torstai 21. helmikuuta 2019

Mustanmerenruusu

On tullut sairasteltua yli viikon.Nyt vain on ryhdistäydyttävä ja yritettävä ajatella kaikkea muuta, saatava arjesta kiinni, luotettava tuleviin parempiin päiviin. Tänään on aurinko paistellut, katsoin seuraavan 15 päivän sääennusteen, leutoa ja auringonpaistettakin. Maaliskuussa yleensä aloitetaan kodin kukkien mullanvaihto. Minun kodissani se alkoi tänään. Olen ostanut erilaisia multasekotteita ja kukkaravinteita valmiiksi. Vaihtelin osan kukista isompiin ruukkuihin ja osaan lisäilin uutta multaa. Viime vuonna näin tuttavillani mustanmerenruusun. Tätä kasvia ei minulla ole ollut aiemmin, mutta nyt on. Tänään istutin 5 pientä käpymäistä siementä ruukkuun. Saa nähdä onnistunko sen kasvattamisessa. Siemenpussissa luki, että sininen kukinta, kuvassa  näytti enemmän violetilta.
Pari tuntia ahersin kukkien parissa, harrastus se on tämäkin. Nyt kun olen saanut melkein kaikki kukat menemään talven yli ilman suurempia vaurioita, osa on jopa työntänyt uusia lehtiä, on paljon helpompaa jatkaa tästä kohti kesäistä kasvukautta. Talven ongelmia ovat kuiva huoneilma, hehkuvat patterit ja pimeys. Minä olen antanut kukille lisävaloa vaikka ovatkin eteläikkunoiden edessä, mutta se ei riitä.
Katselin eilisiltana telkkarista mielensäpahoittajaa, en voinut olla nauramatta kun Kinnunen oli mukana alaluokkalaisten kanssa oppitunnilla. Niin se vaan aika muuttuu. Kännykästä on tullut monelle nuorelle ja vanhemmallekin pakkomielle. Puhelinta on katsottava pienin väliajoin. Kyläillessäkin kännykkä voittaa seurustelun hetkittäin. Laitteesta on tullut pakkomielle. Olen kuullut puhuttavankin että vieroitushoitoa jotkut kaipaisivat. Itselläni taas toisinpäin. Yritän muistaa ottaa kännykän mukaan metsälenkeille, polut siellä ovat niin liukkaita ja hätää olen kärsimässä jos en saisi yhteyttä kehenkään. Muuten kännykkä ei ole minulle kovin tärkeä, enemminkin tietokone jota voisin käyttää vähemmän.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Hyvää kohtelua

Minä olen ollut koko ikäni jostain syystä talvivastainen, palelee, tulee lunta ja aurinko ei paista tarpeeksi. Mitä ihmisen päässä tapahtuu kun yhtäkkiä hirvittävät lumimäärät tuntuvat ihanalta. Lumiaurat kulkevat tiellä edestakaisin ja itsekin tartun lumilapioon tehdäkseni Daisylle juoksupolkua takapihalle. Nyt pyryttää ja tuulee reilusti, tätä pitäisi kestää vielä huomiseen asti. Eilen kävin ruokakaupassa, ennakoin liikkumiseni, ei tarvi pariin päivään lähteä kodista minnekään. Lunta tulee niin paljon että haittaa auto- ja junaliikennettä.
En taida olla ainut joka miettii tämän hetkistä vanhustenhoitoa. Se tosiasia on otettava myös huomioon että vanhetessaan tulee raihnaiseksi, voimat heikkenevät, ei pysty kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Ei ole keksitty pilleriä jolla saisi nuoruuden voimat palautettua. On tyydyttävä ja hyväksyttävä iän tuomat rasitteet. Elämä kuitenkin voi olla antoisaa. Tärkeä asia on kohtelu, vanhempi ihminen ei ole pikkulapsi jolle lässytetään tai paijaillaan ohimennen. Enemminkin taitaa olla ongelmana, että hoitajilla ei ole aikaa tai jaksamista suuremmin keskustella. Ystävällinen, lämminhenkinen ilmapiiri voisi olla hyvä lääke niin hoidettaville kuin hoitajillekin.
Meillä on sote uudistukset ja keskustelut meneillään. Minun mielestäni vanhustenpalvelut eivät ole asioita, joita jokin taho pystyy hyödyntämään, kuten nyt tapahtuu. Vanhusten sanotaan olevan suuri menoerä yhteiskunnalle, mutta vanhukset kuitenkin ovat tuottaneet useita miljonäärejä!
On tulossa vilkkaita, mielenkiintoisia keskusteluja näin eduskuntavaalien alla. Britannian brexit kysymys myös kiinnostava, Italian talous taitaa olla retuperällä. Elämä täällä tuppukylässä kuitenkin jatkuu entiseen malliin, koiran ulkoiluttamista, lumitöitä,  telkkarin katselua ja kevään odotusta!
Mielelläni olisin aloittanut linturuokinnan, mutta niistä jyvistä ja pähkinöistä tykkää hiiret ja rotatkin.Tänä talvena hoitelen kodinkukkasia, kyllä niihinkin tulee ei haluttuja öttiäisiä uusien kukkasten mukana. En ostele tulppaaneja enkä muitakaan kukkivia kausikukkia juuri näiden tuholaisten takia.