Mitä pitäisi kirjoittaa

Aamulla mietin mitä järkeä minun on kirjoitella tätä blogia, yksipuolisesti omasta elämästäni, ajatuksistani.Kuitenkaan en halua paljastaa kaikkea, on jätettävä syvällisempi yksityiselämä ulkopuolelle tekstin.En kuule lukijoiden kommentteja, mietin onko maailmassa toista samoin ajattelevaa ihmistä ja kuinka muut ajattelevat samoista asioista. Kuitenkin tämä kirjoittelu antaa minulle jotakin, toivottavasti vaikkapa ehkäisee Alzheimerin tautia ja olkoot vaikka yksi harrastuksistani.Toivottavasti parantaa kirjoitustaitoani  ja paneudun joihinkin kirjoittamiini aiheisiin syvällisemmin ja jos en mitään hienoa selitystä keksi niin onhan tämä ainakin ajankulua.
Isälläni todettiin Alzheimerin tauti hänen ollessaa jo yli 80 vuotias ja voin kyllä sanoa, että varmasti kirjoitukseni muuttuvat tarunomaisiksi ja uskomattomaksi jos sen taudin perin.Muistan kun isäni alkoi kertomaan minulle asioita, ihmettelin aluksi että kaikkea sitä tapahtuu, niin todenmukaisesti hän osasi tarinansa kertoa.Vei todella aikaa ennen kuin tajusin että nyt ei miehellä asiat kunnossa. Muistan kun neurologin testeissä isäni käskettiin piirtämään kello ja siihen viisarit, hän ei osannut, paperille oli piirretty härveli jota ei kelloksi olisi voinut tunnistaa.Silloin kyllä yllätyin ja meinasin purskahtaa nauruun, samalla kuitenkin tajusin taudin edenneen pitkälle.Siinä vaiheessa isäni ajeli vielä autolla, mutta tämän lääkärissä käynnin yhteydessä sovimme, että ajo on loppu, kuten tapahtuikin.
Mietin myös aihepiiriä mistä olisi järkevää kirjoitella, lienee kuitenkin pysyteltävä oman elämäni  ympärillä tapahtuvissa aiheissa, sanomalehdistä ja netistä voi lukea tarkempaa tietoa maailman tapahtumista.
Joskus olen miettinyt ystäväpiiriäni ,millaisista ihmisistä ne muodotuvat. Joku viisas on kysynyt, kerro minulle ketkä ovat ystäviäsi, niin kerron sinulle millainen olet. Ystävistäni suurin osa on jonkin alueen osaajia, taitavia alallaan, kuka maalaa, kirjoittaa, runoilee, laulaa, omaavat jonkin lahjakkuuden, ovat oman tiensä kulkijoita, heillä on paljon annettavaa, ovat mielenkiintoisia ihmisiä, syvällisesti ajattelevia keskustelijoita.Heitä yhdistää myös asia jota olen ihmetellyt, heiltä puuttuu kyky hoitaa omaa talouttaan. Heillä on krooninen rahan puute, he saavat kyllä rahaa jostain, eläkettä tai tekevät jotain hommaa kun vain työnteolle on oikea hetki.Raha riittää kaikkeen humpuukiin, mutta sitten kun on laskun maksun aika tai terveydenhoitoon pitäisi satsata, rahat on loppu ja vika on suomalaisen yhteiskunnan.Itselleni on juuri tärkeää, että ensin maksan laskuni ja sen jälkeen mietin millaista humpuukia lopuilla vai pitäisikö säästää huonon päivän varalle.Meitä on moneen lähtöön ja ilmeisesti vastakohdat tukevat toisiaa, siihen väittämään en kuitenkaan ihan usko. Enkä myöskään väittämään jota kuulen välillä, että kun ei ole rahaa, niin elämä olisi jotenkin antoisampaa ja ajattelukykyä parantavaa.Tietenkin kokemushan sekin kun rahattomana pyörii ja uskottelee itselleen tämä se on jotakin.