Opettelua

Nyt alkaa olemaan jo pientä kesän tunnelmaa. Viikonlopuksi on luvattu reilua kahtakymmentä astetta lämmintä. Se tietää mökkimaisemiin siirtymistä muutamaksi päiväksi. Elämä alkaa taas kulkemaan säiden mukaan, eikä pelkästään säiden vaan myös kodinkukkasten ehdoilla. Niitä pitää kastella ja hoitaa tiheämmin kuin menneinä vuosina. Voinhan minä lehtikaktusten viljelylaatikon ottaa mukaan mökille, mutta mitä tykkäävät vaihtelusta välillä etelä- ja välillä itäikkunalla. Eihän minulla vielä ole niitä siemeniäkään, mutta sähköpostiin on tullut ilmoitus, että kasvipaketit ovat lähteneet matkaan.Minusta tuntuu etten saa siemeniä itämään, kovasti olen lukenut netistä niiden kasvattamisesta. Ostin myös muutaman lehden, niistä voin myös yrittää lisäännyttämistä, ehkä se helpompaa.
Mustanmerenruusujen kasvattaminen on melkoista seikkailua, kadotinkin jossain vaiheessa siemenet,mutta kaikki 5 siementä alkoivat itämään herttalehtiruukussa salaisesti. Siirsin alut omaan ruukkuun. Opettelua tämä kaikki on minulle.

     

Aloittaessani tämän blogikirjoittelun, mietin nimeä tälle. Olin Turkissa Alanyassa ja tarkoitukseni oli viettää aikaa siellä keväsin ja syksyisin pitempiä aikoja. Mielessäni oli pippurinen ajatus pystyä toteuttamaan haaveeni.Elämässä kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin toivoo, mutta sain kuitenkin vuosia nauttia Alanyan lämmöstä ja ihmistä joihin siellä tutustuin. Se on uskomaton seikkailu aasialaiseen kulttuuriin. Tänä päivänä kaikki tuo on vain muistoissa. Minun blogi Turkinpippuri sopii myös nykyiseen elämääni. Muistan kun turkkilainen ystäväni esitteli minulle pensasmaisen puun, riipaisi siitä muutaman lehden ja käski maistamaan. Todellakin lehdet maistuivat pippurille. Ystäväni kertoi sen olevan villi luonnossa kasvava pippuripuu jota kasvaa ainakin Dimcayjoen tippukiviluolan sisäänmenoaukon vierellä Alanyassa. Kasviaiheinen on sana turkinpippuri, kuten  minun kirjoituksenikin suurelta osin tänä päivänä.                                                                                                                                             

Hyvää äitienpäivää

On onni saada olla äiti, parasta maailmassa. Minullekin tämä ilo on suotu, joskin melko iäkkäänä sain lapseni, olin 34 ja 35 vuotias. Nykyään taitaa olla muotia, että yli kolmikymppisena esikoinen syntyy.Hyvin ehtii vielä tässäkin iässä lapset saada maailmalle ja sitten myöhemmin hoidella lastenlapsia. Täytekakkukahvit on juotu ja lahjoillakin muistettu mummia. Kukkia eivät uskaltaneet tuoda, eivät oikein tienneet millaisista pidän. Odottelen jännittyneenä Englannista tulevaa kukkalähetystä.Kukat pitää eristää aluksi muista kasveista, tiedä millaisia ötököitä kylkiäisinä voi tulla.
Taidan osata jo mullan vaihdot, kasvien pesut ja myrkyttämiset tarpeen vaatiessa.
Eilen oli sporttinen päivä, en minä Daisyn kanssa metsälenkkiä erikoisempaa urheilusuoritusta tehnyt. Olin katsomassa Black Diamond Cheerleadersin kevätnäytöstä. Huikeita esityksiä oli ilo seurata.

Uusia haasteita

Olen ollut kiinnostunut kodinkukkasista jo reilun vuoden ajan. Alkuun jouduin tutustumaan eri kasvituholaisiin, ne meinasivat viedä innostuksen. Aina kun hankkii uuden kasvin, sitä kannattaa pitää erillään vanhoista kasveista jonkin aikaa. Ostaessani kasvia kaupasta tarkastelen heti näkyykö seittiä tai jotan epämääräistä, jos näkyy jätän ostamatta. Joskus olen tavanut aivan kipitteleviä tuholaisiakin. Talvi on mennyt kuitenkin ilman näitä ötököitä ja kukkaseni voivat hyvin. Nyt pitää koputtaa puuta, että näin jatkuisikin.

Olen ollut koko ikäni sellainen, kun joku asia alkaa minua kiinnostamaan ,se vie koko käden mennessään. Näin on käynyt kodinkukkasten kohdalla. Aina vain haluaa uusia mielenkiinnon kohteita ajatellen saisinkohan tuon pysymään hengissä tai jopa lisääntymään. Eilen tilasin Englannista muutaman kukan, oksia sekä siemeniä. Eivät mitään vaikeita kasvatettavia, mutta hiukan harvinaisia Suomessa. Odottelen lähetyksen saapuvan aikaisintaan tämän kuun lopulla. Ystäväni kysy, että ajattelenko kukkien olevan hengissä saapuessa. Saa nähdä, otin riskin. Ajattelin yrittää saada lehtikaktuksen (Epiphyllum anguliger) lisääntymään siemenistä. Siinä on hyvin kauniit, erikoiset lehdet ja kukinto. Myös emokasvin tilasin. Anopinkielistä minua viehättää väri (Sansevieria trifasciata, moonshined) niitäkin tilasin pari kappaletta.

Aiemmin minua vei mukanaan koirat, niiden pennuttaminen ja matkailu. Nyt kun on tullut ikää, ei enään jaksa. Kukkaharrastus on sopivaa ajankulua. Onhan minulla vielä pikkuinen Daisy joka ulkoiluttaa minua päivittäin. Innokkaana tuijottaa,että eikö olisi jo aika metsälenkille. Välillä ei itse jaksaisi lähteä, mutta kiitos koiralle, että huolehtii minun kunnosta.Mukavahan luonnossa on liikkua, se antaa voimaa.

Kuvassa vuoden vanha taskujuoru.Viihtyy valoisassa paikassa, eteläikkunalla.