasti jokainen omine mietteineen ja ratkaisuineen. Minulla ei ole ollut päämääränä saada suuria
määriä lukijoita, mutta sen tiedän vakilukijoita on. En ole brändännyt, minun ajatukseni ja elämäni on
suurinpiirtein sitä mitä kirjoitan.
Ilmat ovat olleet huonoja, loskaa, sadetta. Alanya on käynyt mielessä useasti, toukokuuta odotan.

Alanya keskusteluissa netissä ilmenee usein tieto, että useita lentoja sinne ensi kesälle on peruttu, matkatoimistot ja lentoyhtiöt, syy ettei matkat ole käyneet kaupaksi odotetulla tavalla.

Olenko tuottava vaiko menoerä?

Useissa keskusteluissa tulee esille,  että me suomalaiset olemme rakentaneet tämän maan ja meille kuuluu saamamme hyvinvointi. Aloin pohtimaan  mitä minä olen tehnyt tämän yhteiskunnan hyväksi,

olenko ollut tuottava, rakentava, vaiko menoerä . Olenhan saanut koulutuksen, sairaanhoidon, maantiet kulkea, kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, turvallisuuteen liittyvät asiat, Kelapalvelut ym. lähes ilmaiseksi. Jos kaikki tuo laskettaisiin rahana, tuskin mikään pieni summa.

Mitä minä sitten olen antanut tälle yhteiskunnalle, olen tehnyt töitä lähes tasan 40 vuotta, työllistänyt ihmisiä yli 20 vuotta yrityksiini.  Mietin onko lasten teko tuottavaa, äitiyslomaa pidin 3 kk.

Nyt olen eläkkeellä. Tuntuu että tuskin olen ollut kovin tuottava ja vielä  jos elän  vanhaksi, eläke napsahtaa tilille pitkään.

Maailmassa ihmiset joutuvat lähtemään sotien ja tulevaisuudessa kuivuuden sekä muiden luonnon katastrofien takia kotimaistaan. Onko siis minulla oikeus pitää kynsin ja hampain kiinne ettei tänne ole tulemista hätääkärsivien. Eikö tämä koko maailma ole tarkoitettu meille kaikille elää. Ei ilmeisesti, mutta taivaassa ja paratiisissa kaikki hyvä on yhteistä, luvataan.