Antaa maailman elää omaa elämäänsä ja minä omaani, ei siihen kannata hirveästi paneutua, alkaa ahdistamaan.
Kannattaa paneutua vaikka kodin kukkasiin. Eilen laskin niitä olevan ikkunoiden edessä tasan 39 kappaletta. Kerran viikossa, sunnuntaina, käyn jokaisen läpi, tutkailen ettei minkäänlaisia ötököitä näy, kukka voi hyvin ja kastelen sopivasti. Onneksi Daisya ne eivät kiinnosta, joskus käy haistelemassa. Netti on todella antoisa näissä kukka-asioissakin, sieltä löytyy kuvia ja tietoutta maailmalta, paljon enemmän kuin meiltä kotoa. Olen hankkinut muutaman kasvilampun, niiden avulla yritän juurruttaa, kasvattaa lehtikaktuksen ja anopinkielien oksia. Ilman lisävaloa se ei onnistuisi näin talvisaikaan.
Minulla on myös tämä ikuisuusharrastus...laihduttaminen. Vuosi takaperin sain 10 kg tiputettua, mutta hiljalleen kilot palautuivat. Mutta nyt olen pakon edessä, ortopedi on todennut, että kiistattomasti polveni ovat leikkauskunnossa,mutta kiloja on saatava pois ennen kuin suostuu laittamaan uudet nivelet. Syyskuun alussa lääkäri soitti minulle,että tilaappa aika ravitsemusterapeutille. En ole tilannut, mutta sain kimmokkeen kuurin aloittamiseen. Nyt olen kuudessa viikossa saanut 9 kiloa pudotettua. Kirjaan joka suupalan, yksikään päivä ei saa ylittää 1200 kaloria. Tämän vuoden puolella pitäi minun olla operointi kunnossa. Ei ole vaihtoehtoja jos meinaan liikuntakyvyyn säilyttää.
Elämä sujuu muuten ihan mukavasti. Tänään tulee koululaiset mummin luokse, leivotaan voisilmäpullia pitkästä aikaa!
