Nyt on vuosi niin pitkällä, että joulukinkku paistuu uunissa. Niin olen laiska etten viitsi pakasteista ostaa.Aamulla hain tilaamani 7 kilon tuorekinkun kaupasta, kait siihen on suolaa neulalla pistelty.En kysellyt mistä maasta, mutta kait suomalaista sikaa hinnan perusteella. Yleensä olen kellosta katsonut paistoajan. Nyt ystävän opastuksella laitoin mittarin lihaan, ei kuulemma tule ylikypsää tai raakaa kun mittaa lämmön. Varmuudeksi katsoin kellosta myös ajan, sen mukaan 8 tuntia pitäisi olla uunissa. Semmoinen hiukan ylikypsä kinkku on hyvää, tykkään minä.
Huomena vietetään perinteistä aattoa, pukki saapuu luultavasti viimeistä kertaa. Lapset tykkäävät,että ensi vuonna jaamme itse lahjat, jos kuusen alle niitä kertyy.Pukki joutaa satujen maailmaan, on kasvettu isoiksi.Ekaluokkalainen sanoi kuitenkin, että aikoo kysyä pukilta miten on mahdollista,että pukki on joka joulu 300 vuotta vanha, eikö pitäisi aina tulla vuosi lisää.
Kirjoittaminen on jäänyt minulla vähemmäksi. On tullut käytyä erilaisissa tapahtumissa. Pitkästä aikaan kävin kirkossa. Kirkko ei ole minua kutsunut, on tuntunut vieraalta.Ystäväni pyysi lähtemään mukaan joululauluja kuulemaan. Ensimmäisenä tuli mieleen kovat penkit ja kylmyys. Lähdin kuitenkin kun laulajat olivat mielenkiintoisia. Illasta tuli mukava, hyvä seura ja kaunista musiikkia.Kotkan mieskuoro lauloi kauniisti sekä meidän omasta kylästä lähtöisin oleva oopperalaulaja Emilia Vesalainen-Pellas.Lapsikuoron esitystä saimme myös kuulla sekä jonkin miesoopperalaulajan esityksia. Kertoisin tarkemmin, mutta alkaa jo dementia vaivata, kaikkea ei jaksa muistaa. Sen olen huomannut kun itse on väsyksissä, muisti takkuilee ja sanoja häviää. Se on lohtuna,että näin on minulla ollut jo vuosikymmeniä,ei ole mitään akuuttia.
TOIVON KAIKILLE RAUHAISAA JA HYVÄÄ JOULUA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti