Mikael Hakim

Eilen satoi,tänään sataa ja vielä monena tulevanakin päivänä. On pakko keksiä jotain ajanvietettä. Sisällä joutuu olemaan entistä enemmän sateisten ja kylmien ilmojen takia. Kävin kirjastossa, ystäväni minut tuntien suositteli luettavakseni Waltarin Mikael Karvajalkaa ja jatko-osaa Mikael Hakimia.  Tällä hetkellä olen lähes puolessa välissä jatko-osan cd kuuntelussa. Waltari kertojana on uskomaton. Tapahtumat sijoittuvat 1500 luvulle Mikaelin ja ystävä Antin matkatessa kohti omia pyrkimyksiä parempaan kristinuskon ja islamin  pyörteissä.
Tarina saa mietteliääksi, Waltari vertailee, kertoo uskonnoista pehmeästi, nähden runsaasti hyviä puolia.Tällä hetkellä saamamme kuva muslimeista ihmisinä, ei vastaa mielestäni Waltarin näkemystä.
Kirja on täynnä  uusia käänteitä, juonittelua ja kuvauksia erilaisista ihmisistä.
Tapahtumat sijoittuvat Välimeren seuduille, juuri paikkoihin jotka minulle osittain tuttuja,
se tempaisee mukaansa.

                                      Välimeren maisemia,auringonlasku Kale

Ensilumi

Tänään on säätiedotuksen mukaisesti saatu ensilumi maahan.Ei yllättänyt autoilijaa eikä kävelijää.
Ihan kivaltahan tuo näyttää. Laitoin linnuille pähkinää ja talipalloja syötäväksi. Siinä on jo käynyt harakka ,käpytikka sekä useampi sini- ja talitiainen aterioimassa. Tammi ei ole vielä pudottanut ruskeita lehtiään.Pari päivää sataa lunta,sen jälkeen hiukan lämpenee,vielä ehtii haravoida.
Minä kävin eilen paikassa jossa oli Leevi, Toivo, Eemeli ja sain kuulla että Jalmarikin oli eka kertaa.
Ei ollut vanhainkoti. Oli lasten päiväkoti. Hauskasti nuo vanhat nimet palautuvat uusille sukupolville.
Parinkymmenen vuoden päästä varmaan  Matti,Heikki,Timo,Pekka,Hannu, Leena,Liisa, Eija,Pirjo,
Marja,Tuula ovat suosikkinimiä.
Olen yrittänyt seurailla maailman sekä kotimaani tapahtumia. Kukaan ei oikein tiedä mitä tuleman pitää. Ennustettavuus on heikko. Sitä kuitenkin pidetään todennäköisenä että jonkinlaisia mullistuksia
on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Kuinka ne vaikuttavat lähinnä omaan elinalueeseen ja omaan elämään. Ihmiset ovat varuillaan, asuntokauppa käy huonosti vaikka korot alhaalla.Ei uskalleta suunnitella huomista. Rahaakin pitäisi säästää huonon päivän varalle,mutta miten?
Me eläkeläiset olemme jutelleet omasta pärjäämisestä,varsinkin naiset valittavat eläkkeiden pienuutta.Asumistuki auttaa monia. Olisi viisasta ymmärtää jo ennen eläkeikää kuinka vähällä on tultava toimeen. Vaikuttaa myös siltä ,että tulevaisuudessa vielä entistä vähemmällä.
Voihan sitä itseä lohduttaa että rahalla ei saa onnea, mutta saako sitä paremmin rahattomana...tuskin:)

                                                      Evästä tilitantille

Forget your age and live your life

Unohda ikäsi ja elä elämääsi. Muistan kun olin lapsi,toivoin että olisin vähän vanhempi ja isompi.Muistan kuinka minulta ensimmäisen kerran kaupassa kysyttiin, mitä neidille saisi olla,siis neiti, enkö ollutkaan enään pieni ipana vaan melkein aikuinen. Sitä seurasi keski-ikä ja nyt viimeinen vaihe elämässä on vanhuus. Olen 66 vuotias, olenko vanha? Olen ja en. Numeroina 66 on paljon kun tietää naisten Suomessa elävän reilut 80 vuotiaiksi. Siis minulla elinaikaa vielä keskimäärin 15 vuotta. Suunnitelmia tehdessä pakostakin tulee mieleen elämän rajallisuus, sitä ei nuorempana ottanut huomioon kovinkaan usein. Myös ihminen itse rajoittaa omaa elämäänsä, haluaisi monia asioita mutta ei ole kykenevä omiin päämääriinsä, puuttuu rohkeus tai osaaminen. Minulle tämä eläkeikä on hienoa ja helpointa aikaa. Olen aina ollut aamu-uninen, nyt saan nukkua niin pitkään kun haluan, elää oman mieleni mukaan.
Siis oman mieleni mukaan,ei tarvi ottaa huomioon miten toiset ihmiset haluavat minun käyttäytyvän,ajattelevan, voin olla ihan oma itseni, toteuttaa omia unelmiani vapaasti ja unelmoida.
Kuulun erityisherkkien ryhmään, näen,kuulen,tunnen asiat keskiverto ihmistä voimakkaammin.
Ystäväpiiriini kuuluu samoin kokevia. Voimme avoimesti kertoa tunteistamme ja antaa voimia toisillemme ja myös elämäniloa ja naurua.
Olen antanut itselleni luvan olla outo,sivuladulla hiihtäjä ja hullumagneetti. Minuakin vetää puoleensa taiteelliset, oman polun kulkijat, omaperäiset ihmiset. Luonto ja eläimet ovat suuri
voimavara, kiva on ollut seurata muuttolintuja ja syksyn edistymistä.
Ei tässä vielä sidota liinaa leuan alle eikä rollaattoria kaiveta esiin......... nautitaan syyshaaveista:)

Hammasimplantteja odotellessa

Odottelen tässä kutsua hammaslääkärille, implanttijuuret ovat jo  reilut 2 kuukautta saaneet kiinnittyä luuhun. Seuraavana tehdään jonkinlainen muotti jonka mukaan hammasteknikko valmistaa hampaat.
Ne sitten ruuvataan kiinne juuriosiin, näin hammaslääkäri selitti minulle viime käynnillä.
Ennen joulua todennäköisesti hammasrivini on kunnossa.
Tällä hetkellä olen maksanut n.1300 e juurien kiinnitykseen liittyviä toimenpiteitä, vielä odotan n. 1700 e laskua johon sisältyy hammasteknikon työt,implantit sekä hammaslääkärin työosuus.
Sovin hammaslääkärin kanssa koko hinnaksi 2800 e - 3000 e. Kelalta olen saanut jo n. 100 e,se on kaikki mitä korvataan.
Mielenkiintoista, paljon on jäänyt kysymättäkin, esim. missä maassa implantit valmistetaan,Saksassa,Kiinassa? Onko sillä mitään väliä, jos laadukkaita ovat, niin hammaslääkäri kertoi minulle ja asentaneensa niitä jo vuodesta 2009.
Myös laskussa pitäisi näkyä hammasteknikon perimät hinnat sekä hammaslääkärin hinnat eriteltyinä.
Onko silläkää
n mitään väliä, kokonaishinta on kuitenkin Kouvolan seudun alhaisin ja palvelu laadukasta ilman ongelmia.
Aiemmin kerroinkin jo että kallein hinta oli eräällä asemalla kahdesta implantista  5.200 e, siis reilut 2000 euroa kalliimmat.
Elimistöni D-vitamiiniarvotkin selvisi. Oikea päiväannokseni on 25 mikrogrammaa vuorokaudessa.
Kauppojen hyllyiltä löytyy D-vitamiinia jopa 100 mikrogramman tabletteina, kuulostaa hurjalta,kuka tarvii tämmöisiä päiväannoksia. Kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini joka varastoituu elimistöön.
Harvalta on mitattu elimistön D-vitamiinitaso ja sen mukainen tarvittava annos. Suurin osa ihmisia lätkii niitä naamaansa mutu tuntumalla.
Daisy on kuopsuttanut pesää,ei syö,kuljeksii paikasta toiseen ja vikiseen, nyt on rauhoittunut,pentu on syntynyt:) pesästä löytyi sininen pikkuinen leikkinorsu, sitä nyt hoivaa. Ulkoakin kiire sisälle, kuten aikanaan oikeita pentuja huolehtimaan. Kyseessä valeraskaus.

                                         Tammenterhot maistuvat oravalle

Daisy

Minulla on ollut koiria kotona yli 40 vuotta.Viimeisen neljän vuoden aikana vielä pentujakin joka talvi. Nyt on ensimmäinen talvi tulossa ilman pentuetta. Tuntuu siltä että ne ajat ovat ohi. Pentujen hoitaminen on kuin talossa olisi pieni vauva, kotoa voi olla pois vain muutamia tunteja. Antoisaahan se on,odotella ensin onko emä jäänyt tiineeksi ja kun pennut syntyvät miettiä meneekö synnytys hyvin ja millaisia ihania karvapalloja ovat. Pennuille uuden hyvän kodin etsiminen on oma juttunsa.
Tällä hetkellä minulla on yksi koira Daisy, 5 vuotias chihuahua narttu. Elämä muuttui muutamia viikkoja sitten kun Daisyn emä jouduttiin lopettamaan äkillisen suolitukkeuman takia.
Viikon verran Daisy oli selvästi masentunut, olihan se tottunut elämään emonsa kanssa koko elämänsä. Ruoka ei maittanut, harhaili asunnossa, häntä ei iloisesti heilunut.
Daisyllä oli ennen tapana ulos lähtiessämme käydä ilmoittamassa emolleen että tulehan nyt eteiseen laitetaan valjaat päälle. Nyt on oivaltanut että turha etsiä emoa. Niin sanotaan,että koira ei osaa muistella,mutta muistaa pitkään asioita kun jokin asia muistuttaa menneistä.
Ennen saatoin olla kotoa pitempäänkin pois luottaen siihen että koirat pitävät seuraa toisilleen.Nyt kun on vain yksi, otan Daisyn mukaan kyläilyreissuille ja pakko tunnustaa välillä viereenkin nukkumaan :). Selvästi huomaa että Daisy kaipaa nyt enemmän kapsutusta ja läheisyyttä.Onneksi minulla vierailee välillä lapsia, riehuntaakin kaipaa,lasten kanssa temmellystä. Vastavuoroisesti kyllä lapsetkin tykkää Daisysta, saako antaa ruokaa, saako antaa puruluita, saako taluttaa,saako heitellä palloa. Saa saa ja häntä heiluu iloisesti.
Elämä on kyllä helppoa ja rauhallisempaa yhden koiran kanssa. Minulla on ollut se onni, että on ollut
todella luotettava paikka jättää koirat hoitoon, jos itse olen lähtenyt matkalle.
Luulen että Daisy tulee olemaan minun elämäni viimeinen koira. Chihuahuat voivat elää reilusti yli 10 vuotiaiksi, Daisy täyttää 5 vuotta nyt kuun lopussa.

Ruskan aikaa

Nyt sitten on saatu vene käännettyä talviasentoon.Keväällä se pestiin ja käännettiin.En muista oliko siinä tappia, mutta ostin keväällä,koska se puuttui. Tappi on edelleenkin minun käsilaukussa,
tarkoituksena asettaa se paikoilleen....varmaan ensi kesänä asia hoituu. Tänä kesänä ei tullut tehtyä vene- eikä onkireissua vaikka niin suunnittelin.
Viime viikolla kävin mökillä,laitoin sinne lämmityksen päälle.Tarkoitus on saada huoneet lämpimiksi ja estää kosteusvaurioita. Talveksi mökki jää kylmilleen kunhan ensin käyn vesiputket tyhjentämässä.
Nämä toimenpiteet toistuu vuosittain.
Nyt syksyn aikana olen huomannut kuntoni kohenevan liikunnalla.Olen ekaluokkalaisen kanssa kulkenut koulumatkoja ja koiran kanssa lenkkeillyt ahkerammin. Joka päivä mielelläni lähden ulos.Varmaan töissä käyminenkin rytmittää arkea.
Se on vähän pakko hoitaa omaa kuntoa että jaksaa. Sitä huomaa iän tuomat muutokset. Palautuminen jostain rasittavasta työsuorituksesta kestää jopa 2 päivää. Iho rypistyy, ohenee, luulen että mielikin herkistyy helpommin.
Tärkeää on pitää korvien väli kunnossa,miettiä millaista vanhuutta haluaa elää ja toteuttaa suunnitelmia. Nuorempana ei ajatellut aikaa,mutta tässä iässä on jo laskettava edessä olevia mahdollisia vuosia ja suunnitella sen mukaisesti. Ykkössuunnitelma minulla on muuttaa ulkomaille asustelemaan joksikin aikaa. Minulla ei ole todellisuudessa mitään estettä toteuttaa asia, mutta ajatukseni ja haaveeni eivät ole vielä täysin toteuttamiskelpoiset...ehkä ensi kevät tai syksy :)
Tuosta käsilaukussani olevasta veneen tapista tulee mieleen tapahtuma vuosien takaa. Liikkeeseeni tuli tukkukauppias ja esitteli jotain tuotetta,ei saanut sitä toimimaan ja sanoi minulle että nyt pitäisi saada jostain ruuvimeisseli,että saisi laitteen toimimaan. Minä kaivoin käsilaukkuni esiin,avasin sen ja ojensin sieltä juuri oikean kokoisen meisselin herralle sanoen "ole hyvä"." Naisen käsilaukun sisältö on arvaamaton" oli vastaus. Taitaa olla,joskus itsekin ihmettelen mitä kaikkea sinne kerääntyy.