Voimaa luonnosta

Minun ajatukset pyörii pitkälti luonnossa, sieltä ammennan voimaa. Jo lapsena tutustuin kotini vieressä virtaavaan pikkuiseen jokeen. Minulla oli mukana purkkeja ja lusikoita, niillä pyydystin jouhimatoja ja korentojen toukkia ja tutkin niitä. Keväällä sammakon kutua laitoin purkkiin ja niitä toin kotiin kasvatettavaksi. Siinä vaiheessa kun niille kasvoi jalat ne aina kuolivat. Jälkikäteen äitini kertoi, että häntä iljetti kotona sammakonpoikaset niin, että hän laittoi pesuainetta veteen, sillä keinoin pääsi niistä eroon. Koulussa oli pakollista kerätä ja kuivata kasveja kesän aikana, muistan kuinka se oli mielenkiintoista.
Parhaimpia kesämuistoja ovat setäni kotona vietetyt lomat isossa maalaistalossa Siuruajoen rannalla.Parasta olivat lehmät,vasikat,lampaat, koirat,hevoset. Aamulypsyn jälkeen joskus viiden aikaan olin aina innokas lähtemään ajamaan lehmät kahden kilometrin päässä olevalle kesälaitumelle sekä hakemaan takaisin iltalypsylle. Lehmät olivat yön navetassa. Olin mukana kaikissa maalaistalon touhuissa innolla. Ajattelen, että olen perinyt tämän luontorakkauden isältäni, hän oli sinut luonnon kanssa, viihtyi metsässä ja  Iijoenrannalla kotitalonsa maisemissa.
Lapsena päätin mennä naimisiin maalaistalon isännän kanssa, ei väliä millaisen kunhan vain talossa on paljon eläimiä. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta aina minulla on ollut lemmikkejä ja luontoharrastuksia itselläni. Enään ei ole kuin pikkuinen Daisy koira ja kodinkukkasia ikkunoiden edessä 24 kappaletta, niitä hoitelen ja yritän saada menestymään ne talven yli. Sopiva määrä näin eläkeläiselle.