Paljon valkeaa lunta

Olen käynyt keskiviikkoisin uimahallissa, siellä on aamupäivisin melko rauhallista, uimareita vähän. Tänään jätin väliin ja miksikö, lunta on satanut pari päivää ja aura-auto ei ole käynyt pihateitä auraamassa. Pakkotilanne pysyä kotona. Ei se mitään, maisemat ovat lumiset ja kauniit. Daisyn kanssa kiertelin aurattuja katuja. Daisy tykkäsi haistella ja jättää käyntimerkkejä lumenkokkareisiin.Koira on kuin rikospoliisi ulkoillessa, kadun reunat ovat täynnä hajumerkkejä kulkijoista, joista pitää ottaa selvää ja jättää omia viestejä.Koira nauttii haistelusta enemmän kuin itse liikunnasta.
Eduskuntavaalit lähestyy. Siitä on merkkinä poliitikkojen aktivoituminen.Yht`äkkiä sairaat, hoitokodissa elävät ikäihmiset alkavat kiinnostamaan. Aletaan kuuntelemaan pakon edessä mitä omaisilla, hoitajilla,asukkailla on kerrottavaa.
Olen itse työskennellyt -70 ja -80 luvuilla sairaaloissa. Silloin ruoka oli erittäin hyvää, sitä oli riittävästi. Perushoito oli hyvää tasoa, suihkussa käytettiin kaikki osaston potilaat jopa päivittäin jossain vaiheessa. Potilasta kohdeltiin asiallisesti. Kun kuulen tämän päivän hoitotasosta, on vaikea uskoa todeksi kaikkea kerrottua, mutta suuri osa kerrotusta pitänee paikkansa. Eräs tuttavani kertoi käyneensä hoitokodissa nyt talven aikana ja ihmetelleensä kun vanhuksille oli kahvin kera tarjottu puolikas siimu pullapalaa. Ihmettelin,että jos hoitajat tiesivät, että kyseinen vanhus ei jaksa syödä enempää. Ei, vaan kaikille oli annettu puolikas pala. Kertojan mukaan olisivat jaksaneet syödä kokonaisenkin jos vain olisi ollut tarjolla. Ehkä tämä on yksi pieni tarina nykytilanteesta.
Itseänikin on alkanut mietityttämään miten pärjään tulevaisuudessa, jos hoitotaso on heikkoa ja omalle kohdalle sattuu sairaus, että joutuu olemaan muiden autettavana. Eutanasiakin on Suomessa kiellettyä. Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti, eiköhän asiat järjesty tavalla tai toisella.Hieno asia kuitenkin on, että vanhusten hoito on noussut lehtien otsikoihin, jospa jotain saisi sen johdosta aikaiseksi, asia unohtuu kuitenkin kun eduskuntavaalit ovat ohi.

Talvipäivien iloksi

Illanvirkku, sitä olen. Olen useampana aamuna keitellyt aamuteetä klo 11 aikaan. Jos olisi jonnekin lähtö aamupäivällä, pitäisi herätyskello laittaa herättämään. Näin talviaikaan luontainen unirytmini tulee vahvasti esiin. Iltaisin tule katsottua myöhään telkkarista elokuvia. Ulkona olo jää vähiin, kuitenkin jonkinlaisen lenkin teen päivittäin koiran kanssa. Kesällä taas olen paljon ulkona ja elämä sen mukaista. Tänä aamuna lähdin uimahallille pitkästä aikaa.Oikeastaan oli aika mukava uida 400 metriä ja saunoa kunnolla. Nyt sattui löylyihin nainen, joka ilmoitti lauteilla istujille, että hänen miehellä on tapana sanoa, kuka ei löylyjä kestä, saunassa on ovi sitä varten. Nainen heitteli reippaasti vettä kiukaalle ja minullehan se sopi oikein hyvin. Eivät toisetkaan valittaneet, kerrankin kunnon löylyporukka samaan aikaan.
Ostin 1000 palan palapelin, ajattelin, että aikani kuluksi kasaan sen sitä hiljalleen rakentamalla.Muutaman päivän se oli levällään pöydällä. Sain reunat rakennettua, mutta mielenkiinto lopahti. Oli liian isokokoinen,sitä olisi pitänyt rakentaa osittain seisomillani.
Nyt pitäisi koputtaa puuta, kun sanon kodinkukkasieni olevan hyvässä kunnossa. Vielä tämä kuu ja helmikuu ovat vaikeaa talviaikaa kukille. Annan  kylläkin lisävaloa ja se näytää olevan tärkeää niiden jaksamiselle. Kasteluveden sulatan lumesta. Lannoitetta hiukan kerran kaksi talven aikana. Kukkaharrastus on mukavaa myös näin talvella. Oppii hiljalleen eri lajien vaatimukset, jokaisessa ruukussa on  yksilö, jota pitää hoitaa omalla tavalla. Helppoja ovat traakkipuut, anopinkielet, tyräkit. Niiden pitää antaa elellä rauhassa, vettä hiukan harvakseen ja valoa kohtuudella. Suurin virhe kait on,että kastellaan liikaa ja kasvit kuolevat kun juuret mätänevät.Enkelinsiipiä minulla on neljässä ruukussa, niistä pidän. Ihme kyllä, vain pikkuenkelinsiipi on pudottanut lehtiä. Laitoin sen lähelle lisävaloa ja nyt kasvattaa uusia lehtien alkuja.Luonto pitää huolen omistaan.
Mieluisin kukkani on kalanruotokaktus, se kasvattaa hyvin uusia kaunismuotoisia lehtiä ja toivottavasti saan sen nähdä vielä joskus kukkivan. Se kuuluu lehtikaktuksiin kuten minulla oleva pieni neidonhovikaktuskin. Osa kasveistani on sijoitettu lattialle ikkunan eteen.Onneksi minun pikku Daisy ei ole niistä kiinnostunut, antaa olla rauhassa.

Uudenvuodenpuhe

Kuuntelin tänään tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheen. Se oli kokonaisuudessaan hyvä. Jäi kuitenkin pari kohtaa mietityttämään. Heti alkuun hän otti esille Riemukaaren vierellä palavat autot sanoen, samaan aikaan keltaliivistä kansaa oli kadulla kertomassa, että HEIDÄN mielestään asiat eivät olleet hyvin. Minusta (MEIDÄN) mielestä asiat eivät ole hyvin jos kansan keskiluokkakin tuntee elintasonsa olevan heikon, samaan aikaan kun eliitin porskuttaa yltäkylläisyydessä.
Presidenti ei puhunut mitään köyhyyden lisääntymisestä, joka on ajankohtaista Suomessakin. Se,että työttömyysluvut ovat laskeneet,ei merkkaa että köyhyys vähenisi. Pätkätyöt ja minimipalkka uusista työpaikoista pitää palkansaajan edelleen köyhänä.
Köyhyys ja eriarvoisuus ovat vaarallisia asioita,syntyy katkeruutta, mellakoita kuten Ranskassa nähtiin.
Toinen asia presidentin puheen lopussa oli Amerikasta kopioitu Jumalan siunausta toivotus, sitä myös vierastan.

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE BLOGINI LUKIJOILLE JA KIITOS!     LiLi