Katsoin sääennusteita. Tänään sataa räntää ja vettä,lunta vielä maassa eilisen sateen jäljiltä. Kymmenen seuraavan päivän ennusteessa ei näy auringonkuvaa yhtenäkään päivänä.
Nyt alkaa tuntumaan pitkäveteiseltä.Yleensä minulla on aina jokin projekti meneillään. Aika mataa, jokainen minuutti on liian arvokas pelkkään hereillä oloon.Turkissa on tällä hetkellä laaja sähkökatkos myös Alanyassa, moista siellä ei ole koettu 15 vuoteen.Liikennevalot ei toimi, poliisit ohjaa liikennettä, ihmisiä on jäänyt myös loukkuun hisseihin. lehtitietojen mukaan syy ei ole vielä selvä, terrorismi on myös mahdollinen.
Itse siellä ollessani, aina pidän yöpöydälläni taskulamppua, kengät sekä vaatteet sängyn vierellä mahdollisen maanjäristyksen, myrskyn ja sähkökatkoksen takia.
Siellähän on sähkökatkokset aivan tavallisia. Viime vuonna jäin loukkuun pimeään hissiin hetkeksi,onneksi sähköt palautuivat muutamassa minuutissa.
Vielä 23 päivää jäljellä ja sitten matkaan.
Jotkut tuttavani ihmettelevät kuinka uskallan yksin naisena matkustella ja liikkua muslimimaassa.Vastaan etten pelkää ja mitä pelkäisin. Taistelut Syyrian Turkin rajalla,Isis,terrorismi ja maan poliittinen tilanne. Vaarat vaanivat elämässä jokaisen mutkan takana, on vain toivottava,että
polku olisi mahdollisimman kokemusrikas ja antoisa.Olen myös lukemalla yrittänyt tutustua Turkin kulttuuriin, elämään. Paikan päällä pystyy tutustumaan ihmisten arkeen ja nähtävyyksiin.Turkkilaisethan ovat temperamentikkaita, iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, antaa vain heidän tulla lähelle, juttelemaan.Monet kerrat olen keskustellut paikallisten kauppiaiden kanssa, saaden mukavan keskusteluhetken ja lasillisen aromikasta teetä.
Olen tottunut elämään yksin, mökillä ollessa ei naapurin ikkunanvalo aina edes näkyvissä. Yhtenä kesänä olin 5 vuorokautta yhteen menoon etten tavannut ainuttakaan ihmistä. Oli kaunis aurinkoinen toukokuu, siivosin ja laittelin mökkiä kesäkuntoon.Tunsin,että olin voittanut itseni pystyen nauttimaan siitä ajasta.