Tänä aamuna vilkaisin sanomalehtien otsikoita, tämä osui silmään, Ryhtykää tekoihin ja lopettakaa valitus, joku ulkomaalainen oli antanut suomalaisille neuvon.Eikö me itse haluta huomata, että hihat heilumaan ,vai onko kaiken takana laiskuus, vaiko se ,että meidät on opetettu liian hyvälle ja että joku muu tekee homman ja odotellaan valmista.
Aivan me tavalliset rivikansalaiset voisimme tehdä paljon.Joskus ihmetyttää vaikkapa kerrostalo, siellä asuu kymmeniä eläkeläisiä, työttömiä ja työssä käyviä, eikö heillä olisi aikaa pitää piha-alueet puhtaana ja siivota talon käytävät.
Koulujen luokat ja piha-alueet voisivat oppilaat siivota ja huolehtia järjestyksestä.Opetetaan jo valmiiksi, että muut siivoavat heidän jälkensä.
Jotenkin ihmetyttää kaikki avustukset, varmasti ovat joillekin tarpeen,,itse kuuluisin eläkkeeni perusteella avustettavien joukkoon, mutta käteni ja jalkani pelaavat, keksin aina jotain työtä ja tekemistä huonon eläkkeeni lisukkeeksi.Omistan yrittäjän ajattelutavan. Muutama tunti viikossa ahertamista vaikkapa oman kaupunkimme tai maamme hyväksi, työt eivät lopu, läheisen auttamista, puhtaanapitoa, seuralaisena yksinäiselle ym.Kaupunkikin voisi esittää asukkailleen yhteisiä talkookutsuja ja vaikkapa pullakahvit urakan päätteeksi.
Omasta lapsuudestani muistan kuinka talkoohenki eli autettiin naapuria, nostettiin sodan runtelema Suomi jaloilleen.
Meidän sotavetetaani- ikäinen porukka pystyi siihen kaiken köyhyyden keskellä. Kaikki mitä he tekivät oli kotiinpäin. Ei pudonneet kannustinloukkuun. Nyt olisi meidän vuoro Suomi nostaa lamasta. Mikä meitä vaivaa?
En lukenut aamuisesta lehdestä kuin otsikon mitä tekoja tämä ulkomaalainen odotti Suomen tekevän. Varmaan jotain rakenteellisia muutoksia organisaatioihin ja muita isoja juttuja, mutta jokainen kansalainen voisi olla mukana pienelläkin työllä ja huomaamalla kuinka hyvin meillä on monet asiat kuitenkin ja lopettaa turhasta mariseminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti