Unelmia

Foreca ennustaa meille päin 4 päivää lumisadetta.Aamusella lenkkeilytin koirat metsätiellä ja kävin kaupassa ruokaostoksilla.Tervetuloa lumisade.Olen varautunut linnoittautumaan kotiini, täällä kun ei lumiaurat aja kuin vasta viimeisenä.Onneksi ei ole mitään pakollista lähtöä, on tämä eläkeläisen elämä helppoa, oikeastaan hyvää aikaa elämässä.Itse olen ollut työelämässä tasan 40 vuotta, josta reilut 20 vuotta yrittäjänä. Koko elämä yhtä vuoristorataa ja näyttää että jatkuukin tapahtumarikkaana.Pitää keksiä kaikkea mukavaa harrastamista ja ajankulua.Tosiasiahan on, että elämäntyö on tehty, nuoruus, keski-ikä ohitettu, lapset saatu maailmalle, työelämä loppunut. Jospa meistä on lastenlapsillemme seuraa ja iloa.
Mutta lottasinhan minä tänään, oli pakko, 13 miljoonaa ja onnennumero tuplaa voiton.Yleensä en pelaa, korkeintaan kerran kuukaudessa.Pessimistinen luonne varmaan, kun ajattelen, ettei se kuitenkaan minun kohdalle osu :), mutta sen verran olen ajatellut, jos onni potkaisisi, niin Alanyasta asunnon ostaisin, syksyn ja kevään siellä viettäisin.
Aivan tosissani olen aiemmin ajatellut asuntoa Alanyasta, mutta aina kuulee kuinka asiat eivät pelaa, huijausta ja nainen yksin ei selviä virastoissa ym.asioissa. Kysyin myös aivan turkkilaiselta henkilöltä, onko asia niin, hän vastasi että might be.Itse pitäisi osata kieltä ja tuntea maan tapoja ja löytää luotettava turkkilainen mies avuksi, siis mies, naista ei noteerata.
Alanyasta on kyllä helppo vuokratakin asunto pitemmäksi aikaa tai hotellihuone, mutta en hirveesti viihdy vieraissa nurkissa, oma koti on aina koti ,oli se sitten missä tahansa.
Syksyllä minulla oli ihan hyvä vuokra-asunto ja kaikki sujui sovitusti.Olisikohan tuolla vuoristossa kiva asua,näkyisi Kale kukkula ja meri.

Mitä pitäisi kirjoittaa

Aamulla mietin mitä järkeä minun on kirjoitella tätä blogia, yksipuolisesti omasta elämästäni, ajatuksistani.Kuitenkaan en halua paljastaa kaikkea, on jätettävä syvällisempi yksityiselämä ulkopuolelle tekstin.En kuule lukijoiden kommentteja, mietin onko maailmassa toista samoin ajattelevaa ihmistä ja kuinka muut ajattelevat samoista asioista. Kuitenkin tämä kirjoittelu antaa minulle jotakin, toivottavasti vaikkapa ehkäisee Alzheimerin tautia ja olkoot vaikka yksi harrastuksistani.Toivottavasti parantaa kirjoitustaitoani  ja paneudun joihinkin kirjoittamiini aiheisiin syvällisemmin ja jos en mitään hienoa selitystä keksi niin onhan tämä ainakin ajankulua.
Isälläni todettiin Alzheimerin tauti hänen ollessaa jo yli 80 vuotias ja voin kyllä sanoa, että varmasti kirjoitukseni muuttuvat tarunomaisiksi ja uskomattomaksi jos sen taudin perin.Muistan kun isäni alkoi kertomaan minulle asioita, ihmettelin aluksi että kaikkea sitä tapahtuu, niin todenmukaisesti hän osasi tarinansa kertoa.Vei todella aikaa ennen kuin tajusin että nyt ei miehellä asiat kunnossa. Muistan kun neurologin testeissä isäni käskettiin piirtämään kello ja siihen viisarit, hän ei osannut, paperille oli piirretty härveli jota ei kelloksi olisi voinut tunnistaa.Silloin kyllä yllätyin ja meinasin purskahtaa nauruun, samalla kuitenkin tajusin taudin edenneen pitkälle.Siinä vaiheessa isäni ajeli vielä autolla, mutta tämän lääkärissä käynnin yhteydessä sovimme, että ajo on loppu, kuten tapahtuikin.
Mietin myös aihepiiriä mistä olisi järkevää kirjoitella, lienee kuitenkin pysyteltävä oman elämäni  ympärillä tapahtuvissa aiheissa, sanomalehdistä ja netistä voi lukea tarkempaa tietoa maailman tapahtumista.
Joskus olen miettinyt ystäväpiiriäni ,millaisista ihmisistä ne muodotuvat. Joku viisas on kysynyt, kerro minulle ketkä ovat ystäviäsi, niin kerron sinulle millainen olet. Ystävistäni suurin osa on jonkin alueen osaajia, taitavia alallaan, kuka maalaa, kirjoittaa, runoilee, laulaa, omaavat jonkin lahjakkuuden, ovat oman tiensä kulkijoita, heillä on paljon annettavaa, ovat mielenkiintoisia ihmisiä, syvällisesti ajattelevia keskustelijoita.Heitä yhdistää myös asia jota olen ihmetellyt, heiltä puuttuu kyky hoitaa omaa talouttaan. Heillä on krooninen rahan puute, he saavat kyllä rahaa jostain, eläkettä tai tekevät jotain hommaa kun vain työnteolle on oikea hetki.Raha riittää kaikkeen humpuukiin, mutta sitten kun on laskun maksun aika tai terveydenhoitoon pitäisi satsata, rahat on loppu ja vika on suomalaisen yhteiskunnan.Itselleni on juuri tärkeää, että ensin maksan laskuni ja sen jälkeen mietin millaista humpuukia lopuilla vai pitäisikö säästää huonon päivän varalle.Meitä on moneen lähtöön ja ilmeisesti vastakohdat tukevat toisiaa, siihen väittämään en kuitenkaan ihan usko. Enkä myöskään väittämään jota kuulen välillä, että kun ei ole rahaa, niin elämä olisi jotenkin antoisampaa ja ajattelukykyä parantavaa.Tietenkin kokemushan sekin kun rahattomana pyörii ja uskottelee itselleen tämä se on jotakin.

Lämmittävät kiitokset

Ystäväni on pitkin talvea kehunut minulle talvijalkineitaan, että ne ovat kuin henkivakuutus, ei liukasta eikä lipsu, hän oli hankkinut nämä ruotsalaisvalmisteiset taas toisen ystävänsä kehujen perustella. Niinpä minäkin marssin Kouvolaan urheiluliikkeeseen hakemaan moiset turvavehkeet. Tänään viimeksi lumipyryssa koirieni kanssa tallustelin ylä ja alamäkeä, voin suositella, ei kertaakaan ole jalka livennyt jäisellä tiellä. Oli järkiostos, vaikka hintaa niillä oli 175 e, nyt alessa selvästi edullisemmin saa.Siis semmoiset piikkipohjaiset nastajalkineet, edessä vetoketju.Televisiossa oli kunigaskuluttaja ohjelmassa testivertailussa piikkijalkineet ja kyseinen kenkä valittiin parhaimmaksi.Jospa tänä talvena pysyisin tolpillani.
Tänään kaupoilla käydessäni, näin kauniit verhot ja oli pakko tehdä heräteostos, nyt ne sitten on jo ikkunaan ripustettu, ei hullumpi valinta. Minusta verhojen valinta on vaikeaa, onpä kerran käynyt niinkin, että ostin aivan karmeat, eivät sopineet ollenkaan kotiini ja saman tien laitoin ne roskapussiin.
Kauppoihin on jo alkanut tulla tarjolle kukkasia, siemeniä ja kukkaruukkuja, ensimmäisiä kevään merkkejä, jotain sipuleitakin oli. Olen usein pois kotoa pitempiä aikoja, niin turha hankkia mitään kukkasia muiden hoidettavaksi.
Kolme vajaa 8 viikkoista pentua vielä minulla täällä kotona, niiden temmellys ja riidat käyvät yhä rajuimmiksi.Tähän asti ovat nukkuneet kasassa, nyt nukkuvat n. 30 sentin etäisyydellä toisistaan, alkavat itsenäistyä ja vaatia omaa tilaa.Emo pitää niitä kyllä silmällä, mutta ei osallistu enää mitenkään niiden hoitoon, nukkuukin toisessa huoneessa.On hommansa hoitanut ja pennut saa mennä. Luonto hoitaa hommansa.Syötän pentuja 4 kertaa päivässä, pidän aitauksen puhtaana ja leikitytän niitä ja tietenkin sylissä telkkariakin katsoessa.Tiistaina kävin pennut siruttamassa ja tutkituttamassa eläinlääkärillä.Sain häneltä lämmitävät kiitoksen sanat, kumpa ihmiset ymmärtäisivät hankkia tämmöisiä pentuja itselleen . Eläinlääkäri kertoi vielä, että liikaa näkee huonosti hoidettuja pentuja joita teetetään vain rahan takia, eikä hoideta kunnolla.

Alanya mielessä

Lauhaa on ja varmasti vielä useita päiviä eteenpäin, sitten olemmekin jo helmikuussa, olemme päässeet yli pimeimmän ajan, menemme kohti kevättä. Matkakuume on vaivannut jo päiviä, aina vaan on mentävä nettiin selailemaan tarjolla olevia matkoja.Päivittäin huomaa, että joku mielenkiintoinen matka on loppuunmyyty, jos vielä odottelen niin tarjonta senkuin heikkenee. Siis tänään tilasin matkan Alanyaan keväälle. Innolla ajattelen uimista meressä ja auringonottoa ja kaupungin vilinää ja kaikkea sitä edeltä arvaamatonta elämää mitä Alanya tarjoaa lomailijalle.Nyt jo olen sen verran liikkunut siellä, että on jonkinlainen käsitys kaduista, rannoista, toreista ja nähtävyyksistä, mutta tuskin  koskaan pääsee kunnolla selvyyteen maan kulttuurista, tavoista, uskonnosta, että mielenkiintoa ja oppimista riittää.Turkin kielen kurssihan on kaupunkimme opistolla, mutta alkaa syksyllä, jospa sinne sitten.
Daisyn pennut ovat jo kasvaneet 700 -900 gr painoisiksi, 4 on jo lähtenyt uusiin koteihin ympäri Suomea.Minun ilona on vielä 3 pentua. Olen asennoitunut niin, etten haikaile niiden perään, kaikki menevät hyviin koteihin ja vastuu siirtyy hoidosta uudelle isäntäväelle.Voi sitä onnea kun pentua tullaan hakemaan, odotettu kun on viikkoja uutta perheenjäsentä kotiin. Tässä on tiiviisti pysytelty pari kuukautta kotona, mutta aika on mennyt hyvin, vieraita käynyt melkein päivittäin kotonani, nyt kaipaan lomaa..kevättä. Muutama ystävä on tulossa lomalle samaan aikaan Alanyaan, niin eiköhän siellä kaikenlaista hauskaa seuraelämääkin kehkeydy.

turkkilainen lounas neljälle Vuoristoretkellä

Hintojen laskua

S ryhmä laskee tuotteittensa hintoja, vertailin Lidlin hintoihin,kyllä väkisinkin tulee mieleen, että jotain tekemistä on Lidlillä, koska hinnat laitettu alle Lidlin hintojen. S ryhmästä kiistetään asia.Aivan omalla kylälläni on voitu nähdä kuinka  ihmiset ovat omaksuneet Lidlin, siellä on  omia saksalaisia tuotteita ja hintataso edullisempi kuin K ja S ryhmän kaupoissa.Lidl on laajentanut tilojaan ja kaupan edusta täynnä autoja, sen voi aivan kuka tahansa asiakas huomioida.Lidlin mainokset ovat olleet hyviä, niissä ravistetaan suomalaista junttia ymmärtämään, että muuallakin osataan tuottaa  ja tehdä laadukasta ruokaa.Saksassa Lidlin hinnat ovat Suomen kaupoissa olevia hintoja vielä selvästi edullisempia.Tarvitsemme kaupan alan kilpailua, että ruoan hinta pysyisi kohtuullisena, kiitos Lidlin ja tervetuloa muutkin ulkomaiset halpakauppaketjut.
Elämäni on aina vaan enemmän koirakeskeistä, pikkutappelua, painia, haukuntaa ja hännän huiskutusta. Viikon päästä lähtee ensimmäiset uusiin koteihinsa.
Kävin paikallisessa urheiluliikkeessä, siellä sattui olemaan asikkaana tuttu henkilö  jo harmaantuneen ranskanbuldogginsa kanssa, siinä keskustelu siirtyi koiriin.Kerroin että minulla on tällä hetkellä 9 koiraa kotona.Siihen kauppias vastasi kovalla äänellä että onneksi olkoon.Hän on itse koiraihmisiä ja tietää kuinka paljon aikaa ja työtä pitää antaa lemmikeille.Kerroin kuitenkin, että 7 on pentua ja kevään aikana menevät uusiin koteihinsa.Silloin varmaan ymmärsivät paremmin, ettei ihan järjetön juttu.
Minulla käy lähes joka päivä vieraita ja useimmiten haluavat nähdä pennut ennen kuin ne lähtevät.Varmaan aika harva pääsee näkemään pentueita ja varsinkin lapset tykkäävät kun saavat silitellä ja hoitaa. Vaatimukset koirien kasvatukselle ovat tänä päivänä niin korkeat, että harva viitsii tehdä sitä työmäärää ja pitää olla kasvattajan työtaidot.Sekarotuiset koirat ovat sitten oma juttunsa, joihin en halua osallistua.
Kunhan tässä tulee aikaan, menen ostamaan kameran, että voin laittaa ajankohtaisia kuvia mukaan.Tähän asti olen kirjoitellut tabletilla  blogiani, mutta jostain syystä en saa kuvia liitettyä sen kautta .Kokeilin läppärillä ja siitä onnistuu.

Sukellusvene

Lunta tulee lisää, oikea talvi saapunut vihdoinkin, lumiaura jo heti aamusta kävi tekemässä hommansa piha-alueellamme.
 Eilen soittelin opistoon ilmoittautuakseni turkin kielen kurssille.Sain kuulla,että kurssi oli alkanut jo syksyllä ja vaikea kesken kaiken hypätä mukaan, että tervetuloa sitten ensi syksynä alkavalle kurssille. Kurssilla on tällä hetkellä 17 osallistujaa ja sekalainen porukka,näin minulle kerrottiin. Sitä ajattelinkin, että varmasti niin eläkeikäiset kuin nuoretkin ovat kiinnostuneita kielestä ja Turkin matkailusta.
Tämä elo on niin rauhaisaa, että pitää taas hypätä muistelujen puolelle. Olen useasti ollut juuri siellä missä tapahtuu niinkuin seuraavankin kertomuksen kohdalla.
Tänään lueskelin iltasanomia ja siellä tuli esiin Ruotsin sukellusvene jutut.Joskus -80 luvulla itse työporukkani kanssa olin jollain Sally Albatros risteilyllä Venäjän vesillä, istuskelin sisareni kanssa laivan ikkunan edessa ruokailutilassa. Siinä katselin merelle ja huomasin, että laivan viereen aivan  n.30 metrin päähän merestä alkoi nousemaan tanko, se vaan nousi ylemmäs meren pinnasta, kunnes sitten nousi iso pyöreä "torni jossa kaide päällä", tajusin että se tarvii olla sukellusvene.Toikaisin hämmentyneenä sisarelleni, että tuo on varmaan sukellusvene, sisareni silmät pyöreenä ihmetellen että niin varmaan on.
Sukellus vene nousi aivan pintaan koko runko näkyviin aivan Sally Albatrossin rinnalle ja eteni muutaman metrin päässä meistä.Siihen torniin ulos sukellusveneestä  nousi 5 miestä koppahatut päässä.Se sukellusvene oli aivan valtavan iso ja pitkä, olimme juuri sen kohdalla parhaimmalla paikalla seurataksemme sitä ikkunasta. Siinä vaiheessa alkoi laivassa matkustajat tietää mitä tapahtuu, kaikki ryntäsivät näkemään sukellusvenettä.Siinä joku oli tietävinään että kyseessä on venäläinen Rocky.Sukellusvene hiljalleen jättäytyi meidän taaksemme, mutta ei mennyt veden alle. Ikimuistoinen kokemus.

Daisyn pennut

Päiväunilla

Kunnon lumisade

Jo on aika tänne eteläänkin saada kunnon talvi, lunta on satanut koko yön ja lisää tulee.Maisema kaunista  puhdasta, kevyttä lunta 15 cm joka paikassa.
Kävin suorittamassa aamulla  velvollisuuteni, kolasin lunta taloyhtiömme pihalta.Luulen että tänään vielä illalla tulee lumiaura ja auraa koko alueemme, mutta ilo oli olla raikkaassa
ulkoilmassa.
Lueskelin lehtiä netistä, pelkkää uhkaa ja epävarmuutta maailmalla. Aloin kyllä miettimään,että hienoa saada asua täällä "juman selän takana". Täällä ei uhkaa mkään, ainoastaan tuo metsään vievä soratie on niin liukas, että siinä voi jalat lähtä alta.
En osaa kuvitella, että tänne jotkut terroristit viitsisivät vaivautua, riittää kun oman kylän hörhöt pyörii viinakaupan lähistöllä.
Kuitenkin kaikki tarvittava on lähistöllä pienen automatkan päässä.Suomen kuudenneksi suurin ostoskeskus Veturi, erikoisalan liikkeet, uimahallit, kirjastot ym. Tuntuu siltä, että mitä lähistöstä ei löydy, sitä en tarvikkaan.
Heti tuli mieleen, että mitä ei löydy, ei löydy aurinkoa ja lämmintä, ei vuoria, ei sinistä merta.Vielä ei ole niiden asioiden miettimisen aika, Daisyn pennut on hoidettava ja jokaiselle hyvä koti löydyttävä.Eilen ystäviäni vieraili Tuusulasta, olivat jo vuoden haaveilleet chihuahuan pennusta, nyt sitten sovimme että yksi pennuista lähteen heidän kotiinsa kunhan ovat tarpeeksi isoja emosta erotettavaksi.
Pennut ovat kasvaneet, peuhaavat hetken ja syövät lautaselta pentujen muonaa, sitten taas väsähtävät ja menevät levolle yhteen kasaan.Koko ajan niiden vauhti kiihtyy ja leikit muuttuvat rajuimmaksi.Eilen tapahtui hauskaa, olin vahingossa laskenut pentujen mummon Helmin pentujen aitaukseen, siellä se imetti seitsemää pentua niin kuin tisseistä olisi maitoa tullut.Meni varmaan 20 minuuttia että huomasin tilanteen, kun Daisy alkoi haluamaan pentujensa luokse.
Täällä meillä päin maailman tilanne näkyy bensa-asemalla, litrahinta 1.39 euroa litra, Lidlissä on kahvin hinta noussut ja rajan takana ostoksilla käyvät saavat bensaa, tupakkaa ja viinaa entistä edullisemmin ruplan kurssin laskiessa.
Tehtaan piipusta tupruaa sauhu entiseen tahtiin, Stora Enso ei ole ilmoittanut (vielä) mitään
muutosta tuotannossaan.  Että ihan vaan rauhaisaa eloa.

Pentujen katsojia

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, sen huomaa että heti valoisampi mieli.Auringolla ja valolla on vaikutusta.Minut on myös pitänyt virkeänä naapurit, jotka ensimmäisenä halusivat tulla katsomaan Daisyn pentuja ja myös ystäväni, koska tuntevat emon.Minun ystäväni kaikki ovat elänrakkaita, hehän ovat tulleet ystävikseni juuri yhteisten koiraharrastusten parista.En vois ajatellakkaan ystäväkseni ihmistä joka ei pidä eläimista.
Ensimmäiseen kahteen viikkoon en laskenut kotiini muita kuin ihan läheisiä henkilöitä pentujen synnyttyä, emo haluaa hoitaa pentujaan rauhassa ja ilman pelkoa.
Pennut ovat jo kohta 5 viikkoisia, syövät ruokaa lautaselta, painivat ja haukahtelevat, tuntevat minut isännäkseen, nyt ne ovat ihanimmillaan.
Tänään tulee pentujen katsojia vähän kauempaa, ovat suunitellet ottaa lemmikikseen. Yleensä pennun ottoa kotiinsa suunnittelevilla on jo valmiiksi tiedossa haluavatko uroksen vai nartun, pitkä vai lyhytkarvaisen. Usein värikin on tiedossa, tumman vain vaalean.
Kuitenkin jokainen pentu on oma persoonansa, niiden touhua kun hetken seuraa, löytyy se johon eniten ihastuu.Se voi olla pelkkä hellyttävä katse, hännän heilutus tai suloinen kuperkeikka.Pennun ulkonäöllä on merkitystä, chihuahualla kun pennut voivat olla  yksivärisiä, läikikkäitä, tummia, vaaleita, monivärisiä, pitkäkarvaisia, lyhytkarvaisia myös pienimmät voivat olla aivan minejä kooltaan, reilun 1 kilon painoisia aikuisena, siis niitä taskukoiria.
Ei tämä elämä kovin pitkäveteistä ole tälläkään hetkellä, saan tavata kodissani koko ajan uusia ihmisiä ja keskustelua riittää ensin koirista ja sitten siirrytään muihin asioihin.Ollaanhan samanhenkisiä ihmisiä.Pennut menevät uusiin koteihinsa talven aikana
pitkin Etelä-Suomea.
Alkaa nämä pyhät riittämään, niitä ollut toinen toisensa jälkeen.Tänään loppiaisena joulun koristeet viedään varastoon, kyntteliköt ym.rihkama.Joulukuusta en ole kotiini laittanut vuosiin.
Mielenkiintoista myös seurata millaisen metelin saa Kreikka-asiat, kun joudutaan maksumiehiksi, kuka sitä nyt toisten laskuja viitsisi maksaa, vai pitäisikö meidänkin röyhkeästi istahtaa ravintolan pöytään ja maksattaa laskut naapurilla.Olisiko se viisasta vaiko laskutaidon puutetta vaiko röyhkeyttä, ainakin arvostus näin käyttäytyvään on nolla lukemissa.

Myrskyä

Uutena vuotena tuli tehtyä suunnitelma, ei lupaus, tulevalle keväälle. Käyn uimahallissa uimassa 2 kertaa viikossa. Kansalaisopiston kurssi-ilmoituksia lukiessa huomasin, että alkaa Turkin kielen alkeiskurssi tammikuussa, kerran viikossa 1.5 tuntia, nimestä päätelleen turkkilainen opettaja, jospa ilmoittautuisin sinne, ainoastaan se mietityttää kun n.40 km matkaa opiskelupaikalle, mutta eiköhän sitä selviä matkasta olkoot pakkanen kuinka kova tahansa.
Pientä myrskyä oli koko yön, illalla mietin pitäisikö siirtyä nukkumaan kauemmaksi ikkunasta, jos puita kaatuaisi, voisivat oksat tulla makuuhuoneen ikkunasta sisään.On tullut pieni myrskykammo.Pari kertaa viime vuonna sain kokea pahat myrskyt. Kesällä ollessani mökillä 4 isoa mäntyä kaatui viereeni ,noin 5 metrin päähän. Myrsky kesti vain muutaman minuutin ja sai tuhoa aikaan, onneksi puut eivät kaatuneet mökin eikä ihmisten päälle.Toisen kerran myrskysi Alanyassa lokakuussa, silloin olin sisätiloissa, tuntui turvallisemmalta.
Pahimmassa myrskyssä olen elämäni aikana ollut lentokoneessa matkalla Kanarialle noin 10 vuotta sitten.Kone joutui kapteenin tiedotteen mukaan myrskyn silmään, jota ei pystynyt ennakkoon havaitsemaan. Tuulen nopeus 250 km tunnissa. Se oli uskomatonta koneen poukkoilua ja rätinä kuin pärekorissa.Vieressäni istuva nainen sanoi minulle, että varmaankin olemme kuolleet jo ennen kuin kone iskeytyy mereen. Koneessa oli hiljaista, kukaan ei kirkunut, itse olin varmaan shokissa. Näin jälkikäteen ajateltuna, en laittanut käsiä ristiin, en rukoillut, olin hyvilläni ettei lapseni olleet samassa koneessa.Kapteenillakin oli hätä, hän ilmoitti että ymmärtääkö kaikki, että nyt on tosi kyseessä ja suomalainen mies ei usko mihinkään, mutta nyt uskoo.Kone joutui  pyörremyrskyyn, myrskyn silmässä kone lensi tasapainossa, kapteeni ilmoitti, että kohta taas rätinät alkaa, silmästä on päästävä ulos. Tämmöisiä  matkakokemuksia minun kohdalle sattunut. Jostain syystä minun kohdalleni sattuu kaikenlaista ja tapahtuu ja aina hengissä olen selvinnyt.
Kerran joku kysyi minulta, tiedänkö koska on vanha, en tiennyt. Kuulemma silloin kun alkaamuistelemaan!
Nyt elämäni on melko kotikeskeistä, pennut vaativat huolenpitoa.Kolme kertaa päivässä ruokin lautaselta ja emo vielä imettää.Aitauksesta kuuluu hentoa haukahtelua ja pentujen painileikkejä on kiva seurata.