Hiukan olen katkera

Vasta eilen innostuin katsomaan olympialaisia, kun joka tuutista kuului että Iivo Niskaselle kultaa.
Illalla katselin uusinnan 50 km hiidosta. Tänään aamulla katselin myös miesten ja naisten hiihtoa, taisi tulla pari hopeamitalia. Tunneherkkää touhua näyttää urheilu olevan. Itku silmässä urheilijat selittivät pettymyksiään, samoten katsomossa olevat fanit. Myös iloisia ilmeitä näkyi, jotkut onnistuivat tavoitteissaan.Minulle urheilu on aina ollut hebreaa, se vaan ei suuremmin kolahda.
Suuren luokan show on, ihminen kaipaa sirkushuveja. Aika tylsäähän elämä olisi jos pelkkää töljöttämistä.
Tämä talvi menee aika tasaseen tahtiin.Aamulla oli -20C mittarissa ja kylmiä päiviä luvattu tälle viikolle. Daisy haluaa ulos, mutta kun nokkansa ulos ovesta laittaa, samantien haluaa tulla sisälle.
Pienen hetken pyörähtää takapihalla, ei se kestä lenkkeilyä näillä keleillä.
Viikolla ajattelin hankkia kukkatelineen ja siihen muutaman uuden kukan, tavallinen rönsylilja voisi olla kiva. Muistan mummolassa olleen ison keltakukkaisen kiinanlyhdyn eli vaahtera-aulion, sekin kiinnostaisi jos vaan jostain löytäisin. Kuvia olen nähnyt neonin värisistä muorinkukista, sellainen voisi olla ihana väriläiskä. Kovasti haluttu näyttää olevan tällä hetkellä valko/vihreä lehtinen peikonlehti, onhan se kaunis,mutta minulla ei taida olla tilaa niin suureksi kasvavalle kukalle.
Painonpudotus jatkuu ja tuottaa tulostakin, olo on parempi. Polvi kiusaa kuitenkin, se on aikanaan operoitu, silloin jo kirurgi olisi halunnut sitä korjailla luusiirrolla,mutta en halunnut, olisi ollut iso operaatio. Vakuutusyhtiö korvasi hetken tapaturmasta aiheutunutta polvivammaa.Ilmoitti kuitenkin perään, että kysessä nivelkuluma. Leikannut kirurgi totesi, että tuo on tapa miten vakuutusyhtiö kohtelee asiakkaitaan.Jäin eläkkeelle kyseisen vamman takia, ja ilman vakuutusyhtiön korvauksia..hiukan olen katkera.