Tytöt tyttöjä, pojat poikia

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että sukupuolineutraali kasvatus ei ole lasten etu. Minusta on näyttänyt jo pitemmän aikaa,että ihmisistä yritetään leipoa samanlaisia,saman arvoisia olimme sitten mitä sukupuolta tahansa. Emme hyväksy erilaisuutta. Minun mielestä maalaisjärki ja peilikin sanoo että olemme joko naisia tai miehiä, tyttöjä tai poikia. Miksi emme korosta näitä piirteitä joita luoja on meille antanut. Miehet ovat lihaksikkaaampia ja kookkaampia, soveltuvat naista paremmin voimaa vaativiin tehtäviin. Naiset taas synnyttämisen ja imettämisen kautta lahempänä lasta ja hoivaavampia.
Ei miesten ja naisten tarvi olla kaikessa samanlaisia ja oikeassa elämässä  se on mahdotontakin.
Erilaisuudet ovat voimavara positiivisesti ajateltuna.
Tietysti se että nostetaan tapetille seksuaalinen häirintä, naisten matapalkkaisuus ym. ovat asioita joista on puhuttava avoimesti. Tuntuu kuitenkin, överiksi on nekin keskustelut menneet joltain osin.
Seksuaalinen häirintä on minun sukupolvelle yleistä, olemme saaneet kokea kun vanhat ukot tarttui tisseihin kun olimme nuoria neitejä, näyttelivät elimiään ja pedofiilia kokemuksiakin on. Näistä asioista ei ole haluttu puhua aiemmin, enkä halua muistella tätä enempää nytkään.
En oikein tajua mikä on tämän sukupuolineutraalin kasvatuksen pointti. Olisiko että me ihmiset sietäisimme paremmin toisiamme jos olisimme enemmän samankaltaisia. Tulevaisuudessa miehet tykkäisivät pukeutua pinkkiin leipoessaan pullaa ja naiset rasvahaalareihin korjatessaan autoa.
Luin myös tänään otsikon,että Ruotsin kirkko  alkaa käyttämään Jumalasta sukupuolineutraalia nimitystä. Herra sanaa ainakin pitää välttää. Minun mielestä myös sana isä viittaa sukupuoleen, voiko isä olla muu kuin mies. Siis Jumalasta tehdään sukupuoleton, joka tähän asti on raamatussa ollut herra ja isä. Kuulostaa järkevämmältä, en tähänkään asti ole voinut edes kuvitella että Jumala on uros niin kuin on uskoteltu. Uskontunnustus alkaa: Minä uskon Isään Jumalaan, meidän herraamme....
saa nähdä miten tätä tekstiä tullaan muuttamaan.

Lunta

Tänä aamuna yllätyin tuplasti, ensinnäkin katsoin kelloa, voi järkytys se oli viisitoista yli kymmenen.
Aika ripeästi pääsin sängystä ylös ja katsoin ulos ikkunasta, voi järkytys, siellä oli lunta niin paljon että olisi lähdettävä lumihommiin. Tässä meidän rivitalossa asuu vanhempia ihmisiä ja tuli mieleen että minun olisi hyvä lähteä ahertamaan. Pihatiet olivat auraamattomat. Lumi oli todella raskasta, aura-auto todennäköisesti tulee päivän aikana, kolasin vain kulkureitit pihapiiriin. Lunta oli n. 25 cm, ei minun pikkuinen Daisy pysty semmoisesta hangessa liikkumaan, takapihalle lapioin koiralle kulkutiet.
Laitoin jalkaani piikkipohjaiset kengät, ne aivan välttämättömät jos meinaa pystyssä pysyä. Kiertelin pitkin lähimetsikköä ja ihailin kauniita lumisia maisemia. Torstaille on luvattu myrskyä ja lunta voi sataa jopa 25 cm, sitä odotellessa :). Laitan kuvia tämän päivän retkestäni. Minulla on Suomen lisäksi tuhansittain lukijoita Amerikasta, Aasiasta ja Keski-Euroopasta, että tämmöistä täällä meillä, terveisiä Suomesta rakkaat blogiani seuraavat ympäri maailman.
Kyllä heti huomaa kuinka mieli virkistyy, kun lumi valaisee maisemaa. On ollutkin pimeää ja sateista monta viikkoa.On marraskuu, marras tarkoittaa kuolemaa, luonnossa tapahtuu valmistautumista talveen, kukat kuolee,puut pudottavat lehtensä, ihmismielellekin raskasta.
Tuntematon sotilas vetää katsojia, tämän vuoden katsotuin elokuva. Itse en mene sitä katsomaan, 3 tuntia sotaa valkokankaalla on liikaa minulle. Riittää kun luen lehtien otsikoita ja kauhistun kaikkea mitä maailmassa tapahtuu. Kävin katsomassa historiallisen elokuvan Viktoria,Abdul, se perustuu tositapahtumiin, mutta melko tarunomaiselta, epäuskottavalta vaikutti.

Ripsiäiset

Liityin syksyllä netin kotikukka ryhmään ajatuksena tutustua kodin kukkasiin ja ostaakin muutama hoidettava ikkunalaudalle. Minun ikkunat osa on etelään ja makuuhuoneen ikkuna pohjoiseen. Siis sellaiset kukat sopivat minulle jotka pitävät valosta. Onhan tietysti mahdollisuus sijoittaa kukkia kauemmas ikkunasta. Olen yllättynyt kuinka kukat ovat vieneet harrastajiensa sydämet. Joillakin on kymmeniä jopa parisataakin kukkaa kotona. Harrastajat lähettelevät toisilleen kasvien alkuja ja seuraavat niiden kehittymistä. Valkoraidalliset peikonlehdet ovat olleet nyt muotia, niiden hinta on ollut jopa 179 e ja vaikeasti saatavillakin. Hieno harrastus ja mielenkiintoinen.
Minä innostuin ostamaan valkokukkaisen orkidean, tutkin sitä kotiin tuotuani, näytti hyvältä ja kauniilta.Nyt tiedän mikä on ilmajuuri, kukkavana tai keiki. Keikiä ihmettelin ensin, se on poikanen jonka orkidea kasvattaa jonnekin varteen. Näin myös kuvan jossa emokukassa vielä kiinni oleva keiki oli kasvattanut kukkasen. Ilmeisesti keikin olisi voinut erottaa emostaan jo aiemmin omaan ruukkuunsa.
Tokaluokkalainen oli mummin luona kyläilemässä, tutkiessaan orkideaa hän huutaa "mummi tuu kattomaan mitä mustiä ötököitä täällä ruukussa juoksee". Todella suojaruukun sisällä vilisti kymmeniä pieniä ötököitä, arvasin heti että kyseessä oli ripsiäisiä, olinhan niistä lukenut ja muistakin kukkien tuholaisista. Suihkutin kukan melko lämpimässä vedessä voimakkaasti ja pesin ruukun. Sijoitin orkidean kauas muista kukista. tarkistimme kaikki minun kukat, muissa ei näkynyt merkkejä tuholaisista.Ripsiäiset eivät pidä kosteasta joten päivittäin suihkutan kasvia jos se konsti tehoaisi.
Mietin kyllä että pitäisikö orkidea hävittää ennen kun entisetkin hyvinvoivat kukat ovat ripsiäisten valtaamat.Olisihan minulla mahdollisuus palauttaa orkidea ötököineen kauppaan, mutta kuitin kerkesin jo heittää pois niin ei taida onnistua. Onhan minulla ollut koko ikäni muutama kodin kukka,jos ei ole menestynyt,olen ajatellut etten osaa hoitaa ja heittänyt kasvin pois. Nyt vasta tajuan että usein vika kasvissa onkin niissä viihtyvän tuholaisen.