Mutta toisin kävi, perjantai aamuna en pysynyt tolpillani, huimasi voin pahoin. Olin yksin mökillä pari koiraa huolehdittavana. Tässä tilanteessa en ole vielä ollut aiemmin, mitä tehdä, apua oli saatava.
Ambulanssi, ei nyt sentään, taksi riittäisi. Soitin tiedusteluun ja taksintilaukseen, sieltä ohjattiin Kelataksiin, minulle aivan uutta, siis määrätyt taksit kuljettavat ja heti huomioivat kelakorvaukset taksassa. Hyvä niin 16 euroa, kysyin oikeaa hintaa,se olisi ollut 74 euroa ja matkaa mökiltä sairaalaan
45 km,kauhistuin Suomen taksikyydin hintaa. En ole taksilla ajanut Suomessa kymmeniin vuosiin enkä tule ajamaankaan noilla hinnoilla.
Sairaalassa jouduin heti tutkimuksiin ja tarkkailuun. Makasin huoneessa johon ambulanssi toi kiireellistä apua tarvitsevia. Järjestäin kaikki vanhuksia, hoitajilla oli kiire, 3 huuteli vessaan pääsyä,hoitajat eivät kerenneet, 2 naista laski alleen,myöhemmin toiselle laitettiin siivoamisen yhteydessä vaipat,toiselle katetri. Miestä joka huuteli aiemmin vessaan pääsyä onnisti, hän soitti hätäkelloa, hoitaja tuli ovelle ja kysyi kenellä hätä ja millainen, mies vastasi että minä soitin ja kysyn ensimmäisenä,että anteeksi olenko minä nyt sairaalassa. Kyllä te olette ja sen jälkeen hän sai myös astian.
Itse tutkimusten ja verikokeiden jälkeen iltapäivällä, lääkärin todetessa ettei ainakaan verenkiertohäiriö pääsin lähtemään takaisin mökille. Tutkimuksia jatketaan ensi viikolla.
Lauantaina herätessäni en ollut paremmassa kunnossa, pyörrytti, en uskaltanut paljon liikuttaa itseäni.
Iltapäivällä jälkikasvu tuli mummia auttamaan ja tuomaan takaisin kotiin kaikkine tavaroineen ja koirineen.
Eilen iltapäivä jo sujui paremmin, mutta tänään taas aamulla herätessä voin vain todeta ettei minulla asiat paljoa paremmin.
Varaamani Alanyan matkan perun, oma terveys tärkeämpi ja en nyt pystyisikään lähtemään.Onneksi järki voittaa ja ei pakkomieltä matkustamiseen. Matkustan joskus sopivampana ajankohtana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti