Matkamuistoja

X

Tänään sitten se tapahtui, päivällä huoneestani alkoi kuulumaan melkoinen kimitys.Pentulauma oli tajunnut mistä kohden pentulaatikkoa löytyy ulosmenoaukko.Kaikki  tassutteli pitkin lattiaa ihmeissään ja hädissään. Onneksi eilen kävin ostamassa uuden pentuaitauksen ja kasasin sen olohuoneeseen.Siinä pennut elävät kotioloissa, tottuvat ihmisiin ja kodin ääniin.Onhan kiva pentuja seurailla, osaavat jo leikin alkeita, tuntevat minut, heiluttavat pikkuista häntäänsä.
Sen ainakin tiedän että talvi menee koiranpentuja hoidellessa.Huhtikuussa kuvittelen jo  olevani vapaa hoitotyöstä.Tässä on ystävät kertoneet omia matkakokemuksiaan, mielellään olen kuunnellut.Ehkä olisi ihan asiaa mennä katsomaan Euroopan puolista Välimertakin.Oikeastaan sitä voisi tehdä ennustuksen vuodelle 2015 ja loppuvuodesta ,katsella kuinka paljon meni pieleen.Tuskinpa minun elämään mitään kovin suurta muutosta tulee, vakio elämänasetelma.Toivon että saa elää terveenä ja rauhaa maailmaan. Läheisille ja ystäville myös kaikkea hyvää.Lottovoitto ei kyllä tekisi pahaa :)
Nyt elämäni on melko tapahtumaköyhää, pennut pitävät tiiviisti kotona ja ulkoilu jää vähiin.
Jospa muistelisin hiukan  erästä lomamatkaani. Kolme vuotta sitten olin varannut Tunisiaan 6 viikon matkan erään ystäväni kanssa.Tiesimme jo lähtiessä, että siellä jotain levottomuuksia pääkaupungissa, mutta emme antaneet sen haitata suunnitelmia.Pääsisimme aurinkoon ja n. 15 C asteen lämpöön.Hotellissamme oli myös iso sisäuima-allas ja tarkoituksemme oli uida ja kävellä paljon kohottaaksemme kuntoa.Muutama päivä perillä menikin ihan mukavasti, menimme rannalle ja ihmettelimme vastarannalla näkyvää tummaa savua, tuli mieleen että ei kait tänne mitään mellakointia.Rannalla oli muutama paikallinen kalastamassa, irrallaan oleva kameli seisoskeli vieressämme ja samaan aikaan iso rotta ryntäsi puisen lavan alta suoraan minun jalkaan.
Samana iltana  hotellimme edestä alkoi kuulumaan mielenosoituksen ääniä, autot töötöttivät, huutoa ja ammuntaa.Muistan kun sanoin ystävälleni että pitääkö nyt pelätä, hän vastasi rauhoittaen, että ei pidä, laitetaan pää tyynyyn.Sitten seuraavana päivänä alkoi tapahtumaan tuli ulkonaliikkumiskielto klo 17 alkaen seuraavaan aamuun.Tien risteyksiin tuli poliiseja, hotellimme vastapäätä oli poliisi asema, näimme kun sinne vietiin miehiä joilla kädet pystyssä pyssyn piippu selkään kohdistettuna.Ruoka loppui kaupoista, ystäväni meni leipäkauppaan hakemaan meille tuoretta leipää, mutta ei kehdannut olla siinä kun jono oli 100 metriä pitkä ja paikallisia jonottamassa. Itse menin samaan aikaan ruokakauppaan, siellä oli 5 miestä ovella jotka laskivat minut sisälle, maito ja leipä oli loppu, mutta löysin kuitenkin kuivaruokaa.Samaan aikaan kaupan ikkunat peitettiin sanomalehdillä teipaten.Kun menin ovesta ulos, kauppa suljettiin.Ympärillä oli raavaita miehiä pesäpallomailan tapaisten lyömäaseiden kanssa, puolustivat itseään ja liikkeitään mielenosoittajilta.
Matkanjärjestäjä oli myös hädissään tilanteen vuoksi, mitä pitäisi tehdä, oli tullut viesti, että meidät olisi evakuoitava maasta.Siinä vaiheessa vielä monesta tuntui, että kyllä tämä tästä rauhoittuu, olimmehan olleet vasta reilun viikon lomalla...
Pahempaa oli tulossa, kaupat suljettiin, hotellista alkoi loppumaan ruoka.Kävelin päivällä paikallisten kauppiaiden luona, heillä oli suunnaton hätä, itkivät olivat kauhuissaan kun turistit lähtevät ja maa menossa kaaokseen.
Katselimme televisiosta kauheuksia tapahtumista, palaneita ruumiista ja suoranaista kirveellä päähän lyöntiä näytettiin uutisissa.
Sitten tuli illalla tieto, että seuraavana päivänä  meidät evakuoidaan, viimeinen lentokone lähtee kentältä ja kenttä suljetaan.Omalla vastuulla sai jäädä. Siinä vaiheessa olimme kypsiä lähtemään.Illalla pakkasimme laukut pelon sekaisin tuntein, olin tavannut hotellin luona poliisin joka ilmoitti minulle, että ymmärränkö että turisteja ei suojele nyt poliisi eikä armeija tässä maassa.Illalla oli  pelottavinta, mielenosoittajat valtasivat hotellimme ympärystän, aloittivat ampumisen , kuului sarjatulta ja yksittäistä ammuntaa.Olimme jo menneet nukkumaan, meillä oli tapana pitää vessassa valoja öisin, ystäväni sanoi minulle, että mene sammuttamaan valot, etteivät huomaa valojen perusteella huoneen olevan asuttu.Minä konttasin lattiaa pitkin, etten tule ammutuksi ja katkaisin valot.
Seuraavana päivänä linja-auto tuli hakemaan meitä suomalaisia ja ruotsalaisia joita oli myös tullut hotelliimme suojaan.Matkalla lentokentälle näin seitsemät polttosavut ja lentokentällä neljät tummat savupilvet.
Lentokentällä työntekijät pyysivät rahaa ruokaan, hätä oli suuri.Tulimme Suomeen tilauslennolla Tukholman kautta 18.01.2011.
Näin olen ollut henkilökohtaisesti kokemassa Arabikevään tapahtumia.Tunisian presidentti
Ben Ali  joutui lähtemään maasta 14 tammikuuta 2011.

Vuosi 2014

Vuosi lähestyy loppuaan, tässä mietin onko jotain asioita jäänyt hoitamatta.Minä olen joka syksy käynyt verikokeissa kontrollissa.Vuosia sitten verikokeiden yhteydessä huomattiin, että veren kalkkiarvo on kohollaan.Minut kutsuttiin tutkimuksiin ja löydettiin kasvain lisäkilpirauhasesta, hyperparatyreosis. Jostain syystä nyt on unohtunut mennä vuosittaisiin verikokeisiin. Tarvii alkuvuodesta hoitaa asia kuntoon.Minulla kasvain on seurannassa, lääkäri ei vielä halua leikata sitä pois, koska on vaara että operoinnin yhteydessä hermo saattaa vaurioitua ja viedä puhekyvyn.Siis seuraillaan veriarvoja ja kiireesti leikattavaksi kun arvot liian huonot tai sitten yleiskunto heikkenee.Tämä  kasvain aiheuttaa epämääräisiä oireita, väsymystä, hikoilua, masennusta, sydämentykytystä ja mitä kenelläkin.Melkeinpä voisin kaikki tunnetilat ja tuntemukset laittaa kasvaimen piikkiin.
5 vuotta olen tiennyt sen olemassaolosta kurkussani.
Tänään Daisyn pennut saivat ensimmäisen kerran lautaselta ruokaa, jokainen osasi syödä tyylillään, etujalat ruokakupissa ja sotkuiset naamat. Iltapäiväruokinnassa kaikki tapahtui jo siistimmin ja taidokkaammin.Matolääkityskin onnistui.Kynnet alkavat olla niin pitkät, että huomena niiden lyhentämisen vuoro.
Varmaan kaikki tarvittavat asiat on päiväjärjestyksessä, voi siirtyä vuoteen 2015  levollisin mielin ja kiittää Teitä Ystävät menneestä vuodesta.

Tapaninpäivä

Joulun alus meni touhun merkeissä, leivottiin kakkuja, torttuja, pari kinkkua tuli paistettua, riisipuuroa ja luumu/rusinasoppaa ja mikä parasta ja pahinta, kaikkea tuli syötyä viimeisen päälle.Äsken viimeiset suklaakonvehtit teki kauppansa. Lapset olivat tyytyväisiä lahjoihinsa. Semmoista se meidän joulu, ei kovin uskonnollista, mutta ihan mukava.Pukkikin kävi.
Sitä eläkeläinen ei aina tiedä monesko ja mikä päivä menossa.Piti oikein almanakasta tarkistaa, että tänään Tapaninpäivä.Pyhät sekoittavat arkirytmin.
Daisyn pennut ovat kasvaneet hyvin, nyt 3 viikkoisia, pitänee alkaa lisäruokinta näinä päivinä, emon maitoa kyllä riittänyt koko pentueelle. Hetki sitten laitoin pentujen myynti-ilmoituksen Tori.fi Kymenlaakso osoitteeseen.Tässä on koko talvi ja kevätkin aikaa löytää pennuille hyvä koti.
Tänään sateli aamulla lunta, pakkasta -6 C .
On rauhaisaa, läheisten kanssa on vietetty aikaa....

Silmät auki

Nyt ovat Daisyn pennut saavuttaneet kahden viikon iän.Kaikki kurkistelee maailmaa silmät avoinna. Tähän asti ne ovat suunnistusvaiston avulla osanneet kömpiä vain emon tissille, mutta nyt huomaa, että katselevat ympärilleen.Liikkuminen niillä on kömpelöä, kunhan päästään jouluun, niin varmasti eivät pysy enää pesälaatikossaan, on laitettava aitaus ympärille.On ne vaan suloisia, nyt hiljalleen tunnistan jokaisen persoonana ja jokaiselle on nimi keksitty.
Daisy on kyllä kiitettävästi hoitanut pentunsa ja maitoa riittänyt.Emo syö nyt suunnilleen 3  kertaisen päiväannoksen ruokaa.Viikon päästä minulla on lautaselle laitettava evästä 4 kertaa päivässä seitsemälle pennulle ja vielä pari aikuista koiraa ruokittava. Ahkerana saa olla aamusta iltaan.
Olen tässä ajatellut, että ei mitään turhaa paniikkia joulun kanssa. Joka kauppareissulla olen jääkaappiin ostellut evästä.Joululahjat löytyivät yhdellä kauppakierroksella.Meillä on sopimus, että pukki tuokoot vain lapsille lahjoja. Aika hyvä idea on antaa myös rahaa, niin vanhemmat voivat ostaa lapsilleen jotain tarpeellista.Jouluna huomaa sen yltäkylläisyyden
Lapsilla on laatikot täynnä leluja, aikuisille vaikea ostaa mitään, kun kaikkea on. Tietysti näin ei ole kaikilla ja se surettaa, eihän maailma ole tasa-arvoinen, eikä tule koskaan olemaan.
Muistan omia lapsuuden jouluja, pukki toi muutaman lahjan pyykkikorin pohjalla.Vähäistä se oli, avattuani ne kaikki oli jotain vaatimatonta, ei sitä mitä olisin halunnut, aloin itkemään pettyneenä ja sanoin että missä ne on kaikki minun paljot joululahjat.Vanhempani kuitenkin laittoivat sen minkä pystyivät.
Naapurissani asui perhe, heillä oli paljon lapsia.Pukki ei kerennyt koskaan jouluna heidän kotiinsa.Äiti vei lapset tienviereen aattona katselemaan, jospa lapset näkisivät pukin.Voi niitä aikoja.
En kuitenkaan lapsuuttani pahalla muista, se oli oikeastaan kivaa aikaa, lapsia oli 50-60  luvuilla paljon, leikittiin porukkapiiloa ja käytiin koulua, kesäisin uitiin paljon, jopa aamusta iltaa viihdyimme rannalla.Ei siellä meitä yleensä kukaan aikuinen valvonut.Autoja oli vähän joten eivät aiheuttaneet suuremmin vaaraa lapsillekaan.
Maailma on muuttunut, vienyt mukanaan ajan, joka nyt vain muistona ihmisten sydämissä.

Rupla

Tänään sitten joku keltainen möllöttää suoraan olohuoneen ikkunasta sisään, paljastaa kaiken pölyn ja ikkunan likaisuuden.Vaikka syksyllä olen pessyt ikkunat niin tänään oli otettava uusiksi.Onneksi plussan puolella ilma, niin pesu oli vaivatonta. Jossain vaiheessa rivitaloomme on laitettu liian pienet rännit, heti kun sataa reilummin tai rännit täyttyvät lumisohjolla räiskyvät liiat vedet ikkunoihin.
Daisyn pennut kasvavat hyvin, ovat jo 12 päivää vanhoja, vai ovatko vanhoja, mutta koiratkin vanhenevat heti syntymästään.Painoa on kertynyt tuplasti, pienin painaa 154 gr ja suurin 322 gr.Onneksi emolla maito riittää.Nyt kaikki pennut ovat saaneet nimet,minulla  on "pikkuväkeä"jotka auttavat mummia nimien keksimisessä.
Asun vajaan tunnin automatkan päässä Vaalimaan raja-asemalta.Täältä päin ihmiset ovat ostaneet vuosiviisumin Venäjälle ja käyneet bensa- ja tupakkaostoksilla  ijät ajat.Eilen bensaa myyty 40 senttiä litra ja raja-asemilla on ollut pitkät henkilöautojonot.
Eilen oli eurolla saanut 88 ruplaa. Todella halpaa kaikki suomalaisille kunhan vain viitsii jonottaa raja-asemilla ja varmasti kauppojen hyllytkin tyhjiä joistakin tuotteista.Venäläisetkin haluavat ruplat muuttaa tavaraksi.Venäjällä ruplan arvon syöksyalenemista on uutisoitu viidenneksi tärkemmäksi asiaksi. Ei haluta kertoa kansalle totuutta, mutta kyllä sielläkin asia tajutaan kansan keskuudessa, ainakin ne joilla on rahaa ja haluavat vastinetta rahoilleen, inflaatio siellä hurja.
Mitä sitten ruplan arvon aleneminen vaikuttaa meihin suomalaisiin, ainakin sen että saamme rajan takaa bensaa, tupakkaa, viinaa ja kaikkea muutakin todella halvalla. Ainakin sen että vastavuoroisesti venäläisillä ei ole varaa ja halujakaan tulla Suomeen ostoksille.
Venäläisten jo varaamia lomapaketteja on peruttu paljon, taisi tulla yllätyksenä Venäjän kansalaisillekin.Jos Venäjän talous romahtaa, moni maa on antanut sille lainaa ja jää nuolemaan näppejään, Suomi mukaan lukien.
Toivottavasti Venäjällä kansa pysyy rauhallisena ja alkavat tajuamaan että muussakin vikaa kuin EU maissa, katsovat peiliin.Toivottavasti EU ssa myös tajutaan missä kulkee raja pakotteilla, ettei potkaista loppujen lopuksi omaan nilkkaamme.

Sähkökatkos

Aamulla heräsin ihaniin maisemiin, lunta kaikkialla, oli pakko jäädä  verhot pois vedettyä ihailemaan luonnon kauneutta. Syksyllä turkkilainen ystäväni kysyi, koska olisi paras vuodenaika tulla lomailemaan Suomeen, tuli mieleen, että nyt , juuri tänään. Varmaan lumimaisema olisi eksoottista ja erilaista.Turkissahan on suunnaton määrä nähtävää ja koettavaa siellä lomailevalle, ehkä talvi olisi näkemisen arvoista turkkilaiselle joka ei ole sitä kokenut.
Normaalisti heti ensimmäisenä koirat laitan ulos, mutta tänään jostain syystä laitoin kahvit tulemaan ensimmäisenä.Mietityttää että onko aina sattumaa, kahvi oli valmista, niin sähköt menivät pois päältä ja puhelimeeni tuli viesti, että lumimyrskyn ja oksien päällä olevien raskaiden lumien takia sähkökatkos, korjaustyöt saattavat kestää huomiselle.
Siinä aamukahvia juodessa mietin jos katkos kestää huomiseen, minne lähden koirineni, pennut eivät siedä kylmää.Pennut ovat koko ajan n.25 C lämpöisessä huoneessa.Onneksi parin tunnin päästä sähköt palautuivat. Siinä tuli mietittyä sähkön tärkeyttä suunnalta jos toiselta.Minulla on kesämökillä varaavatakka lämmittäjänä ja järvestä saa vettä, sillä pärjää hätätilanteessa aika pitkälle talviaikaankin. Onneksi ei tällä kertaa ongelmatilanne.
Lunta oli satanut n.20 cm, ensin puhdistin takapihan jonka jälkeen etupihalle.Lumi oli niin raskasta, että ajattelin odottaa lumiauran tuloa, jonka jälkeen menen taloyhtiömme yhteisiä alueita puhdistamaan.
Lumiaurat liikkuvat pääteillä, mutta sivuteille eivät ole vielä kerenneet. Ei ole lähtemistä lenkkeilemään.Melko lauhaa ennustaa Foreca, liekö valkoista joulua saamme Etelä-Suomeen.Niin, pitäisi alkaa jouluakin suunnittelemaan tarkemmin, jotain lapsille pukinkonttiin ja kinkku uuniin ja varmaan torttuja pitää paistaa.
Nyt sähköt katkesivat taas, mutta patterit ovat tulikuumat, lämpöä riittää iltaan asti varmaan.
Daisyn pennut voivat hyvin, edelleenkin ovat minun makuuhuoneessa, että voin seurailla niiden vointia.Emo imettää ja hoitaa hyvin, minulle jää seuranta.Pentujen ollessa 3 viikkoisia, silloin aloitetaan lisäruokinta lautaselta ja vilskettä riittää.Koiranpentujen silmäthän avautuvat vasta n. 2 viikkoisena.

Hammasimplantti

Elämä on niin hauskaa välillä, että pakko nauraa, mutta nyt vaikeuksia.Jouduin poistatuttamaan hampaan tuosta sivusta ylhäältä.Minua se ei haittaa, en tunne mitenkään että minulta puuttu 1 hammas, mutta kun nauran oikein leveästi, keskustelukumppani saattaa sen huomata.Kävin yksityishammaslääkärillä ja kyselin neuvoa.Tänä päivänä hammasimplantti on se ainoa ja hyvä oli lääkärin mielipide.No, paljonkohan tämmöinen implantti sitten maksaa, 2.200 euroa vastasi hän naaman ilmekään värähtämättä, mutta minulla värähti.Kysyin voisiko jotain muuta siihen tyhjään osaan laittaa, ei oikeastaan kuulemma, ei hyviä.
Hampaan poiston jälkeen pitää vähintään 6 kk odotella ennenkuin implanttia aletaan rakentamaan.Onneksi ei ollut etuhammas.
Alanyassa ollessani kävelin silmälasiliikkeen ohi, optikko pyysi luokseen keskustelemaan silmälaseista, hän esitteli erilaisia malleja ja silmälasien hienouksia.Sanoin optikolle kuitenkin, että en tarvi silmälaseja, mutta uuden hampaan varmasti tarvin jo piankin.Silloin hän heti kertoi tuntevansa hammaslääkärin ja antoi puhelinnumeron minne soittaa, kyseli minun nimeä ja tietoja, varmaankin että jos ko hammaslääkärin palveluja tulen käyttämään, hän pystyy vetäsemään komission välistä. Maassa maan tavalla, minulla on vieläkin tuo puhelinnumero tallessa.
Minulla on Alanyalaisesta hammaslääkäriasemasta mainos tässä vieressäni, siinä kerrotaan.Ilmainen kuljetus, ilmainen tutkimus, 1 implantti 475 e, käytämme alkuperäisiä saksalaisia ja italialaisia implantteja.Tapasin muutamia suomalaisia ja paikallisia joille toimenpiteet oli tehty, olivat todella tyytyväisiä. Siis lomalle ensivuoden puolella ja ruokakalusto kuntoon.
katselin netistä mainoksia implanteista, halvin jonka löysin Suomesta oli 1499 e, edelleenkin hintaero huimaava.
Tulee mieleen Turkista viimeisin uutiskuva, maahan tullut puolitoista miljoonaa pakolaista Syyrian puolelta, heille ei ole pystytty järjestämään apua, kuinka maailma on raaka ja armoton. Tulee paha olo, hautaan oman ongelmani.

Hihat heilumaan

Tänä aamuna vilkaisin sanomalehtien otsikoita, tämä osui silmään, Ryhtykää tekoihin ja lopettakaa valitus, joku ulkomaalainen oli antanut suomalaisille neuvon.Eikö me itse haluta huomata, että hihat heilumaan ,vai onko kaiken takana laiskuus, vaiko se ,että meidät on opetettu liian hyvälle ja että joku muu tekee homman ja odotellaan valmista.
Aivan me tavalliset rivikansalaiset voisimme tehdä paljon.Joskus ihmetyttää vaikkapa kerrostalo, siellä asuu kymmeniä eläkeläisiä, työttömiä ja työssä käyviä, eikö heillä olisi aikaa pitää  piha-alueet puhtaana ja siivota talon käytävät.
Koulujen luokat ja piha-alueet voisivat oppilaat siivota ja huolehtia järjestyksestä.Opetetaan jo valmiiksi, että muut siivoavat heidän jälkensä.
Jotenkin ihmetyttää kaikki avustukset, varmasti ovat  joillekin tarpeen,,itse kuuluisin eläkkeeni perusteella avustettavien joukkoon, mutta käteni ja jalkani pelaavat, keksin aina jotain työtä ja tekemistä huonon eläkkeeni lisukkeeksi.Omistan yrittäjän ajattelutavan. Muutama tunti viikossa ahertamista vaikkapa oman kaupunkimme tai maamme hyväksi, työt eivät lopu, läheisen auttamista, puhtaanapitoa, seuralaisena yksinäiselle ym.Kaupunkikin voisi esittää asukkailleen yhteisiä talkookutsuja ja vaikkapa pullakahvit urakan päätteeksi.
Omasta lapsuudestani muistan kuinka talkoohenki eli autettiin naapuria, nostettiin sodan runtelema Suomi jaloilleen.
Meidän sotavetetaani- ikäinen porukka pystyi siihen kaiken köyhyyden keskellä. Kaikki mitä he tekivät oli kotiinpäin. Ei pudonneet kannustinloukkuun. Nyt olisi meidän vuoro Suomi nostaa lamasta. Mikä meitä vaivaa?
En lukenut aamuisesta lehdestä kuin otsikon mitä tekoja tämä ulkomaalainen odotti Suomen tekevän. Varmaan jotain rakenteellisia muutoksia organisaatioihin ja muita isoja juttuja, mutta jokainen kansalainen voisi olla mukana pienelläkin työllä ja huomaamalla kuinka hyvin meillä on monet asiat kuitenkin ja lopettaa turhasta mariseminen.

Suhteita

Nyt on sitten juhlat juhlittu vähäksi aikaa ja Daisykin on päässyt seitsemän jälkeläisen yksinhuoltajaksi.Minä kyllä autan, pentue on niin suuri, että hiukan annan lisäravinnetta pienimmille pennuille.
Kotona kyllä on pysyttävä tiiviisti, kauppareissua ja pientä kyläilyä lukuun ottamatta. Nyt on aikaa miettiä jos mitäkin asiaa.Sattumoisin avasin tänään television ja sieltä tuli Inhimillinentekijä, aiheena yli 60 vuotiaiden parisuhteet. Helppo oli ymmärtää ohjelmassa keskustelevia henkilöitä, kommenteista huokui elämän kokemus ja jokainen oli tehnyt valintansa kuinka elää elämäänsä näin vanhemmalla iällä.
Itse olen jo vuosia sitten tehnyt tavallaan listan mitä haluan elämältä, listaltani löytyy ensimmäisenä vapaus liikkua tahtoni mukaan, ajatella omilla aivoillani, nukkua pitkään jos siltä tuntuu, tehdä ruokaa ja keitellä kahvia epämääräisinä aikoina, siivota kun oikea hetki, koirien kanssa lenkkeilyä ja ulkoilua vähintään 2 kertaa päivässä, kesällä mökkielämää ja syksyisin ja keväisin matkailua, näitä omia mieltymyksiä minulla vaikka millainen lista.
Olenko piintynyt omiin tapoihini, mitä jos elämääni tulisi mies omine piintyneineen tapoineen. Mahdoton yhtälö siinä mielessä että onnellisempi elämä pujahtaisi  yhteiseen tupaan.
Moni meidän ikäinen on jo nähnyt avioliiton onnen mitä se on. Usean kerran olen joutunut ihmettelemään ihmisiä jotka ovat jämähtäneet liittoonsa, josta puuttu rakkaus, puhutaan aviopuolisoa alentaen, suoranaista inhoa toista kohtaan. Siinä vaiheessa olisi aika miettiä kannattaisiko elämälle tehdä jotain. Itse olen elämäni aikana muutaman kerran pysähtynyt ja tehnyt elämäni inventaarion ja tarvittavat muutokset sen jälkeen, näin jälkiviisaana ajatellen on kannattanut.
Olen pohdiskelujeni kautta oppinut tuntemaan itseni, miettinyt miten olen mahdollisimman tyytyväinen omaan elämääni ja onnellinenkin.Ystavät ja seuralaiset ovat tärkeitä, heitä voi tapailla kotosalla ja matkoilla, pitää yhteyttä, nauttia hulvattomista keskusteluista ja elämästä. Oikeastaan itsestään paljon kiinne miten oman elämänsä järjestää, miten suhtautuu asioihin, ei jää turhia suremaan.Se että näkee elämän jonkinlaisena lahjana ja jokainen päivä arvokas.Ehkä nämä asiat tulee mieleen kun huomaa, että aikaa on edessä vähemmän kuin takana.Oikeastaan itselläni asioiden arvojärjestys meni uusiksi jo nuorena, sairastin  virtsarakon syövän, joka myöhemmin vielä uusiutui, hyvää tulevaisuutta ei lääkäri luvannut.Joskus olen ajatellut, että olen ollut kiitollisempi monesta asiasta ja huomaan luonnon kauneuden ja monia pieniä asioita jotka olisivat jäänet näkemättä ilman syöpäsairauttani. Kerran tästä mainitsin tutulle lääkärillä, hän kyllä kommentoi että liian rankka kokemus.Olihan se tarvii myöntää.

Yllätys

Tänä aamuna kuuden aikaan alkoi sänkyni ympärillä tassuttelu, välillä koppaan penkomaan, taas lattialle.Varmat merkit, nyt se alkaa Daisyn odotettu penikointi.Nopeesti vain tolpilleni ja koira pihalle asioimaan, siitä se lähtee. Ajattelin että tässä sitä muutama tunti ihmetellään eri vaiheita, mutta heti alkoi tosi meininki, supistukset ja pesän rakentaminen.Hain kaikki tarvittavat välineet vierelle, puolen tunnin kuluttua ensimmäinen pentu näki maailman valon, tai ei oikeastaan nähnyt, koiranpennut syntyy sokeina.Pieni vaalea chihuahua uros.Sille oli jo nimi valmiina Onnimanni, se nimi on mummille jo ennakkoon kerrottu.Piti kiirettä, kaikki kävi niin nopeasti.Seuraavaa odottelimmekin jo pitempään.Iltapäivällä puoli neljän aikaan syntyi viimeinen pentu. Synnytys kesti 8 tuntia, edellisellä kerralla, joka oli Daisyn ensimmäinen synnytys kesti 16 tuntia.
Chihuahua yleensä saa 2 - 3 pentua.Daisyllä oli ultrassa näkynyt 5 pentua.Se hiukan huolestutti meneekö kaikki hyvin.Oli oikeastaan oikein hyvä, etten tiennyt etukäteen totuutta.Kun 5 pentua oli syntynyt, koitin emon vatsaa, siellä selvästi tuntui vielä pari pentua. Ei voi olla totta, mutta Daisy synnytti yhteensä 7 pentua, se on paljon, todella paljon.Pennut ovat terveitä, syövät hyvin ,ainakin tässä vaiheessa.
Huh, huh sanon vaan...ihania...ei ole vapaa-ajan ongelmia tänä talvena.
Kesäisin haluan olla "vapaa" liikkumaan.Koiranpennut pitävät täydellisesti kotona ,joten talvi hyvä aika tällaiseen harrastukseen.
Olen aina ollut erittäin eläinrakas. Kodissani on ollut jos minkälaisia lemmikkejä.Koira tavallaan kuuluu kotiin yhtälailla kuin kukkaset ikkunalaudalle, jos niitä ei ole, tuntuu kuin jotain puuttuisi. Tietysti teettäväthän lemmikit työtä, mutta koen sen sen arvoiseksi.
Tässä vain toivon, että pysyn terveenä muutaman kuukauden, 9 koiran sijoittaminen jonkun kotiin voisi olla haasteellista :)
Koirani ovat kissaakin pienempia ja pennut hiirulaisen kokoisia, joten kodin siistinä pitäminen ei kovin vaikeaa.

Odottamisen aika

Viimeiset 3 yötä Daisy koirani on nukkunut minun kanssa samassa makuuhuoneessa.On seisahtunut olotila,Daisyllä vatsa on iso, lenkille ei jaksa lähteä, ruoka maittaa huonosti,maitoakaan ei vielä ole tullut nisiin.Odottelemme seuraavaa merkkiä, koira alkaa liikkumaan rauhattomasti, etsii paikkaa mihin synnyttää, penkoo petilaatikkoa, läähättää.Näiden merkkien ilmaantuessa on alettava varautumaan supistuksiin ja synnytykseen.Itse kyllä avustan ja varmistan ,että kaikki menee mahdollisimman hyvin.Koiraa ei voi jättää synnyttämään omin päin, siispä minun on oltava valppaana yötä päivää.
Lauantaina vietämme itsenäisyyspäivää.Pidän sitä arvokkaana juhlapyhänä.Isäni joutui armeijan leipiin 17 vuotiaana ja siellä vierähti 5 seuraavaa vuotta.Osaan vain hiukan kuvitella millaista oli rintamalla, niistä asioista ei kotona puhuttu. Joskus vanhemmalla iällä isä muutamalla lauseella kertoi itsekin olleensa jossain mukana.Isän haudalle vien kynttilän palamaan kunnioittaen hänen osallisuutta Suomen itsenäisyyteen, sekä muistaen hänen henkilökohtaisen menetyksen vapaisiin nuoruusvuosiin.
Mielenkiintoista on myös nähdä millaiset juhlat ovat remontoidussa presidentin linnassa.Itse olen kyllä seuraavat 2 kuukautta kotini vanki, elämäni keskittyy koiranpentujen hoitoon ja uuden kodin etsimiseen niille.
Nyt on tarpeen hyvät telkkariohjelmat, melkeimpä katselen vain uutisia ja dokumentteja.Dowton Abbeytä olen seurannut lähes jokaisen osan, tulee tiistai iltaisin, englantilainen kartanosarja, todella mukaansa tempaava.