Mato

Helatorstaina olin pikkuväen kanssa luontoretkellä.Olin edellisenä päivänä koirien kanssa lenkkeillessä löytänyt  korvasieni paikan.Ajattelin,että nyt on mielenkiintoista niin itselleni kuin lapsillekin kerätä sieniä ja tarkkailla luontoa.Itse en ole koskaan maistanut  korvasieniä. Meillä oli mukava retki, hanhipalvi lensi matalalla ylitsemme ja valkovuokkoja löytyi kotiin tuotavaksi (kuva).
Kukaan ei ollut löytänyt korvasieni paikkaani, retkemme on täydellinen.
Kotona ryöppäsin sienet kahteen kertaan ettei varmasti myrkkyjä.Kaadettuani sienet kuivumaan talouspaperin päälle...YÄK...sienien päällä köllötti iso, paksu, sentin mittainen vihertävä mato.
Mato oli täysin kokonainen, vaikka olin kiehuttanut sienia pari kertaa. Yritin suggestoida itseäni,että mitä yhdestä madosta, varmaan hyviä sieniä kun paistan, mutta en paistanut,sienet menivät vessan pöntöstä alas.  Nyt on olotila,että yksikään sieniruoka ei menisi kurkusta alas.
Eilen olin koko päivän mökillä.Viimeksi olin käynyt siellä syksyllä, ensimmäisenä tarkistin vesiputket, missään ei näkynyt pullistumia,ei halkeamia, näytti lupaavalta. Kävin laittamassa vedet päälle, silloin alkoi suihkuaminen, tiivisteet vuotivat kolmesta eri paikkaa. Nyt olisi mies tarpeen, itseltäni nuo korjaushommat eivät onnistu.
Siinä terassilla istuessani katsellessa järvelle mietin missä minun on olisi parasta nauttia elämästä ja viettää vanhuudenpäiviä. Näin on hyvä, olen onnenpekka.