Mansikka-aika

Nyt on viikko kulunut viimeisestä kirjoittelusta. Juhannus meni tavanomaisesti rattoisasti läheisten ja tuttavien seurassa.
Maailmalla sen sijaan tapahtuu suuria, Englannissa äänestettiin EUsta eroamisen puolesta. Nyt pohditaan mitä se tuo tullessaan,tietäjiä on televisioruudulla riittänyt,jokaisella omat arviot tulevasta.
Istanbulissa räjähti Ataturk lentokentällä, kuolleita yli 40 ja loukkaantuneita yli 200 ihmistä.
Suuria asioita, mutta mitä tavallinen ihminen voi muuta kuin jatkaa omaa pientä elämäänsä ja seurailla maailman tapahtumia ja odottaa mitä taas tapahtuu.
Nyt on mansikka-aika käsillä, tarkoitukseni on ostaa 5 kg laatikko ja pakastaa marjat. Ajattelin sulattaa pakastimeni tänään,mutta en löydä nappulaa mistä voisi katkaista virran.Ilmeisesti on mallia jossa tarvii koko pakastin vetää ensin pois paikoiltaan ja löytää jostain sähköjohto ja vetäistä pois pistoke pistorasiasta. Ukkojen hommia olis:)
Mökillä tuli tehtyä miesten hommia,en minä mutta vävy. Aitan huopakatolle edelleenkin oli ilmestynyt vihreää sammalta, se piti rapsuttaa pois:Naapuri mökistä huutelivat että sammalkasvun saa
loppumaan kun pyykinpesupulveria sekoittaa veteen ja levittä sen vaikkapa kukankastelukannulla katon pinnalle.
Mökin soutuvene on pari vuotta ollut käännettynä rannalla.Sekin tuli pestyä.

                                          Harmaasieppojen poikasilla on nälkä

Vuokralaiset

Tiistaina saavuin mökille tekemään juhannusvalmisteluja.Kolme viikkoa olen ollut pois täältä.Aamulla naapurimökkiläisen kanssa kävimme Mäntyharjulla ruokaostoksilla.Kauppa oli täynnä asiakkaita, valitsin lyhyimmän kassajonon,mutta en silti oikeaa.Edessä oleva mies seisoi varasi jonopaikkaa, hetken päästä vaimo saapui kukkuralleen lastatun ostoskärrin kanssa ja työnsi sen minun edelle, vähän tympi,mutta olin hiljaa.
Nyt minulla on sitten muutamaksi vuodeksi ekovessaan rouhekuiviketta,ei lopu kesken. Oli tarjous 2 säkkiä 10 euroa,jos olisin ostanut yhden, se olisi minulle riittänyt,hinta siitä olisi ollut 7 euroa.
Torille menimme myös tekemään kukkaostoksia, sielläkin kannatti hintoja tarkkailla.Ahkeraliisa oli toisella kauppiaalla 2 euroa kappale ja toisella 4 euroa, aivan yhtä ihania molemmat ja varmasti   helppo arvata kummalta ostin.
Aamulla ihmettelin kun lintu lenteli aitan nurkalla hätääntyneen näköisenä.Aloin tarkistelemaan että onko jonkun hirren päällä pesä, no ei siinä aitassa ole edes sellaisia koloja.Tajusin kurkata amppeliin ja sieltä se palajastui, ihana pikkuinen pesä täynnä äsken syntyneitä poikasia.
En tiedä ketä nämä amppelini vuokralaiset ovat mutta pajulinnuiksi veikkaan näin äkkiseltään.

Torielämää

Vielä muistelen lomamatkaani,nyt tiistaisin pidettävää Sali Pazaria kalahallin vieressä.Hotelliltani sinne on vajaa kilometri kävelymatkaa. Vanhasta muistista suuntasin vuoria kohden pohjoiseen, nautin matkalla tutuista rakennuksista ja vilkkaasta katuelämästä. Loppumatkasta ei tarvinut miettiä mitä katua pitkin seuraavana.Vastaantulijoilla oli isot muovikassit tai vedettävät kassikärryt pullollaan torituotteita, siis suuntasin sinne mistä muut tulivat.

Kuvasin torireissullani myytäviä tuotteita, parhaillaan oli meneillään mansikka, kirsikka-aika.Kalahallin puolella kävin myös ihmettelemässä kaloja jotka hiukan erilaisia kuin Suomessa myytävänä olevat. Kala on Turkissa kallista kuten lihakin.
Myös käsin tehtyä keramiikkaa oli tarjolla. Paluumatkalla minullakin oli pussillinen mansikoita,kirsikoita,kurkkuja sekä poikkesin myös leipomoon hakemaan tuoreen leivän.

Kotona

Ilolla otan vastaan nämä vähemmän helteiset ilmat. Pari viimeistä päivää Turkissa piti pysytellä
aurinkovarjojen alla ja kaupungilla kulkiessa varjon puolella olevia katuja pitkin. Alanyan paikallisessa lehdessä kerrottiin ensi viikolla Afrikasta tulevasta todella kuumasta ilmamassasta,jopa + 48 C astetta. Seurataan mihin lukemiin siellä asteet todellisuudessa nousevat.
Nyt olen kotona Suomessa ja hyvä niin. Lähdin Turkin matkaan hiukan omalla luvalla,tiesin lähtiessä että veriarvoni eivät olleet kunnossa. Nyt uusinta laboratoriokokeissa arvot eivät olleet parantuneet.
Sain passituksen Keskussairaalaan lisätutkimuksiin ja ilmeisesti jatkeessa poistetaan lisäkilpirauhasessa jo vuosia ollut kasvain.Ilmeisesti kaikki epämääräiset kivut nivelissä,vatsassa johtuvat siitä, sekä myös ajoittainen voimakas väsymys.
Kuitenkin olen iloinen, että ylitin itseni, pakkasin laukkuni ja läksin reissuun kaikesta huolimatta.
Jollain tavalla tuntui pahalta paikallisen väestön puolesta, venäläiset puuttuivat katukuvasta ja eurooppalaistenkin määrä selvästi oli aiempia vuosia vähäisempi. Hotelleja oli suljettu, useat baarit tyhjillään. Kleopatra ranta oli siisti,sen vieressä oleva kilometrien pitkä puutarha alue myöskin.Mietin kuinka kauan jaksavat siistiä ja raha riittää alueen kunnossa pitoon jos turistikato jatkuu.
Kyselin paikallisilta onko heillä tietoa miksi lomailijoita ei tule enää entisiä määriä. Vastaus oli että politiikka ja pommi-iskut,sekä pohtivat miten syksyllä paikalliset reogoivat kun vähäiset työtkin loppuvat ja talvi edessä, selvitäänkö ilman rähinöitä.
Itseäni ei turistikato haitannut, Alanyan alueellahan elää 300.000 asukasta,Se määrä ihmisiä saa jo ihan mukavan virkeän katuelämän.Moskeijoiden äänet kuuluivat entiseen tapaan 5 kertaa vuorokaudessa. Meri oli entisenlainen kuten Taurus vuoristokin.

Rantakommelluksia

Aamulla katselin parvekkeelta,että meri näytti rauhalliselta ja puiden lehdet ja oksat eivät liikahtaneet.Todennäköisesti aallot olisivat sitä kokoa että uskaltautuisin uimaan.Pakkasin rantalaukkuni,mennessä hain kaupasta juotavaa ja hedelmiä.

Sain rannasta tuoli ja päivänvarjo paikan ensimmäisestä rivistä. Laukku ja pyyhe nopeasti tuolille ja samantien juoksin mereen. Todella ihanaa, aallot olivat sopivat.Uin varmaan puoli tuntia ja ihailin ohi liikkuvia merirosvolaivoja ja nautin iloisesta rantatunnelmasta. Huomaamattani virta oli vienyt minua 20 -30 metriä pois aurinkotuolini kohdalta. Rantaan noustessa minulla ei ollut aavistustakaan mistä suunnasta pitäisi sitä alkaa etsimään. Rantapoika tuli luokseni ja kerroin etten löydä tuoliani , en pysty etsimään sitä koska hiekka on tulikuuma ja polttaa jalkapohjiani.

Rantapoika antoi minulle omat sandaalinsa, kiitollisena otin ne vastaan ja rantatuolini löytyi hetken kuluttua. Poika ilmaantui pian viereeni, kiitollisena ojensin sandaalit ja muutaman liiran tälle ihanalle auttajalle.
Uin vielä toisenkin kerran, kolmannella kerralla jo mietin onko järkevää mennä mereen,aallot olivat huomattavasti voimistuneet. Päätin että menen.Oli ihana kelluttaa itseä aaltojen harjalla. Poistuminen merestä ei käynytkään mutkattomasti, oli päästävä hiekkatöyssyn yli maalle. Asetuin odottamaan isoa aaltoa ja todella iso kuohuava vaahtopää viskasi minut hiekkatöyrään yli,siinä minä nokallani perse taivasta kohden nökötin kunnes seuraava aalto  viskasi minut ystävällisesti lähes kuivalle hietikolle.
Nyt istun kirjoittelemassa ulkona,jalat käärittynä pyyheliinaan. Moskiitot ovat pureet jalat ja kädet punasille kirveleville paukamille.Onneksi otin kortisonivoiteen mukaan.Yöllä kirvely vaikeuttaa nukkumista. Juuri näin pimeään aikaan purevat.
Eilen kävin Waikikissa, oli ihana katsella vaatteita.Hiukan erilaisia mitä meillä Suomessa saatavana. Vaatteiden laatu hyvä ja hintakin halpa.

Matkalaukussani on jonkin verran tilaa ja ruhtinaallisesti tuli ostettua varsinkin lasten vaatteita,olivat niin suloisen ihania ja kauniita.

Ukkosmyrsky

Viime yönä heräsin räiskeisiin ja kaikenlaisiin kolinoihin. Ajattelin että taas juhlitaan jotain ilotulituksin. Ikkunat louskuttivat ja äänet kuuluivat voimakkaina. Oli pakko nousta katsomaan ikkunasta. Vettä tuli kaatamalla,ukkonen jyrIsi voimakkaana ja  jatkuvaa salamointia. Puista irtosi oksia,irtotavaraa lensi ilmassa ja maata pitkin, melkoista kolinaa.
Hiukan pelästyin, etsin valolampun pöydälle jos vaikka sähköt katkeaisi ja joutuisi pimeässä  menemään alakertaan.Pilvet kuitenkin poistuivat meren suuntaan ja kaikki oli ohi tunnissa.
On ennustettu tänne ukkosta ja pilvistä joillekin päiville. Lähden tarkemmin katselemaan ostoskeskusten tarjontaa mielenkiinnolla. Migrosissa kävin eilen,tänään
lähistöllä olevassa pikkukaupassa,jossa hinnat on jo valmiiksi laitettu esiin. Sieltä löytyi niin ystäväni näköisiä puseroit että oli pakko ostaa 4 kappaletta,toivottavasti ovat sopivia.
Olin päättänyt lähtiessä etten ostele mitään, mutta aina vaan näkee jotain niin ihanaa. Huomena ehkä Waikikiin lasten vaatteita katselemaan.
Ympärilläni kuuluu Turkin kielistä puhetta ja taustalla rukouskutsu lähi moskeijasta,ilma on kostea ja lämmin. Olen siellä missä minun pitääkin olla!

Aallot

Viikko vaihtuu uuteen,niin myös hotellin asukkaat.Viime viikolla porukka oli pääosin keski-ikäistä, hiukan "epämääräistä" ,monestakaan ei saanut selvää  olivatko lintuja vai kaloja, mutta juttua ja naurua riitti. Nyt huomaa että koululaiset ovat päässeet kesälomalle, lapsiperheitä tullut hotelliin.Vilske käy uima-altaalla.
Tänään itse vietin päivän Kleopatra rannalla seuraillen uimareita aalloilla. Itse en uskaltautunut uimaan ,aallot olivat sen verran mahtavat. Halunnut olisin,mutta hiekka oli kerääntynyt rantaan pikku töyssyksi,sen ylittäminen tuntui vaikealta.
Katselin eri tyylilajeja miten se onnistuu keneltäkin. Vedestä pois tullessa monet hyödynsivät aallon voiman hypätessään hiekkakasauman yli rantaan.
Ilo oli katsella kuinka lapset leikkivät  vesirajassa antaen aallon heittää itsensä rantaan. Miehet taas odottivat suuria aaltoja sukeltaa niiden lävitse tai yrittäen pysytellä aallon harjalla. Naisia oli vähän uimassa. Itse olisin kyllä uskaltautunut uimaan juuri ja juuri,mutta se hiekkatöyssy pelotti.
Päivä on ollut kuuma jopa tulinen.Rantahiekalla ei voi kävellä ilman sandaaleja,sama myös hotellin altaalla.aurinko paistaa lähes suoraan alas, pää on suojattava ja iho hyvin.
Elämä täällä Alanyassa näyttää samanlaiselta kuin ennenkin, tänne on tervetullut niinkuin aina!

Seuraelämää

Turkkilaiseen tapaan täällä tutustuu toisiin ihmisiin helposti,ei tarvi kun istahtaa alas,hetken kuluttua tiedetään jo toisistamme asioita ja ystävyyssuhteita syntyy nopeasti niin paikallisten kuin lomailijoiden kesken.
Me suomalaisetkin täällä tutustumme toisiimme turkkilaiseen tyyliin.Täällä ei jäädä yksin.
Sain maanantaina tiedon ystäväni sairastumisesta pahanlaatuiseen aivokasvaimeen.
Sanat ovat vähissä,mutta nöyränä on otettava vastaan pahat,sydäntä särkevät asiatkin.  Liekö  myrkkykäärme uni tahtoi kertoa minulle tästä asiasta?
Minulla oli kyky nähdä enneunia nuorempana. Esim.koirani puhui ja kertoi kenen vuoro oli seuraavana poistua tästä elämästä.Tätä aikaa kesti n.20 vuotta.

Täällä Antalyan  alueella on paljon näkemistä  ja kokemista, kamera mukaan ja kaupungille,merelle,vuoristoon, kuvattavaa riittää.
Istun nyt hotellin uima-altaalla,hyvät huomenet,säätila on turkiksi juteltu. Olen kaupoissa,torilla ja hotellissa pyrkinyt kieltä käyttämään. Siitä se lähtee:)
Iltasanomissa näytti olevan Itäisen rannan puolella riehuneesta hotellipalosta juttua.Kävin eilen tarkistamassa tämän hotellin, jossa majailen, hätäulostiet.Näytti olevan rakennuksen seinustalla metalliset kierreportaat alas ja ovetkin avoinna.Palohälyttimiä en kyllä ole nähnyt missään.

Lämmintä

Tänään aamulla oli tarkoitus lähteä kaupungille ja rantaan kuvaamaan,mutta ilma on jo niin lämmin,että näin parhaimmaksi pukeutua uimapukuun ja lähteä uima-altaalle.
Kukko kiekuu viereisen kerrostalon pihalla,pääskyset pitävät omaa sirkutusta ja Kurri kissa naukuun pöydän alla, taustalla soi baarin turkkilainen musiikki.
Eilen kirjoitteluni loppui siihen kun seuraksi istahti turkkilaiselta näyttävä mies,mutta puhui täydellistä suomea. Mies oli silminnähden ärsyyntynyt Turkkia koskevista keskusteluista ja mielipiteistä mitä Suomessa käydään. Turkissa ihmiset elävät kuten ennenkin, turistien väheneminen koettelee paikallisia,työpaikat tiukassa. Mies kertoi että nyt on asunnonostajien markkinat, tänä vuonna on paljon myytäviä asuntoja ale hinnoin,jotkut myyvät asuntonsa todella pilkkahintaan,kunhan pääsevät vain eroon. Mies oli sitä mieltä,että asuntojen hinnat jo vuoden tai parin päästä nousevat huimasti. Mies kertoi olevansa diplomaattiperheestä ja tietävänsä missä mennään.
Tämän hotellin henkilökunta on silminnähden kireä, eräs heistä eilen kertoi että palkka tulee sen mukaan mitä asiakkaat tilaavat palveluja.Hän tekee koko kesän 16 tuntisia työpäiviä ilman vapaapäiviä ja talvella on työtön.Tämä 36 vuotias mies asuu vanhempiensa kotona,jotka myös huolehtivat hänen 6 vuotiata lapsesta.Ei ole elämä helppoa paikallisilla.