Uusia haasteita

Olen ollut kiinnostunut kodinkukkasista jo reilun vuoden ajan. Alkuun jouduin tutustumaan eri kasvituholaisiin, ne meinasivat viedä innostuksen. Aina kun hankkii uuden kasvin, sitä kannattaa pitää erillään vanhoista kasveista jonkin aikaa. Ostaessani kasvia kaupasta tarkastelen heti näkyykö seittiä tai jotan epämääräistä, jos näkyy jätän ostamatta. Joskus olen tavanut aivan kipitteleviä tuholaisiakin. Talvi on mennyt kuitenkin ilman näitä ötököitä ja kukkaseni voivat hyvin. Nyt pitää koputtaa puuta, että näin jatkuisikin.

Olen ollut koko ikäni sellainen, kun joku asia alkaa minua kiinnostamaan ,se vie koko käden mennessään. Näin on käynyt kodinkukkasten kohdalla. Aina vain haluaa uusia mielenkiinnon kohteita ajatellen saisinkohan tuon pysymään hengissä tai jopa lisääntymään. Eilen tilasin Englannista muutaman kukan, oksia sekä siemeniä. Eivät mitään vaikeita kasvatettavia, mutta hiukan harvinaisia Suomessa. Odottelen lähetyksen saapuvan aikaisintaan tämän kuun lopulla. Ystäväni kysy, että ajattelenko kukkien olevan hengissä saapuessa. Saa nähdä, otin riskin. Ajattelin yrittää saada lehtikaktuksen (Epiphyllum anguliger) lisääntymään siemenistä. Siinä on hyvin kauniit, erikoiset lehdet ja kukinto. Myös emokasvin tilasin. Anopinkielistä minua viehättää väri (Sansevieria trifasciata, moonshined) niitäkin tilasin pari kappaletta.

Aiemmin minua vei mukanaan koirat, niiden pennuttaminen ja matkailu. Nyt kun on tullut ikää, ei enään jaksa. Kukkaharrastus on sopivaa ajankulua. Onhan minulla vielä pikkuinen Daisy joka ulkoiluttaa minua päivittäin. Innokkaana tuijottaa,että eikö olisi jo aika metsälenkille. Välillä ei itse jaksaisi lähteä, mutta kiitos koiralle, että huolehtii minun kunnosta.Mukavahan luonnossa on liikkua, se antaa voimaa.

Kuvassa vuoden vanha taskujuoru.Viihtyy valoisassa paikassa, eteläikkunalla.