Virvon varvon

Taas on mummi virvottu terveeksi ja tuoreeksi, huiskittu höyhenrisuilla. Varmaan toi hyvää onnea mukanaan.  Tänään kaaduin kauppareissulla lahjakkaasti. Katu oli osittain sulanut mutta jäisiä kohtia siellä täällä, enkä huomannut. Onneksi ei mennyt luita poikki,mutta vaatteet kuraantuivat.Takki piti laittaa pesuun. Yleensä olen käyttänyt nastakenkiä, jotka estää liukastumisen mutta nyt ei ollut jalassa, en muistanut olla varovainen.
Pääsiäisruohotkin ovat hyvällä kasvulla, nehän itävät muutamassa päivässä. Lasten kanssa on ollut mukava askarrella ja lenkkeillä auringonpaisteessa.
Kesämökillä kävin tekemässä tarkastuksen että kaikki kunnossa: Ei näkynyt hiirien jälkiä. Mukava oli laittaa takkaan tulet, lämmitellä sen edessä ja paistella makkaraa.....itse söin vain yhden :)

Onnellisuus

Nyt aurinko paistaa ikkunasta suoraan kasvoilleni rullaverhon lävitse, virkistää mieltä vaikka häikäisee ja kirjoittaminen vaikeutuu.Eilen oli melkoinen lumipyry ja tuuli, pari kertaa jouduin puhdistamaan pihaa. Pikkuinen Daisy ei pystynyt lumessa kulkemaan. Aidan päälle oli kertynyt n.20 cm lunta.
Harvemmin lehtien otsikoissa on hyviä asioita, nyt kuitenkin on. Suomessa asuu maailman onnellisimmat ihmiset. Olen hieman hämmentynyt, ei minulta tai ystäviltäni ole käyty kysymässä kuinka onnellisia olemme. Eikö onnellisuus ole tunnetila jonka jokainen henkilökohtaisesti vain voi kertoa. Itse olemme rakentaneet oman elämämme tässä maassa, osa on onnistunut osa ei. Suomi on antanut hyvän pohjan onnellisuuteen. Ilmeisesti tilastot ovat tehty olettamusten perusteella, kun Suomessa on sitä ja tätä, niin ihmiset ovat onnellisia.
Olenko itse onnellinen? Yleensä olen, välillä en. Itsestä se on kiinne kuinka elämänsä rakentaa.
Tyytymätön ihminen kuolee varmasti tyytymättömänä, positiivisesti ajatteleva onnellisena.
Kevään edityminen näkyy, kiinanruusuni on alkanut kukkimaan ja Kymijoelle on laulujoutsenia saapunut.

Käytöstavat

Elämä on paljon muuttunut menneistä ajoista, mutta niin on myös käytöstapamme. Muistelen kuinka lapsena piti olla kohtelias,tyttöjen piti niiata ja poikien pokata saadessaan jotain. Piti myös vanhempien keskustellessa olla hiljaa, vastattiin kun kysyttiin. Koulussa opettajalle vastatessa noustiin seisomaan pulpetin viereen ryhdikkäästi. Kunnioitettiin vanhempia ihmisiä ja heitä teititeltiin.
Tupakointi oli yleistä, se oli hienoa, miehekästä, myös moni nainen poltti ja vielä kotona sisällä.Uskottiin jopa tupakan terveydellisiin vaikutuksiin. Muistan pienenä ollessani kuinka äiti puhalsi korvaan tupakan sauhua, oli uskomus että se helpottaa kipua.
Kahvin juonti oli taidelaji, se kaadettiin ensin kuppiin ja siitä asetille,sokeripala huulille ja siitä ryystettiin asettia pidellen somien päiden varassa. Tämä oli aivan yleistä. Muistan itsekin juoneeni näin ja osanneeni taidon. Kahvi oli kuumaa, näin juoden suu ei palanut. Pappani jopa lisäsi suolaa kahviin reilusti.
Muistan myös kuinka miehet sylkivät ja räkivät, ilmeisesti vain tapa. Sulkivat sormella toisen sieraimen ja puhaltaen tyhjensivät toisen sieraimen, hyi. Kiroilu oli miehillä yleistä.
Silloin kait oli muodissa miehillä leveät housunlahkeet, muistan kuinka laittoivat housun puntteihin pyykkipojat,etteivät puntit repeytyneet polkupyörää ajaessa.
Muistan jalkarätit, lierihatut ja miesten valkoiset paidat joissa oli vain kaulukset ja rintaosa.Muistan naisten kellohameet ja vannealushameet. Meillä tytöillä oli vaaleanpunaiset sukkanauhapaidat ja villasukat.
Kaiholla mutta hymyssä suin muistelen -50 lukua, siitä on niin kauan. Meille lapsillehan se oli mukavaa aikaa,leikittiin,käytiin koulua ja saimme liikkua vapaasti, liikennettä oli vähän. Emme tienneet paremmasta.

Nojatuoli

Laitoin nojatuolini nettiin myyntiin, kun halusin luopua siitä, saadakseni tilaa kodin kukkasille. Samana päivä rouva Kotkasta soitti,että kuvan perusteella tuoli olisi juuri sopiva hänen kotiinsa. Myyntihinnaksi olin laittanut 20 euroa. Sovimme, että kun pyry loppuu, hän tulee hakemaan tuolin.Poistin myynti-ilmoituksen nettipalstalta. Pariin viikkoon ei kukaan tullut tuolia hakemaan, eikä otettu puhelimella yhteyttä joten laitoin uudelleen nettiin myynti-ilmoituksen, mutta tällä kertaa lahjoitin tuolin siis ilmaiseksi. Heti ilmoituksen julkaisun jälkeen samainen rouva Kotkasta soitti ja halusi tulla hakemaan tuolin. Hän ei esitellyt itseään mutta tunsin äänestä. Kyselin miksi et ottanut yhteyttä,täällä tuoli on odottanut sinua jo kaksi viikkoa mutta et ole hakenut. Rouva oli hämmentynyt, yritti selittää että koira on ollut kipeenä ja että oli hukannut minun puhelinnumeron ym., mutta oli halukas saamaan nyt tuolin ilmaiseksi. Kerroin hänelle että kyllä hän saa tuolin kun hakee sen välittömästi ja hinta hänelle on 20 euroa ja takuusen en mene jos joku kerkiää hakea sen aikaisemmin. Rouva alkoi vaatimaan että hänenkin olisi saatava se ilmaiseksi koska myynti-ilmoituksessa oli niin. Sanoin hänelle että Sinulle on spesiaalihinta ja se on 20 euroa. Rouva ei suostunut. Lopetin puhelun. Samana iltana tuolille löytyi toinen hakija.
Nyt on tilaa muutamalle uudelle kukkaselle, on mielenkiintoista katsella kauppojen kukkatarjontaa.
Laihdutuskuurini etenee mukavasti, en ole lipsunut syömisen kanssa. Merkkaan jokaisen suupalan vihkoon ja lasken kalorit. Olen pysytellyt n. 1000 kaloria vuorokaudessa rytmissä. En punnitse itseäni, huomaan että parempi, ei tarvi pettyä jos kilot eivät karise odotetulla tavalla joka viikko. Huomaan kuitenkin, että kevyempi olo ja posket ovat kaventuneet:) Dietti jatkuu....

Neljä pientä annosta

Otsikko ei mitenkään liity minun laihdutuskuuriin. Eilen olin katsomassa ja kuuntelemassa kyseisen nimistä  musiikkikomediaa Kouvolatalolla. Olihan se hauskaa ja taidokasta esitystä. Mukana olivat Martti Suosalo, Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto. Eniten nauratti osio Illallinen yhdelle. Olen nähnyt saman lyhytelokuvana telkkarista joka uudenvuoden päivänä. Siinä kreivitär Sophie järjestää illalliset 90-vuotis syntymäpäivien kunniaksi. Hän kutsuu hovimestariaan palvelemaan vieraiksi kutsuttuja ystäviään samoin kuin viime vuonnakin. Nämä vieraat ovat kuitenkin poistuneet tästä elämästä jo vuosikymmeniä sitten. Juhlat kuitenkin sujuvat railakkaissa merkeissä. Jaksan nauraa vuodesta toiseen hyvälle juonelle ja näyttelijäsuorituksille.
Elämään taas pientä helpotusta kun Daisyltä on loppumassa juoksut. Lattialle on laitettu matot entiselleen. Olen yrittänyt pukea sille juoksuhousuja jalkaan, mutta vajaa minuutti ja ne on jossain mytyssä, Daisy ei niitä hyväksy.  Helppoa kuitenkin pieni kokoisen koiran kanssa.
Viikonlopulle luvataan lauhtuvaa,ihanaa, kevät alkaa. Nyt jo voi huomata kuinka aurinko lämmittää.Sisäkukkaset virkistyvät, kiinanruusuun on ilmaantunut nuppuja. Hankin uuden kukkapöydän joten lisää kukkia on tiedossa kotiini :).