Äänet

Olen seuraillut Turkin säitä koko talven ja erityisesti Alanyan ja miettinyt kuinka siellä elävät ovat selviytyneet kylmyydestä ja kosteudesta. Taloissa yksinkertaiset ikkunalasit ja saumoista päivä paistaa läpi, ovien alla rako, liekö ilmanvaihtoa ajateltu.Rakennusten seinät tehdään isoista sementtiharkoista, jotka talvella kerää kylmyyden ja kesällä lämmön sisäänsä. Vanhemmissa rakennuksissa kait jonkinlaisia uunilämmityssysteemejä. Varmasti viime talvena ovat asukkaat joutuneet hankkimaan lämpimämpiä vaatteita.
Reilun viikon päästähän olen siellä ja kuulen selviytymistarinoita. Säätiedotus lupaa nyt kuitenkin lämpenevää ja aurinkoista.Ei muuta kun uikkarit ja aurinkovoiteet matkalaukkuun ja menoksi.
En ole mitenkään erikoisemmin  tehnyt matkasuunnitelmia, jokainen lomapäivä on yllätys ja niitä siellä riittää, antaa vain ihmisten,kulttuurin, meren,vuorten viedä mukanaan.
Olen aina sanonut, että kauniinpaa ääntä saa hakea, kuin kuikan huuto erämaajärvellä. Siinä on jotain mystistä, alkukantaista.Minulla on ollut onni kuulla tätä kesäisin.
Alanyassa on oma äänimaailmansa johon olen ihastunut, ohi ajavien skoottereiden ja autojen pörinä,
ihmisten puhe, turkin kieli, turkkilainen musiikki.Tulee mieleen muistikuva, syksyllä istuessani illalla parvekkeella, nauttien kaikesta tästä, salamat alkoivat räiskimään taivaalla vuorten takaa, ukkosen jyrinä, vettä tuli kuin saavista kaataen ja samalla viereisestä moskeijasta alkoi rukouskutsu.Jos en olisi tiennyt missä olen, kait olisin luullut olevani Paratiisissa :)
Paikalliset ravintoloitsijat houkuttelevat asiakkaita soittamalla musiikkia kovempaa kuin viereinen kilpaileva yritys, musiikkia riittää aamutunneille asti. Aamulla aikaisin Moskeijoista kantautuva rukouskutsu herättää ja naapurirakennuksen raspiääninen kukko. Näihin ääniin tottuu kyllä muutamassa päivässä.

'

 

Kuva on Alanyasta syyskuu 2014, lämmintä  +35 C