Pilvipäivä

Ei päivääkään ilman tapahtumia.Toissa iltana vuoristossa ystäväni kertoi minulle haluavansa ostaa asunnon Alanyasta ja minä voisin muuttaa siihen elelemään.Hänellä oli valmiiksi tiedossa asunto jota voisimme mennä katsomaan. Kävimme myös yöllä katsomassa rakennusta, näytti siistiltä ja todella hyvällä. Eilen sitten menimme katsomaan asuntoa ja ensimmäisenä yllätys, mukaan oli pyydetty jokin virkamies joka hoitaisi paperiasioita tabun saamiseksi ja kauppa voitaisiin sopia heti.Kauhistuin kun tajusin tilanteen.Asunto ei ollut tullut vielä yleiseen myyntiin, saksalainen vanhempi nainen halusi myydä sen jäätyään leskeksi.Asunto oli siisti kolmannessa kerroksessa  parvekkeeltä suora näköala Kale kukkulalle.Minun olisi pitänyt huolehtia asunnon vuokraamisesta ajalle jolloin itse en asu siellä ja muitakin turkkilaisia kuvioita joita länsimaiset aivot eivät tajua :).Kauppasopimus olisi paikan päällä heti tehty, kaikki oli minun päätöksestä kiinne haluanko asua siinä vai en. En pystynyt lupautumaan, pettymys oli suuri kaikilla, Tilanne  oli kauhea, halusin itkeä mutta myös nauraa, tunsin itseni petturiksi, itse olin ymmärtänyt meneväni vain katsomaan asuntoa. Täällä kaikki tapahtuu hetkessä, välittömästi, aikakäsitys on erilainen.
Kävin iltapäivällä lähtiäiskahvilla ystäväni kanssa, kän matkusti yöllä Suomeen.
Iltaa vietin nauttien turkkilaisesta tanssista ja runsaista päydän antimista. Täällä ruoka on todella hyvää.
Nyt siirryn hotellin altaalle uimaan ja nauttimaan pilvettömältä taivaalta paistavasta auringosta. Loma jatkuu...

Fox

Vasta nyt pääsin jatkamaan kirjoittelemista, tulin tänne hotellin allasalueelle.Foxin porukka kuvaa ja haastattelee parhaillaan viereisessä pöydässä olevia matkailijoita.
Toivottavasti eivät käännä kameraa minua kohden.Filmitähtenä en halua olla.
Kaikki tapahtumat tulee ykskaks yllättäen, niin kuin tämä filmiryhmä nyt ympärilläni.Toimittaja tuli kysymään annanko haastattelun, sanoin, että saatte uskomattoman tarinan, mutta maksaa 10.000 euroa.Siirtyivät kuvaamaan nyt selkäni taakse.
Toissa päivänä ystäväni Obasta jäivät tulematta, mutta toinen ystäväni laittoi viestiä, että lähdemme Kalelle katsomaan auringonlaskua, kävelemme sieltä alas ja menemme matkan varrella syömään jonnekin ravintolaan nauttimaan ihanasta näköalasta.
Tuttu ystävä vei meidät kukkulalle.Lähtiessään hän kuiskasi, että haen sinut aamulla, lähdetään hänen puutarhaan  hetkeksi tekemään töitä ja vieraillaan kahden ystäväperheen luona.Käydään Manavgatissa suurilla markkinoilla. Siellä meni eilinen päivä, vasta illalla väsyneenä palailin hotellille.Nyt on tarkoitukseni ottaa aurinkoa, uida, nauttia elämästä.Illalla lähden vuorille jonnekin ihanaan ravintolaan syömään ja ihailemaan kaupungin valoja.
Äsken haastateltu nainen tuli kanssani juttelemaan, kertoi että Niko Saarinen  porukoineen olivat majoittuneena tähän hotelliin, en vain huomannut.Kuvaaminen jatkuu koko päivän sanovat.Suuri vaara että vahingossa joudun kuvatuksi. Kertoivat että syksyllä tulee Foxilta ulos nyt täällä kuvatut.
Eilen kyläilyreissulla Manavgattiin tapahtui hauskaa, talon naisväki paimenti vuohia, vanha isäntä seisoi  vierellä kahteen puukeppiin tukeutuneena.Katselin että pysyyköhän pystyssä, niin heikkojalkaiselta näytti.Ystäväni meni tervehtimään ja heillä oli paljon kuulumisia kerrottavana, vanha isäntä oli niin iloinen, että unohti kävelykepit ja alkoi tanssimaan ja laulamaan ystäväni kanssa, miehillä oli silmin nähden todella hauskaa, välillä nostivat käsiä. Hetken päästä katsoin, niin isäntä oli unohtanut kävelykepit nurmikolle , oli tapahtunut "ihmeparantuminen".
Minulla on kuvia otettuna, mutta pystyn vasta kotona niitä laittaa tänne liitteeksi.

Bingo

Tänä aamuna heräsin vähän vaille 10, jäi kuulematta rukouskutsukin, niin syvää unta paksun peiton alla.Yöt ovat viileitä, illalla saa olla pitkähihainen päällä.
Täällä on turha suunnitella mitään, eletään  tätä hetkeä, eilinen taas osoitti sen.Olin ajatellut illanistujaisia suomalaisten tuttavieni kanssa, sain aamulla viestin, että tänään  heidät tapaan. Eilinen ilta oli huvittava, hauskakin, vaatii huumorintajua  ja sopeutumista tähän kulttuuriin. Lähdin tervehtimään paikallista baarin pitäjää ja kuulemaan talven kuulumisia. Heti saavuttua sain iloisen ystävän  tervehdyksen ja halauksen.Baarissa oli irtantilaisia ja englantilaisia sekä turkkilainen miesporukka. Muzzi ilmoitti että nyt aletaan pelaamaan bingoa porukalla, kaikki halusivat osallistua. Istuin yksin pöydässäni, 1 turkkilainen mies alkoi tuolia kuljetellen hiljalleen  lähestymään minua, lopulta hän istui vieressäni ja halusi opastaa minua bingon pelaamisessa, hetken päästä hän jo otti tussin kädestäni ja pelasi minun lappua.Siinä kohden minulla oli naurussa pidättelemistä.Sitten alkoi seuraava kierros, mies otti oman lapun, mutta maksun hetkellä  hän heilutti lappua minun edessä, että maksahan tämäkin... heh, heh, en ollut ymmärtävinäni joten hän joutui jatkamaan minun lapulla pelaamista, huomasin kuitenkin, ettei merkannut huudettavia numeroita lappuuni, nappasin kynän hänen kädestä ja itse merkasin jo huudetut numerot.Mies katsoi minua hyvin välinpitämättömästi ja siirtyi takaisin viereiseen pöytään. Olin todella huvittunut.Ilta jatkui puoleen yöhön karaokea laulaen. Lämmin mukava tunnelma kaikesta huolimatta.
Hotellille saavuttuani aulassa istui suomalainen nainen, hän oli juuri saapunut  ja halusi tietää millaiseen hotelliin hän oli kuukauden lomamatkan varannut. Hän oli hiukan huolestunut, oli ollut vaikeuksia saada  majottautumaan nuori Istanbulilainen miesystävä samaan huoneeseen, mutta rahan voimalla asia oli hoitunut. Ja hänellä oli toinenkin huoli, miesystävän pitäisi tänään lentää Istanbulista, mutta nainen ei ollut ollenkaan varma tuleekö hän vai viettääkö nainen yksinäisen kuukauden täällä.Onnea kuitenkin.
Itse olen nyt sunnuntaina turvallisesti hotellin allasalueella toiveissa saada rusketusta, sumupeite on kuitenkin vahva.
Ymmärtääkseni ystäni saapuvat tänään jonnekin vielä ei sovittuun paikkaan, sinä kaikki mitä tiedän tästä päivästä ja sekin suunnitelma voi vielä muuttua.
Yksi voimakas ääni johon en ole vielä tottunut,  koko ajan taukoamatta  1 - 2 helikopteria hyrrää kaupungin päällä. Mitä lie tarkkailevat, olisikohan Syyrian läheisyydellä jotain tekemistä.

Ruusun piikki

Edellisenä päivänä ennen matkalle lähtöä mietin, että mitenhän on rokotusteni laita, ovatko ajantasalla.Soitin terveyskeskukseen ja sain tietää että jäykkäkouristusrokote on otettu 4 v. sitten. Eilen kävellessäni hotellin allasalueella astuin jonkin piikkisen ja kirpaisevan päälle, ensimmäisenä tuli mieleen, että varmaan skorppioni vähintään. Onneksi kuitenkin kyseessä oli ruusun varsi ja piikki uppoutui jalkapohjaani. Onneksi edes tiesin että jäykkäkouristusrokotus kunnossa. Sain piikin pois ja ei mitään tulehduksen oireita ole ilmaantunut.
Eilen illalla menin tapaamaan ystävääni minulle tuttuun hotelliin, mietin että mitenkä onnistuu, yleensähän vain omat asiakkaat tervetulleita.Astelin hotellin aulaan, johtaja tuli tervehtimään minua ja kerroin tulevan tapaamaan ystävää. sain todella lämpimän vastaanoton, johtaja kysyi mitä haluan juoda ja hän tarjoaa, kahvia maidolla ja sokerilla kiitos. Keskustelimme jonka jälkeen hän halusi esitellä minulle hotellia ja uusittuja tiloja ja kertoi hotellin toiminnasta. Paikkoja oli uusittu, uudet kalusteet, seiniä kunnostettu, näytti jopa kauniilta.Sitten hän vei minut hotellin keittiöön joka oli uudessa paikassa aivan ruokailutilan viereen rakennettu, silmin nähden saattoi johtajan  olevan ylpeä uudistuksista. Lähtiessäni hän otti minua kädestä kiinne katsoi ruskeilla silmillä ja sanoi came here, see you next tuesday.
Ystäväni kanssa jatkoimme matkaa ja menimme ruokailemaan suomalaisten suosimaan ravintolaan, ilta venähti rattoisasti puoleen yöhön asti keskustellessa.
Monet lomalaiset ovat täällä todella vihaisia matkatoimiston palveluun, muutoksista ei ilmoiteta ja muukaan palvelu ei pelaa. Puolelta päivin matkaoppaan puheen mukaan yli 50 lomailijaa oli ilmoittautunut  3 tuntia kestävälle kaupunkikierrokselle joka piti olla ilmainen. Noutavaa bussia ei saapunut hotellille, eräs lomailija soitti matkatoimistoon, sieltä tuli vastaus, ettei bussi tule Alanyan keskustassa olevien liikenneongelmien vuoksi, oli niin tai näin, mutta olisihan siitä voitu ilmoittaa lomailijoille ajoissa.
Aamulla klo 5 heräsin kahdesta Moskeijasta kuuluvaan rukouskutsuun, vaikka korvatulpat kuuluvat yövarustuksiini.Aamupäivällä otin aurinkoa, mutta nyt pilviharsoa ilmaantunut taivaalle. Tänään on lauantai, illalle tulee useampiakin illanviettoehdotuksia, jospa sitä ennen lähden kaupoille katsomaan kesäisiä uutuustuotteita ja ottamaan valokuvia.Ilma on sopivan lämmin kävelyyn.

Terveisiä Alanyasta!

 Loma alkoi tapahtumarikkaasti heti alkuun.Vantaan lentokentälle päästyä heti ilmoitus, että kone Gazipasaan 3 tuntia myöhässä ja kovan tuulen takia laskeudumme Antalyaan. Vantaalla  koneeseen meno vaihtui eri portteihin 3 kertaa ja lennon numerokin muuttui. Kuitenkin onnellisesti huomasin olevani hotellihuoneessa Alanyassa aamulla klo 7.Matka kesti 15 tuntia.
Hotellihuoneeni on viidennessä kerroksessa, aurinko paistaa aamusta iltapäivään ja mitkä näköalat, näkyy sininen Välimeri, Kale kukkula ja Taurus vuoristoa.Aamulla nukuin muutaman tunnin, kävin kaupassa, nyt jääkaappi täynnä. Vaikkakin ruoka ei maita, jo lentokoneessa huomasin,  Suomen puolella sain jonkun pöpön  vieraillessani perheessä jossa kaikilla oli ollut vatsatauti.
Otin pari tuntia aurinkoa, ihokin ihanasti punertaa :) Tarkan Dudu dudu soi , ystävän kanssa illalla syömään...luulen että tuoremehu sopii parhaiten.
Viime syksynä olin samassa hotellissa 3 viikkoa, pikkuinen kissanpentu jota syötin, ei ilmaantunut, luulen että talvi ollut sille liian rankka jos ei ole löytänyt ruokaa.Olin varautunut matolääkkeillä ja kissan ruualla, mutta pari kissaa kuitenkin allasalueella liikkuu.Toinen pyydysti äsken kaskasta korkean aidan päällä. Tien toisella puolen olevalla kerrostalon parvekkeella kanarialintu uros laulaa kauniisti, raspiääninen kukko on ollut hiljaa tai sitten joutunut  jonnekin.
Otan valokuvia ja myöhemmin kotiin mennessä liitän niitä tekstiin, ei onnistu tabletillani.

Matkavalmisteluja

Eilen ensimmäisen kerran aidosti tajusin, että olen lähdössä lomamatkalle. Aamulla tuli puhelu, hei Lisa missä olet,koska tulet. Pari tuttavaani matkusti muutama päivä sitten Alanyaan ja saan koko ajan tietoa säästä ja tapahtumista. Päivällä on lämmintä, lomailijat jo uskaltautuvat rannoille uimaan ja ottamaan aurinkoa. Iltaisin pitkähihaista päälle.
Tein listan tarvittavista vaatteista, tarvikkeista ,että muistan ottaa mukaan.
Pakko tunnustaa,että ajatukset lentelevät yläilmoissa...ajoittain.
Puutarhani, muutaman neliön suuruinen, näyttää elonmerkkejä. Viime vuonna istutin äitienpäiväruusun penkkiin, siinä silmut jo nähtävissä. Toinen alppiruusuista on hiukan kärsinyt.Ikkunan laudallani oleva gloxi työntää lehteä ja nuppujakin näkyvissä, ostin mitättömän kokoisen mukulan ja povasin, ettei hengissä pysy, mutta toisin näyttää käyvän.
Kaikenlaista matkavalmistelua, Helmi ja Daisy saa kylvyn ja kynsien leikkaukset ennen hoitopaikkaan lähtöä. Minulla on ystävä,jonka kotiin tytöt voin viedä hyvään hoitoon. Koiriani ei laiteta häkkiin, vaan saavat elää ja leikkiä vapaasti talon omien koirien kanssa. Tämä maalaistalo on tullut tutuksi vuosien varrella. Molemmilla koirillani on juoksuaika meneillään, varmaan talon uroskoirat ilostuvat mutta pettyvät, ei pentuja tälle kesälle.
Ei muuta kuin varastoon matkalaukkua hakemaan :)

Äänet

Olen seuraillut Turkin säitä koko talven ja erityisesti Alanyan ja miettinyt kuinka siellä elävät ovat selviytyneet kylmyydestä ja kosteudesta. Taloissa yksinkertaiset ikkunalasit ja saumoista päivä paistaa läpi, ovien alla rako, liekö ilmanvaihtoa ajateltu.Rakennusten seinät tehdään isoista sementtiharkoista, jotka talvella kerää kylmyyden ja kesällä lämmön sisäänsä. Vanhemmissa rakennuksissa kait jonkinlaisia uunilämmityssysteemejä. Varmasti viime talvena ovat asukkaat joutuneet hankkimaan lämpimämpiä vaatteita.
Reilun viikon päästähän olen siellä ja kuulen selviytymistarinoita. Säätiedotus lupaa nyt kuitenkin lämpenevää ja aurinkoista.Ei muuta kun uikkarit ja aurinkovoiteet matkalaukkuun ja menoksi.
En ole mitenkään erikoisemmin  tehnyt matkasuunnitelmia, jokainen lomapäivä on yllätys ja niitä siellä riittää, antaa vain ihmisten,kulttuurin, meren,vuorten viedä mukanaan.
Olen aina sanonut, että kauniinpaa ääntä saa hakea, kuin kuikan huuto erämaajärvellä. Siinä on jotain mystistä, alkukantaista.Minulla on ollut onni kuulla tätä kesäisin.
Alanyassa on oma äänimaailmansa johon olen ihastunut, ohi ajavien skoottereiden ja autojen pörinä,
ihmisten puhe, turkin kieli, turkkilainen musiikki.Tulee mieleen muistikuva, syksyllä istuessani illalla parvekkeella, nauttien kaikesta tästä, salamat alkoivat räiskimään taivaalla vuorten takaa, ukkosen jyrinä, vettä tuli kuin saavista kaataen ja samalla viereisestä moskeijasta alkoi rukouskutsu.Jos en olisi tiennyt missä olen, kait olisin luullut olevani Paratiisissa :)
Paikalliset ravintoloitsijat houkuttelevat asiakkaita soittamalla musiikkia kovempaa kuin viereinen kilpaileva yritys, musiikkia riittää aamutunneille asti. Aamulla aikaisin Moskeijoista kantautuva rukouskutsu herättää ja naapurirakennuksen raspiääninen kukko. Näihin ääniin tottuu kyllä muutamassa päivässä.

'

 

Kuva on Alanyasta syyskuu 2014, lämmintä  +35 C

 

 

 

Mummojumppaa

Tänään meillä on kotona rauhallista kuin huopatossutehtaassa, mikään ei kiinnosta, ruokakuppeihin ei ole koskettu,kaikki yhdentekevää.Helmillä, vanhemmalla koiralla, on alkanut juoksuaika.
Se on ja oma kuvio koiran elämässä. Yleensä kun toisella koiralla alkaa juoksut,se laukaisee juoksut myös toiselle koiralle,vielä ei merkkejä Daisyllä.
Tänään oli jo melko lämmin ilma, mittari näytti +12 C, pihalla siniset skillat ja muutama krokus ovat kukassa. Tässä alkaa itsekin sulamaan talvihorteesta.
Ostoskeskuksessa oli teemana vanhempi väestö, Veturiin oli järjestetty erilaista tapahtumaa. Aira Samulin oli tullut kertomaan omasta elämästään. En ole häntä koskaan aiemmin tavannut. Minulla on ollut hänestä omat mielikuvat,odotin hänen tulevan kirkuvan punainen tukka hehkuen, ehkä piikkarit jalassa, minihameessa. Odotukset olivat kuitenkin sekavat, mutta siksipä juuri lähdin tapahtumaan.
Esiintymislavan ympärille oli tullut varmaankin n.200  henkilöä seuraamaan tapahtumaa, suurin osa eläkeikäisiä naisia, mutta oli joukossa miehiäkin ja nuorempaa väkeä.
Aira saapui paikalle iloisena ja reippaana, kauniin näköisenä, ruskeat hiukset niskaan vedettynä.
Hän kertoi oman elämän tarinansa, kysyi yleisöltä onko täälle ketään hänen ikäistä 88 vuotiasta tai vanhempaa. Ei ollut. Saimme kuulla hänen elämänfilosofiaa, hienoja ajatuksia.
Oli kyllä antoisa tapahtuma, lopussa voimistelua musiikin tahdissa, varmaan monikin poistui paikalta
miettien kuinka voisi oman vanhuuden saada mahdollisimman mukavaksi.

      
                                          Alanyan kuntoilupaikka maaliskuu 2014

Hyvää Pääsiäistä!

Ystäväni soitti minulle ja toivotti Hyvää Pääsiäistä kysyen perään, että olenko huomannut, että on pääsiäinen :) Hän muistaa,että en suuremmin piittaa juhlapäivistä, en omista enkä muiden.
Suomenlippu liehuu tangossa vuoden aikaan useastikin, katsottava on mitä juhlitaan.
Onhan paljon arvokastasta  liputtamisen aihetta.

Vastaus

Tänään on Pitkäperjantai.Ensimmäisen kerran tänä keväänä näin lintuauran lentävän taivaalla,näyttivät hanhilta.Viikolla sataneet lumet ovat melkein jo sulaneet pois.
Mieli kaipaa aurinkoa ja merta, voisin lähteä vaikka heti matkaan,mutta se tuli varattua reilun parin viikon päähän. Alanyassa rantaelämä ei vielä ole vauhdissaan,sielläkin odotellaan lomalaisten saapumista.
Luin tänään ulkoasiainministeriön tiedotteen Turkkiin matkustaville.Varmasti henkilö, joka ensimmäistä matkaa sinne suunnittelee, lukee tiedotteen, saattaa muuttaa lomakohdettaan.
Kannattaa kuitenkin vielä lukea matkanjärjestäjien esitteitä, ne ovat kuitenkin sitä mitä lomailija kokee matkallaan todennäköisemmin.
Itse olen miettinyt kaikenlaisia elämisen muodon mahdollisuuksia, mutta kaikki ovet ovat edelleen  avoinna. Mitä enemmän pohtii ja lukee,sitä vaikeammaksi menee ajatukset.
Minulle on kuitenkin suotu jonkinlainen lahja, elämäni aikana monta asiaa olen saanut eteeni valmiina. Sitä tässä varmaan nytkin odotan, aamua jolloin herään ja tiedän mitä teen.
En koskaan nuorempana suunnitellut alkavani yrittäjäksi. Eräänä sunnuntaina heräsin päiväunilta, minun päässä oli valmiina liikeidea,todella riemastuin. Seuraavana aamuna menin suoraan pankinjohtajan puheille ja kerroin asiasta.Johtaja sanoi,ettei esteitä,ota asioista selvää, korkealta ei putoa kun tyhjästä aloittaa. Niin alkoi yli 20 v kestänyt yrittäjäurani. Usein illalla nukkumaan mennessä mietin miten jokin asia pitäisi ratkaista,aamulla herätessäni alitajuntani ,vai mikä lie, antoi vastauksen. Kerroin tästä eräälle jo edesmenneelle kauppias tuttavalleni, hän sanoi saavansa vastauksia samalla tavalla.
Ehkä minun ei pidäkään tehdä mitään muutosta elämälleni, vaan nauttia kaikesta hyvästä mitä ympärilläni on!