Nyt on tunnustettava, että aika käy pitkäksi. Tänään olen toista päivää neljän seinän sisällä. Ulkona -26 astetta pakkasen puolella. Onneksi on lämmin asunto, ei tarvi palella.Normaalisti päivittäin liikun metsässä ja pidän ulkona olosta.
Ei ole seuralaisillanikaan kivaa, jalkoja palelee ja vain pakolla koirat menevät ulos asioille, minuutissa pitäisi selvitä, sen jälkeen jo jäykistyvät jalat.
Muistelen vielä -50 lukua ja koulunkäyntiä. Tässä eräs tapaus joka on jäänyt mieleen. Olin alaluokalla kansakoulussa, opettajani oli koulun johtajaopettaja, mies henkilö. Meillä ruokailu tapahtui luokkahuoneessa, sinne kannettiin ruoka ja astiat koreissa päivittäin. Tuona päivänä saimme puuroa lautasellisen, opettaja kysyi että vähän vai paljon sitä jakaessaan, minä erehdyin sanomaan että paljon, kun luulin että saamme riisipuuroa, mutta se olikin ohrapuuroa josta en pitänyt.
Sitä yritin syödä mutta en pystynyt. Toiset oppilaat lähtivät välitynnille, opettaja sanoi minulle, että lautanen tyhjäksi. Siinä minä itkua tihistelin täysinäinen puurolautanen pulpetin kannella vielä kun toiset oppilaat palasivat tunnille. Seuraavaksi opettaja sanoi minulle,että mene koulun keittiöön ja anna lautanen keittäjälle ja sano, että keität niin huonoa ruokaa etten pysty syömään sitä.
Minä tein kuten opettaja käski, kerroin kuitenkin että opettaja käski sanomaan niin. Keittäjä silitti minua päähän ja lohdutti ettei se mitään.
Kyseinen opettaja oli tasapuolinen ja hyvä opettaja muuten, mutta liekö jotain erimielisyyksiä koulun keittäjän kanssa. Tapahtui myös kerran kun ruoka luokkaan ei tullut aivan ajallaan. niin
opettaja käski kaikkien luokan oppilaiden rynnätä keittiöön suoraan hakemaan ruokansa.
Samainen opettaja laittoi meidät kerran koulun vessaan saippualla pesemään kielemme, mutta syytä en muista enää.
Minun lapsuudessa ei voinut ajatella, että opettajalle olisi sanonut vastaan, eikä kelellekään vanhemmalle henkilölle. Vanhempia ihmisiä teititeltiin aina ja käyttäydyttiin kohteliaasti. Se tarkoitti sitä, että vastattiin jos kysyttiin, muuten oltiin hiljaa. Ajat ovat muuttuneet, jokaisena aikana omat kasvatusmetodinsa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti