Jospa kuitenkin

Onkohan minussa kaksi persoonaa,tänään aamulla löysin itseni katselemasta Alanyan matkoja. Minunhan piti unohtaa matkailu tältä vuodelta ja varsinkin Turkin suunta. Toinen minä sanoo että  ei nyt sinne ole ihan järkevää mennä ja toisella on ikävä "kotiin". Riidelkööt nämä persoonat keskenään,katsotaan kumpi vetää pitemmän korren.
Nyt kuitenkin olen Repoveden rantamaisemissa ja olen nauttinut lämpimistä,kauniista ilmoista tämän viikon.Auringonotto vielä onnistuu ja rusketustakin olen saanut lisää.
Vuoden alussa aloittamani laihdutuskuuri ilmeisesti on tuottanut hieman tulosta, ruokailutottumukseni ovat muuttuneet ja olen pysynyt samoissa mitoissa,mutta laihtumista ei enää ole tapahtunut. Nytkin mökillä elelen aivan perusruualla, pullat ja muut sokeriset herkut saivat jäädä kaupan hyllylle. Yhtenä päivänä teki mieli jotain makeaa, se sai minut keräämään vadelmia ja mustikoita joista sain keitettyä sopan. Lähin kauppa on 12 km päässä,joten yhden herkun takia ei viitsi lähtä sinne ajelemaan.
Mustikoita on nyt runsaasti.Pari kertaa olen käynyt poimissa ja saanut kasaan ämpärillisen.Ei ole mitään herkkuhommaa,mutta en kehdannut jättää poimimatta kun niin isoja ja melkein kotini oven edessä kasvavat. Vadelmiakin on runsaasti,mutta niiden aika alkaa jo olla lopuillaan.Oksasta kun ottaa kiinne niin marjat varisevat maahan.

                                                  Repovesi heinäkuu

Unelmat kantavat aikansa

Nyt on tämän vuoden matkat tehty, jonkinlainen etappi elämässä saavutettu. Vuosia kestänyt haave päästä nauttimaan keväisin ja syksyisin Välimeren rannalle Turkkiin on ratkennut. Ei minun omasta päätöksestäni vaan maan poliittisen tilanteen takia. Usko rauhanomaiseen elämään tulevaisuudessa siinä maassa joutaa roskakoppaan. Tietysti ihmisten arki Turkissa jatkuu lähes entiseen tahtiin, mutta
epävarmuus ja pelko tulevasta ahdistaa mieltä.
Suuri harmi,moni Turkkiin ihastunut matkailija muistaa Alanyan Paratiisina ja nyt on vaikea käsittää
mikä on tämän päivän todellisuus. Toukokuussa siellä lomaillessani kysyin paikallisilta että mikä on heidän mielipiteensä miksi useat lomailijat eivät tule, vastaus oli että politiikka ja pommit. Turkissa on tehty vallankaappausyritys,satoja kuollut,syyllisiä jahdataan ja maahan on julistettu 3 kuukauden
poikkeustila. Tietysti minun matkusteluhaluuni vaikuttaa myös ystäväni vakava sairastuminen.
Olin jossain vaiheessa valmis myymään kesämökkini,ostamaan asunnon Alanyasta, haaveeni kuitenkin kariutuivat, unelmani eivät täyttyneet. Liekö hyvä haltija kulkenut rinnallani nähden pidemmälle tulevaisuuteen.
Mieleni on ollut vuosia uudenlaisen elämän etsimistä. Yhtenä päivänä lepäilin omassa sängyssäni,olo oli miellyttävä,oli tunne, tässä minun on hyvä olla, ei tarvi lähteä mihinkään. Tajusin että jonkinlainen
päämäärä etsimisessä  on saavutettu.
Turkin lomailuistani saisi uskomattoman kertomuksen, mutta sen tarinan kokonaisuudessaan tiedän vain minä.
Elämä jatkuu, uusia tuulia puhaltaa kotimaassa:) Huomena lähden mökille, luvattu on kaunista ilmaa.
Keskussairaalastakin tuli vastaus,ettei vielä kasvaimen poistamiseen tarvetta. Mielenkiintoista kuitenkin kun aletaan selvittämään mikä on minun tarve syödä D-vitamiinia päivittäin. Syön kuukauden ajan 20 migrogrammaa päivässä ja sen jälkeen mitaan mikä on minun elimistön D- vitamiinitaso, pitääkö vähentää vai lisätä annostusta.

                                            Alanya toukokuu 2016
                                             

Kukkuu

Asuntoni takana olevassa metsikössä on käki viihtynyt koko kesän.Muutama päivä sitten mietin. että jos vielä tulee kukkumaan,  niin lasken kuinka monta kertaa ja se on vanhan uskomuksen mukaan määrä kuinka paljon on itsellä elinvuosia jälkellä. Toissapäivänä se sitten tapahtui, käki ilmaantui puun oksalle ja kukkui 21 kertaa. Siis elän 86 vuotiaaksi :)
Satoi eilen,sataa tänään ja säätiedotuksen mukaan vielä useampia päiviä. Vähän harmittaa. Amerikkalaisia ja Amerikansuomalaisia ystäviäni on saapumassa lomailemaan ja tutustumaan Suomeen.Tarkoituksemme on lähteä kiertämään pohjoiseen kuuden hengen porukalla viikoksi.
Serkkutapaamisia ja musiikki-iltoja on tiedossa Oulun seudulla. Iltasanomissa oli jo lööppi missä kerrottiin helteen taas olevan työntymässä rajan takaa.
Vielä ei ole kolahtanut kirjettä Keskussairaalasta jossa minut kutsuttaisiin tutkimuksiin ja lääkärissä käyntiin,jospa tällä viikolla.Se voi sekoittaa minun osallistumistani lomailuun. Ilmeisesti ei mitään hälyyttävää veriarvoissani koska kiirettä eivät pidä. Voimattomuutta ja väsymystä kuitenkin on hetkittäin paljonkin. Eräs tuttavani väitti sen olevan vanhuutta ja siihen pitäisi suhtautua hyväksyvästi.Sana vanhuus joutaa vielä roskakoppaan moneksi vuodeksi. Nythän on meneillään elämän parhaista,helpommista vuosista. Saa elää kuin Ellun kana. Ei tarvi huolehtia muista ihmisistä, oma elämä tärkeää. Olenkin tehnyt muutoksia, uusia ystävyyksiä on tullut elämääni,vanhoista ystävistä osa on saanut mennä.
Ihmisellä on vain yksi elämä, kannattaa miettiä tarkkaan millaisessa ilmapiirissä elät, millaista elämää haluat, tehdä elämästä oman näköinen,se on tärkeää.Liikkua ja keskustella ihmisten kanssa joilla samat intohimot kuin itsellä, se on antoisaa,löytää hengenheimolaisia.Vaikeaa se on ja aikaa vievää,mutta palkitsevaa.
Itseäni kiinnostaa luonto,linnut,koirat,mökkeily,matkustelu ja eri maiden kulttuurit, erityisesti Turkki.
Jostain syystä ystäväpiiriini on ilmaantunut melkoisia filosofeja, päivittäiset tunteja kestävät keskustelut,asioiden analysoinnit ovat mekoisia herkkuja elämän ja tiedon nälkäiselle ihmiselle.

                                                     Repovesi kesäkuu 2016