Kysyin itseäni puolta nuoremmalta henkilöltä, että miltä kuulostaa ikä 66 vuotta. Hirveältä oli vastaus. Minua nauratti, kerroin ettei tässä ole mitään kauheaa. Tämä on tavallaan elämäni parasta aikaa. Sanoin ettei mitään kauhisteltavaa. Monetkin odottavat eläkeikää, sitten tehdään sitä ja tätä.
Minä koen helpotuksena vapauden, ei kahteita mihinkään suuntaan, vapaasti voi suunnitella omia menemisiä ja tulemisia.Aamulla voi nukkua niin pitkään kuin haluttaa ja illallakin valvoa mielensä mukaan. Olisipa tämä mahdollisuus ollut nuorena, silloin olisi kaivannut kunnon yöunia lastenhoitoon ja työssä jaksamiseen.
Eläkeikäisten ystävieni kanssa usein muistelemme menneitä aikoja ja tapahtumia, vertailemme nykypäivään.
Elintaso ei Suomessa ole ollut koskaan niin korkea kuin tänä päivänä, vaatimuksemme ovat kasvaneet ja jää ajattelematta millaista elämä oli muutama vuosikymmen sitten.Millaista oli elää ilman kännyköitä,tietokoneita,jääkaappia,pesukoneita, sisävessaa, vesi ei tullut moneenkaan kotiin sisälle.
Voisihan sen ajan puutteita luetella vaikka kuinka paljon, autojakaan ei ollut monella perheella.
Kuitenkin elämä lapsena oli ihan kivaa, leikkikavereita oli paljon.
Puheenaihe joka tulee esille lähes jokaisen tuttavan kanssa on sodan aiheuttamat vammat vanhemmillamme. Isämme olivat sodassa olleita miehiä ja ei sieltä yksikään palautunut psyykkisesti terveenä. Meidän sukupolvi on saanut tuntea sen kuka minkäkin laisena traumana. Niistä keskustelemme. Kuitenkin olemme osanneet antaa anteeksi ja yrittäneet ymmärtää.
Monet ikäisemme elämme yksiksemme, Suomessa omassa taloudessa eläviä on yli miljoona ja suuri osa eläkeläisiä. Emme kuitenkaan ole välttämättä yksinäisiä, seuraelämä on vilkasta jos niin tahtoo.
Olen huomannut ,että monet vanhemmat miehet ja naiset eivät halua sitoutua suhteeseen vaan sen sijaan hakevat ystäviä joiden kanssa viettää mukavia hetkiä,matkustella ja käydä erilaisissa tapahtumissa. Tämä on aihe josta ei ole vielä paljon julkisuudessa kirjoiteltu.Joku toimittaja saisi herkullista kirjoitettavaa otsikolla Eläkeikäisten seuraelämä. Samanlaista se on kuin nuorenakin,mutta ehkä järkeä hivenen enemmän mukana.
Yksi asia yli muiden, parasta maailmassa ovat lastenlapset.Heidän ihmeellisyyksistä kerromme toisillemme. Lasten kanssa oleminen virkistää omaa elämää ja antaa voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti