Kukkuu

Tänä aamuna heräsin jo kuudelta.En vapaaehtoisesti,vaan minut herätettiin. Käki oli löytänyt hyvän kukuntapaikan pihani männyn oksalta.Suljin ikkunan jonka olin jättänyt yöksi raolleen,mutta ääni
tunkeutui läpi kuitenkin makuuhuoneeseeni. Ajattelin jo, että käyn paukuttamassa ulko-ovea, että käki herra ymmärtää siirtyä muualle neitoja vikittelemään.
Joskus luonnon äänetkin ärsyttää. Vuosia sitten satakieli asusteli mökkini lähistöllä. Oli pakko pitää ikkunat kiinne.Vaikka satakielen laulu on kaunista, ei sitä kestä kuunnella yli puolen yön tunti tolkulla.
Härkälinnut ovat ilmeisesti harventuneet ainakin meidän rantamaisemissa.Muutamaan vuoteen en ole kuullut niiden ääniä. Aiemmin joka kesä oli pesintää ja se karmea ääni, aivan kuin sialta leikattaisiin kurkkua auki,en liioittele. En ole härkälintua jäänyt kaipaamaan, vaikka niiden pikku poikaset ovat niin suloisen näköisiä viirullisia palleroita.
Kaikki nuokin äänet ovat ihania, mutta kohtuudella!
Tänään pakkaan laukun ja ei muuta kuin nokka kohti etelää:)