Verenpainelääkkeet

Nyt on ihanaa syysilmaa luvattu muutamaksi päiväksi,aurinko paistaa,eilen oli 17 C lämmintä.
Nyt on oikea hetki laittaa kodin pihaa ja mökkiä talvikuntoon. Tänään vielä leikkaan nurmikon ja poistan kaikki yksivuotiset kasvit pihapiiristä.
Eilen oli mökillä talkoot. Viimeksi kolmisen vuotta sitten aitan huopakatto jouduttiin puhdistamaan ja laittamaan jotain sammaleen kasvua ehkäisevää nestettä. Tänä kesänä vihreää sammalta oli taas ilaantunut katolle. Naapuri kertoi aiemmin, että pyykkipulveria veteen ja sitä  kastelukannulla katolle niin sammal kuolee. Nyt on sitten sekin kokeiltu ja vene käännetty talviasentoon.
Välillä mietin, että voisihan sitä vähemmälläkin itse päästä ja luopua mökistä, mutta työ ja mökillä oleskelu on terapiaa, samoin kuin koiran omistaminen. Et voi jäädä kotiin lepäilemään huonollakaan ilmalla, asiat on hoidettava. Siinä samalla tulee pidettyä huolta omasta kunnosta.
Oma kunto on ollut nyt hieman suurennuslasin alla, verikokeita on otettu ja lääkärin kanssa keskusteltu. Ei mitään hälyyttävää, mutta elintapojen muutos ja verenpainelääkkeiden syönti on aloitettu. Sanoin lääkärille,että siirryn terveellisempään elämäntapaan ja katsotaan myöhemmin tehoaako paineisiin. Ei lääkäri oikein tykännyt ehdotuksestani, sanoi että viisaampaa aloittaa lääkitys heti ja ehkäistä vaurioita ja lopetetaan lääkitys vuoden päästä jos olet päässyt elämäntapatavoitteisiisi.
Pari viikkoa olen syönyt tabletin aamuisin, vähän ovat paineet laskeneet ja mitään suurempia sivuoireita en ole huomannut. Aiemmin minulla ei ole ollut mitään vakilääkitystä, mutta kaikenlaista vaivaa sitä on kun vanhaksi tulee, sitä tässä ihmetellään ystävien kesken.
Jaksaminen on myös asia johon on kiinnitettävä huomio. Työtä on tehtävä päivittäin sopivin annoksin.On osattava lukea itseä kuinka paljon tänään jaksan. Liian raskas työ tai liian pitkään kestävä näkyy heti seuraavana yönä kipuiluna ja päivänä voimattomuutena. Sitä kuvittelee itse, että jotain vikaa tarvii minussa olla kun en jaksa. Ikäiseni lääkäri sai minut vasta uskomaan sanomalla,että et ole enää nuori tyttö,sitä tulee kaikenlaisia kipuja kun vanhenee.
Paula Koivuniemi esiintyi ostoskeskus Veturin 5-vuotis synttäreillä. Hän minua 5 vuotta vanhempi.
Kaunis on ja lauloi hyvin...

Nuorten miesten kukkainnostus

En ihmettele ollenkaan omaa kukkainnostusta. Kouluaikanani oli pakko kerätä ja kuivata kasveja kansioon. Minusta se oli mielenkiintoista. Eilisissä ylen uutisissa kerrottiin että nuoret miehet täyttävät nyt kotinsa palmuilla ja peikonlehdillä, ovat alkaneet käydä kasviostoksilla. Jollain tavalla kuulosti yliammutulta uutiselta. Sen uskon, että kiinnostus kodin kasveihin on lisääntynyt ja jokuinen mieskin joukossa, mutta akkavaltaista hommaa se on. Mietin perheitä, yksin asuvia miehiä, nuorisoa,
ei tuntemani miehet ketkään omista eivätkä ole kinnostuneita kotikukkasista, yhdellä on liuska-aralia, jonka ruukkuu kaataa vettä silloin kun muistaa. Kovasti on suomalainen mies muuttunut jos kodin kukkasten ympärillä alkaa häärimään.
Minä kyllä häärin eilen kovastikin, en mitenkään innostuneesti mutta pakon edessä. Menin mökille ja heti oven avattuani huomasin keittiön matolla kuolleen hiiren. Mökillä oli ollut kunnon hiiribileet, toivottavasti vain yhden sellaisen,muita ei näkynyt. Se oli kiipeillyt sohvalla, pöydillä,sängyssä ja hiiren paskaa ja pissaa oli verhoissa,siis se on kiipeillyt ikkunaverhoissakin. Koiran kupista oli vedet juotu ja papanat syöty, kiitokseksi jättänyt paskat kuppiin. Nyt on kotona iso kasa pyykkiä pestävänä verhoista alkaen, pari mattoa pesin mökillä. Pitää viedä hiirenlossat ja myrkyt ensi kerralla.
Kotipihani tammissa käy vilske, terhot alkavat olla tarpeeksi suuria syötäväksi närheille, oksat taipuvat niiden temmeltäessä.

Sama kukka iltapäivällä

Orkidea

Syksyn merkkejä ilmassa, niin se menee. On aika miettiä miten tämän talven saisi menemään mukavasti kun en ole talvi-ihminen. Nyt syksyllä vielä on kaikenlaista tekemistä niin kotona kuin mökilläkin. Olen käynyt sieniä keräämässä useitakin kertoja kanttarelleja mutta eilen löytyi jo runsaasti rouskuja. Yöt ovat olleet lämpimiä ja satanutkin paljon joten nyt niiden keräämiseen hyvä aika.
Olen hiukan paneutunut kotikukkasiin netin kautta. Sen ainakin olen oppinut, että kaupoista ostetuissa kukkasissa välillä on erilaisia ötököitä jotka saattavat levitä kodin muihinkin kukkasiin.
Siis kun menen ja ostan uuden kukan,se pitää eristää hetkeksi ennen kun laittaa muiden kukkien viereen. Sitten mietin mitä kukkia haluan, kaikenlaisia kävi mielessä ja kävin jo kaupoissa tutustumassakin. Tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että joku ihanan värinen orkidea voisi olla paras vaihtoehto minun ikkunanlaudalle. Minulla on jo yksi keltakukkainen orkidea ostettu joskus vuosi sitten, sen kun vielä saisin kukkimaan. Kovasti näyttävät kukkaharrastajat lähettelevän  toisilleen kasvien alkuja kasvatettaviksi. Minulle riittää muutama kotikukka.
Taas on tullut luettua lehtiä, otsikko yksinelävien määrä kasvussa Suomessa.Yllätti lukema 41%
kodeista on yksinelävien. Ruotsissa jopa yli puolet talouksista 51.9%.
Mietin että miksi suuntaus on tämä. Eläkeläisten määrä kasvaa, leskiä ja eronneita. Nuorilla on mahdollisuus yksinasumiseen ja muuttaa pois vanhempien luota. Luulen että asumistuella on suuri vaikutus tähän suuntaukseen. Jos asumistukea ei maksettaisi kenellekään, mitä tapahtuisi?
Luulen että avioerot vähenisivät, nuoret asuisivat pitempään vanhempien luona, monet joutuisivat muuttamaan pienempiin asuntoihin, rahaa jäisi vähemmän muuhun kulutukseen,lisäisi köyhyyttä.
Vuokrat todennäköisesti hieman alentuisivat.

Sunnuntai

Tänään ei ole sunnuntai mutta eilen oli. Olen huomannut erään asian itsessäni, sunnuntaina automaattisesti ajattelematta siivoan. Eilenkin pesin pyykkiä, vaihdoin sänkyvaatteet puhtaisiin,suunnittelin ja pesin ikkunaverhoja. Onko sunnuntai jollain tavalla tylsä päivä, vai onko se opittu tapa menneisyydestä, kun ainoa vapaapäivä töistä oli sunnuntai. Silloin olin lauantai-iltana töistä päästessäni niin väsynyt että lepäiltiin ja sunnuntaina siivottiin.
Lapsuuden kodissani ei siivottu sunnuntaina. Kymmeneltä alkoi jumalanpalvelus radiosta.Ei meillä uskovaisia oltu,mutta naapurissa oltiin. Piti noudattaa yleistä tapaa kuunnella jumalanpalvelusta ja me lapset emme saaneet mennä ulos kun vasta iltapäivällä. Sunnuntaisin kaupat eivät olleet auki. Koulusta oli vapaata. Lapsuudesta on mukavia muistoja, meitä lapsia oli paljon, leikkikavereita.
Ahdasmielistä aikaa kuitenkin, oli tarkkaan määritelty mikä on sopivaa ja mikä ei, kurikin taisi olla kovaa meille lapsille. Oltiin kuuliaisia,ei hypitty opettajien eikä vanhempien silmille, vastattiin kun kysyttiin, niiattiin ja pokattiin kiitokset. Niistä oloista ja arvomaailmoista kun kasvaa  osaa olla kiitollinen pienistäkin asioista. Muistikuvissani on jo 50-luku, oli se köyhää aikaa. Hienoa on huomata kuinka elintaso on noussut tähän päivään. Jatkuvasti kuitenkin ollaan tyytymättömiä ja valitetaan. Pitäisi varmaan valittajien päästä viikoksi -50 luvun Suomeen :).
Jotain samaa on -50 luvulla ja tässä päivässä. Ihmisten jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin. Sen pystyi aistimaan jo lapsena, oli herrojen lapset ja työläisten kakarat. Lapsuudestani muistan ahkeruuden ja talkoohengen, niillä edellinen sukupolvi tätä Suomea rakensi. Sitä henkeä kaivattaisiin tähän päiväänkin. Jotain on mennyt pahasti pieleen tämän päivän organisaatiorakenteissa kun on kannattavampaa tumpit suorassa elellä työttömyyskorvauksilla kun ottaa työtä vastaan.
Olen myös ollut huomaavinani että köyhyyden poistaminen on päättäjiltä unohtuneet.
Nyt tähän päivään, en viikko sitten tiennyt mikä on villakarvajalka, se on harvinainen yöperhonen.Sellaisen toukka kiipeili postilaatikon vieressä, oli pakko ottaa kuva,niin kauniin värinen.