Unohda ikäsi ja elä elämääsi. Muistan kun olin lapsi,toivoin että olisin vähän vanhempi ja isompi.Muistan kuinka minulta ensimmäisen kerran kaupassa kysyttiin, mitä neidille saisi olla,siis neiti, enkö ollutkaan enään pieni ipana vaan melkein aikuinen. Sitä seurasi keski-ikä ja nyt viimeinen vaihe elämässä on vanhuus. Olen 66 vuotias, olenko vanha? Olen ja en. Numeroina 66 on paljon kun tietää naisten Suomessa elävän reilut 80 vuotiaiksi. Siis minulla elinaikaa vielä keskimäärin 15 vuotta. Suunnitelmia tehdessä pakostakin tulee mieleen elämän rajallisuus, sitä ei nuorempana ottanut huomioon kovinkaan usein. Myös ihminen itse rajoittaa omaa elämäänsä, haluaisi monia asioita mutta ei ole kykenevä omiin päämääriinsä, puuttuu rohkeus tai osaaminen. Minulle tämä eläkeikä on hienoa ja helpointa aikaa. Olen aina ollut aamu-uninen, nyt saan nukkua niin pitkään kun haluan, elää oman mieleni mukaan.
Siis oman mieleni mukaan,ei tarvi ottaa huomioon miten toiset ihmiset haluavat minun käyttäytyvän,ajattelevan, voin olla ihan oma itseni, toteuttaa omia unelmiani vapaasti ja unelmoida.
Kuulun erityisherkkien ryhmään, näen,kuulen,tunnen asiat keskiverto ihmistä voimakkaammin.
Ystäväpiiriini kuuluu samoin kokevia. Voimme avoimesti kertoa tunteistamme ja antaa voimia toisillemme ja myös elämäniloa ja naurua.
Olen antanut itselleni luvan olla outo,sivuladulla hiihtäjä ja hullumagneetti. Minuakin vetää puoleensa taiteelliset, oman polun kulkijat, omaperäiset ihmiset. Luonto ja eläimet ovat suuri
voimavara, kiva on ollut seurata muuttolintuja ja syksyn edistymistä.
Ei tässä vielä sidota liinaa leuan alle eikä rollaattoria kaiveta esiin......... nautitaan syyshaaveista:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti