Maretarium

Pakkasta on ollut lähipäivinä  -10 - 20 C astetta. Tuntuu ettei paljon viitsisi ulos mennä. Muistelen joitakin talvia, kun mittäri näytti lähes -30 C useita päiviä peräkkäin. Uskon ilmaston muutokseen. Kymijoki virtaa vapaana, niin ei ollut minun lapsuudessa.
Tänään kävin Kotkansaarella v.2002 avautuneessa yleisöakvaario Maretariumissa. Siellä oli nähtävänä n. 60 kalalajia Suomesta. Niitä katsellessa tuli nuoruusmuistoja mieleen Iijoen varrelta, siellä kesäisin aikaani vietin vanhempieni mökillä. Rannalta löytyi usein nahkiaisia, niitä oli myös Maretariumissa nähtävillä. Samoten kolmipiikkejä, joita eleli meren ja Iijoen suistossa murtovedessä.
Myös isoja ahvenia, joita ongimme kalastajien isojen rysien vierestä Meriniityssä. Ihania muistoja.
Olipa siellä myös täytetty kalasääksi, ne tulivat tutuiksi kalastellessaan Iijoella.  Eipä hirveästi ollut väriloistoa Maretariumin kasveilla eikä kaloilla verrattuna trooppisen Punaisenmeren kaloihin ja merimaisemiin. Niihin olen saanut tutustua Jordanian ja Israelin reissuillani. Israelissa teimme lasipohjaveneillä retkiä. Sain nähdä uskomatonta väriloistoa, meren pohjassa olevaa korallia,merimakkaroita,isoja ahvenia, merikilpikonnia, barrakudoja,haita ja värikkäitä pieniä kaloja.

                                                              sorvoja

Painajainen

Eipä ollut mitenkään mukava minun toissaöinen uni. Joskus aamutunneilla vielä pimeeseen aikaan tunsin kuinka joku liikkui huoneessa,samalla tunsin kuinka tämä painajainen tarrasi minuun kiinne,toinen käsi minun pakarassa ja toinen jalassa. Ote oli voimakas, tunsin kuinka kynnet painuivat ihoon. Olin varma, että kyseessä oli ihminen. Miten voi unessa tuntea,aistia niin voimakkaasti aivan kuin se olisi totta. Herättyäni nousin istumaan ja tarkistin vielä ettei huoneessa varmasti ollut ketään muita.
Sana painajainen merkitsee, että joku mörkö tulee nukkuvan päälle saaden painon tunteen, nykyään painajainen on yleistynyt tarkoittamaan myös pahoja unia.
Kerran aiemmin  muutama vuosi sitten näin unta tuntien ,että joku makaa minun päällä enkä pystynyt kunnolla hengittämään. Nämä ehkä niitä pelottavampia unia mitä olen koskaan tuntenut, no onneksi vain unia.
Kaupassa olisi ollut tänään myynnissä kaunis vihreä/valkolehtinen rönsylilja. Onneksi hinta oli tuplahinta niin  en viitsinyt laittaa kärryihin ja myös ulkona on sen verran pakkasta, että kasvi olisi pitänyt pakata hyvin ettei olisi saanut kylmää kotimatkalla. Pitää odotella lämpimämpiä säitä ja lähteä sitten kukkaostoksille.

Hiukan olen katkera

Vasta eilen innostuin katsomaan olympialaisia, kun joka tuutista kuului että Iivo Niskaselle kultaa.
Illalla katselin uusinnan 50 km hiidosta. Tänään aamulla katselin myös miesten ja naisten hiihtoa, taisi tulla pari hopeamitalia. Tunneherkkää touhua näyttää urheilu olevan. Itku silmässä urheilijat selittivät pettymyksiään, samoten katsomossa olevat fanit. Myös iloisia ilmeitä näkyi, jotkut onnistuivat tavoitteissaan.Minulle urheilu on aina ollut hebreaa, se vaan ei suuremmin kolahda.
Suuren luokan show on, ihminen kaipaa sirkushuveja. Aika tylsäähän elämä olisi jos pelkkää töljöttämistä.
Tämä talvi menee aika tasaseen tahtiin.Aamulla oli -20C mittarissa ja kylmiä päiviä luvattu tälle viikolle. Daisy haluaa ulos, mutta kun nokkansa ulos ovesta laittaa, samantien haluaa tulla sisälle.
Pienen hetken pyörähtää takapihalla, ei se kestä lenkkeilyä näillä keleillä.
Viikolla ajattelin hankkia kukkatelineen ja siihen muutaman uuden kukan, tavallinen rönsylilja voisi olla kiva. Muistan mummolassa olleen ison keltakukkaisen kiinanlyhdyn eli vaahtera-aulion, sekin kiinnostaisi jos vaan jostain löytäisin. Kuvia olen nähnyt neonin värisistä muorinkukista, sellainen voisi olla ihana väriläiskä. Kovasti haluttu näyttää olevan tällä hetkellä valko/vihreä lehtinen peikonlehti, onhan se kaunis,mutta minulla ei taida olla tilaa niin suureksi kasvavalle kukalle.
Painonpudotus jatkuu ja tuottaa tulostakin, olo on parempi. Polvi kiusaa kuitenkin, se on aikanaan operoitu, silloin jo kirurgi olisi halunnut sitä korjailla luusiirrolla,mutta en halunnut, olisi ollut iso operaatio. Vakuutusyhtiö korvasi hetken tapaturmasta aiheutunutta polvivammaa.Ilmoitti kuitenkin perään, että kysessä nivelkuluma. Leikannut kirurgi totesi, että tuo on tapa miten vakuutusyhtiö kohtelee asiakkaitaan.Jäin eläkkeelle kyseisen vamman takia, ja ilman vakuutusyhtiön korvauksia..hiukan olen katkera.

Villasukat

Ajattelin yllättää ystäväni syntymämäpäivänä ja kutoa hänelle lahjaksi villasukat. Kaupasta hain ihanan vihreää villalankaa ja kutimet. Viimeksi olen kutonut sukkia n. 40 vuotta sitten, siis joskus nuoruudessani. Katsoin vanhoista sukista mallia, jokaiselle neljälle puikolle kudoin 12 silmukkaa, siihen asti meni hyvin, mutta en muistanut  kuinka joustovarteen kudotaan nurjat silmukat.Katsoin youtubesta mallia, sukan varsi valmistui. Sitten tuli kantapään kohta, en millään tajunnut enkä muistanut kuinka se tehdään. Yritin järkeillä, mutta ei onnistunut. Netissä oli selvän oloisia hyviä  ohjeita. Lopuksi purin langat takaisin kerään ja totesin että minun osalta saa sukkien kutominen olla, kutokoot ken osaa. Olo oli hiukan pettynyt, mutta eihän minua kukaan ole koskaan opettanutkaan kutomaan tai virkkaamaan. Olen vasenkätinen, koulussa käsityönopettajat sanoivat etteivät pysty minua opettamaan, tee mitä haluat. Todistuksissani käsityö oli aina 8.
Minua ei ole koskaan pakotettu oikeakätiseksi. Vaikeaa oli alaluokilla kaunokirjoitus musteella. Oli kirjoitettava niin ettei muste leviä, kättä oli pidettävä kirjoituksen yläpuolella koukussa. Vasenkätisten saksia en ole koskaan omistanut, leikkaaminen sujuu oikealla kädellä. Varmasti olisin onnistunut sukkien kudonnassakin jos netissä ohjeet olisivat olleet vasenkätisille. Oikeakätiset voivat kuvitella miltä tuntuisi opetella kutomaan vasenkätisten ohjeilla, ei ihan helppoa.

Kevättä kohden

Oli pakko hankkia uusi ruoka-automaatti linnuille, sellainen etteivät hiiri ja rotta pääse apajlle. Tänä aamuna hiirulainen yritti kaikkensa  yrittäessään kiivetä muovisen automaatin katolle, siitä sitten liukastui ja putosi maahan lumihankeen. Yritti se vielä toisenkin kerran, mutta sitten kipitteli pois jonnekin aidan rakoseen. Rotta ilmaantui sen jälkeen,mutta tyytyi syömään vain maahan pudonneita siemeniä. Joskus nuoruudessa minulla oli kesyhiiriä ja rottia lemmikkinä. Opin kunnioittamaan rottia niiden älykkyyden vuoksi. Oli parasta ystävystyä rotan kanssa ja toimia sen ehdoilla saadaksesi siitä itsellesi ystävän. Rotta on viekas, sitä ei pysty jymäyttämään kuten hiirtä tai hamsteria.
Hurraa,hurraa voin huudahtaa.En sen takia, että Etelä-Koreassa Pyeongchangissa vietetään talviolympialaisia, vaan siksi, että ensimmäisen laihdutusviikon jälkeen painoni on pudonnut 3 kg, tänään punnitsin. Olen tiukalla dietillä, vuorokaudessa 1000 kaloria ei saa ylittyä. Merkkaan vihkoon joka suupalan. Alussa pää oli hiukan kipeä,mutta nyt on hyvä olo. Syön 5 kertaa vuorokaudessa pieniä ruoka-annoksia,reilusti oma valmistamaa salaattia, kalaa, kananlihaa,kananmunia proteiinilähteenä, myös pähkinöitä ja hedelmiä, juomina vesi ja tee.
Olen siirrellyt kotikukkani yhdeksi ryhmäksi ikkunan eteen, ensimmäiset ravinnetikut olen laittanut multiin. Kiinanruusu innostui pukkaamaan uutta lehteä, kevättä kohden ollaan menossa.

Ruokailutottumuksia

Voi olla vaikka sadas kerta elämässäni, kun aloitan laihdutuskuurin, sellaiset ovat aikeet. En ole punninnut itseäni ehkä kahteenkymmeneen vuoteen. Olen mittaillut vyötäröä ja käsivarsiani,se on ollut lohdullisempaa. Nyt kuitenkin  kaivoin vaa'an esiin ja ajattelin punnita itseni.Ei se toiminut, patteri pitää vaihtaa vaakaan. Myös löysin vanhan mustan vihkon,siihen merkkaan päivittäiset syömiseni kelloajoin. Kuritan itseäni kunnolla, muuten ei laihdutuskuuri lähde etenemään. Päämääräni on saada vähintään 10 kg pois painosta. Minulle läheinen ihminen tuntee hyvin ravintoaineet ja myös omassa elämässään noudattaa tarkasti oppimiaan sääntöjä. Siispä häneltä neuvoja kyselemään. Hän on minua aiemmin kehoittanut jättämään kahvin ja maitotuotteet pois ruokavaliostani ja voin sanoa, että vatsani voi hyvin, kun reilun kuukauden olen ollut niitä syömättä.
Nyt olen valmis jättämään jonkin muun aineen. Olen myös siirtynyt käyttämään leivän päälle kolesterolia alentavaa levitettä.Teen sekaan laitan kasvista valmistettua makeutusainetta.
Näin yksin kun elää, ei viitsi joka päivä laittaa ruokaa, valmisruuat ovat tulleet tutuiksi.Eilen söin ruokapaketin tuoteselosteen mukaan riisiä ja broileri kastiketta. En suurennuslasillakaan olisi löytänyt siitä broilerin palasta. Kerran ostin nakkikastiketta perunamuussilla, siinä oli muutama parin millin paksuinen nakkisiivu, luulen, että puoli nakkia yhteensä viipaloituna...vitsin puolelle menee joskus ruokailukin.

Onni Oskar

Onnea vaan nyt hirveästi meidän presidentille, vaimolle ja pikkupojalle. Kovasti odotan pikkuisen kuvaa ja nimen julkaisua. Mikä maailmassa ihanampaa kuin lapsen saaminen. Onni Oskar olisi hieno nimi. No,eivät tule minulta sitä kuitenkaan kysymään ,mutta voihan sitä arvailla :).Voihan heillä olla jo nimi valmiiksi keksittynä, sen varmasti kuulemme aikanaan. Ehkä joskus virallinen valokuvakin tulee julkisuuteen niin kuin kuninkaallisilla. Saulia onnittelen myös toiselle kaudelle valituksi tulemisesta.Onnea ja jaksamista tarvitaan Suomi- laivan suunnan näyttämiseen ja oikeilla vesillä pysymiseen. Suomi-laiva keikkuu ja on kallellaan oikealle.Kansan ääntä tulee kuunnella ja otetava huomioon pieni ihminen.
Mietin juuri, että kuinka paljon on sopivaa kertoa omista asioista. Varmaan helpommalla pääsee mitä vähemmän kertoo.Mitä nyt olen lukenut ihmisten mielipiteitä asioista, ne ovat ällistytävän ilkeämielisiä ja kateellisia liiankin usein. Minusta ne kuvastavat kirjoittajan pahoinvointia. Eihän maailma ole oikeudenmukainen, niistä voi kirjoitella ja puuttuakin, mutta ilkeämieliset panettelut eivät johda mihinkään.
Venäjällä oli ihmetelty kuinka Suomessa heti kerrottiin presidenttiparin lapsen syntymästä ja kansalaiset voivat lähettää onnittelunsa ja ottaa osaa iloon. Venäläiset eivät tiedä oman presidenttinsä asioista paljoakaan.Eivät tiedä Putinin lapsista, tiedä vaikka Putinillakin olisi uusi rakas ja jopa pieniä lapsia.
Minulla kukkaharrastus etenee askeleen. Innostuin häivyttämään nojatuolin pois ikkunan edestä ja laittamaan sen tilalle kukkajakkaran. Siirtelen osan kukistani vierekkäin ja teen siihen pienen kotikukkapuutarhan. Ensi kesänä varmaan on kukankastelijan virka avoin kodissani, työaika kerran viikossa 15 minuuttia, silloin kun olen mökillä :)