Oli viikon lämpöputki, reilut 20 C päivittäin. Lauantaina mökkijärvi oli vielä jäässä, rannoilla vain sulaa. Sunnuntai aamuna heräsin jo seitsemältä kilinkolin ääneen, kun naapuri laittoi venettä vesille.Yön aikana jäät olivat lähteneet. Illemmalla Daisyn kanssa lenkkeillessä melkein karvat nousivat pystyyn, kun kuulin naapurin lasten hyppivän laiturilta veteen. Ei heitä palellut, iloisia kiljahduksia kuului.
Mökillä on tullut tehtyä jo monenlaista kevätaskaretta, vedet juoksee,siivoilua,haravointia. Käsikin on kestänyt ja paranemaan päin on. Lääkärin diagnoosin mukaan nivelrikko edennyt edellisistä röntgenkuvauksista, mutta näillä eväillä mennään.Pitää osata annostella työnmäärä. Ei pidä liikoja rehkiä.Sellaista se on eläkeläisen työnteko, pienissä erissä ja väliin lepoa, niin hyvä tulee. Ihmettelen mistä löytyy virtaa esim.meidän presidentillä kaikkeen siihen mitä hänen työtehtävänsä vaatii.Meillä on näitä superpappoja ja -mummoja julkisuudessa.
Jonkin aikaa sitten meinasin saada sätkyn, kun kaupassa juttusille tuli nainen. En ensin meinannut tunnistaa,mutta tajusin hänen olevan entinen työkaverini nuoruusvuosilta.Tuntui kun hän olisi kuolleista noussut, kuvittelin hänen poistuneen tästä maailmasta jo 20 vuotta sitten. Siinä kävimme iloista keskustelua hetken niin kuin 45 vuotta sitten ja jatkoimme matkaamme.
Luonto vihertää hiukan, koivuissa on pienet lehden alut ja kukkii, sitä kellertävää siitepölyä on siellä täällä. Muuttolintuja olen nähnyt vähän, ihmetyttää. Sunnuntaina kun jäät lähtivät,kuulin heti kaakkurien ja kuikkien äänet, jostain heti ilmaantuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti