Synnyinseutu

Mieltäni on jo vuosia vaivannut kun en ole käynyt synnyinseudullani yli 20 vuoteen. Usein olen pohtinut useiden sukulaisteni elämää, miten siellä, miten maisemat ovat muuttuneet.
Jollain tapaa olen halunnutkin olla menemättä, suuri osa sukulaisistani on jo haudan levossa.
Vanhempieni kesämökki, isäni kotitila Iijoen varrella, on vieraiden ihmisten omistuksessa, paikka jossa vapaa-ajat vietettiin.
Nyt kuitenkin sain sen verran itsestäni irti ja päätettyä että lähden pyhiinvallusmatkalle omille juurilleni. Yllätyin kuinka paljon oli uutta rakennettu Iin seudulle. Kauniita isoja taloja, kylä ei millään tapaan näyttänyt taantuneelta.
Yli-Iissä kävin tapaamassa 85-vuotiasta sukulaistani, laskeskelimme että viimeksi kun olemme tavanneet, hän oli minun ikäiseni.
Unohtumaan oli päässyt serkkuni kesämökin osoite, olin lähtiessä varma,että osaan kyllä,tunnistan paikan, mutta soitettuani vasta pääsimme perille. Maisema siinä kohdin ei ollut muuttunut, vaan muistikuvani oli.
Oma mummolani ei ollut enään se mummola jossa lapsuudessani leikin, rakennusta oli korjailtu uuteen uskoon ja sen edessä kulkeva tie oli vaihtanut paikkaa. Ympärillä oleva pelto oli muuttunut omakotitalo alueeksi.
Lähettelimme serkkujeni kautta terveisiä toisillemme ympäri Suomea aina Amerikkaa myöten toivoen, että voisimme järjestää sukutapaamisen vielä.
Pitihän meidän käydä myös Rotuaarilla ja kauppahallin edessä polliisia t
apaamassa.
Oli hieno reissu,sukujuurteni päivittäminen.