maanantai 31. joulukuuta 2018

Tervetuloa vuosi 2019 !

Iltapäivän hämärässä innokkaimmat jo paukuttelevat, ääniä ja räiskeitä voi havaita harvakseen. Kävin Daisyn kanssa lenkillä normaalia aikasemmin, ei tarvi klo 18.00 jälkeen enää, kun on virallinen lupa aloittaa uuden vuoden ilotulitus.Ei Daisy suuremmin pelkää tulitteita, mutta aika matalana ulkona liikkuu ja mielellään livahtaa äkkiä kotiovesta sisälle.
Jokainen uuden vuoden ilotulitus tuo mieleen loman Tunisiassa, samalta kuulostaa kuin presidentti Ben Ali syöstiin vallasta ja siihen liittyvät sarjatulet ja pyssyillä ampumiset, jotka sain kokea paikan päällä. Joskus ystäväni kanssa muistelemme kauhistellen näitä sisällissodan tapahtumia.
Vuotta 2018 on jäljellä enää muutama tunti. Vuosi on ollut kokonaisuudessa hyvä, mukavia tapahtumia runsaasti, elämäniloa. Toivon ja uskonkin tulevasta vuodesta yhtä hyvää. Ikää on kertynyt vuosi lisää, huomaan sen rauhoittavan minua, elämästä tulee helpompaa. Haaveet muuttuvat, mutta eivät lopu. Vuosia siten halusin kokea asioita paikan päällä, matkustella, viettää aikaa etelän lämmössä pitempiä aikoja. Nyt riittää kesämökillä vietetty aika, luonnon seuraaminen ja osallistuminen erilaisiin kulttuuritapahtumiin. Viime kesä olikin lämmin ja aurinkoinen, oikea mökkeilijän unelmakesä. Minulla on ollut onni saada viettää aikaa läheisten seurassa, ystävät ovat tärkeitä.
Aika vaikea on ennustaa mitään tulevalle vuodelle. Toivoa voi kaikkea hyvää ja rauhaa maailmaan.

torstai 27. joulukuuta 2018

Mietteitä

On tuo joulu aina mukava satutapahtuma, läheiset vietämme yhteistä aikaa. Parasta lasten pukin odotus, kun ei millään malttasi odottaa iltaan asti. Samanlaista se oli minunkin lapsuudessa, pukkia odotettiin innolla. Eihän ne lahjat silloin olleet kaksisia,mutta aina jotain kuitenkin. Tänäkin jouluna lehdistä sain lukea pitkistä ruokajonoista ja Hurstin järjestämästä joulujuhlasta.Ei mene hyvin tässä hyvinvointivaltiossa kaikilla. Pistää vihaksi kun ajattelee kuinka köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu, eikä tehdä mitään sen eteen. Ei aktiivimalli eikä kiky-sopimus Suomen taloutta pelasta, käskypolitiikka nöyrryttää ja aiheuttaa katkeruutta. Helpointa on ottaa heikompiosaisilta. Pienimmät eläkkeet meillä n 700 e kuukaudessa, eihän se riitä elämiseen. Poliitikot ummistavat silmänsä tai sitten aidosti eivät ymmärrä millaista elämää maamme kansa elää.
Ranskassa keltaliivit saivat tarpeekseen samoista asioista. Keskivertokansalaiset voivat huonosti,raha ei riitä elämiseen. Samaan aikaan Macronin rouva osti 50.000 euron kahviastiaston, kansa ei tykännyt. Mielenosoitukset olivat rajuja Pariisissa.
En tiedä mitä meillä Suomessa pitäisi tehdä,että päättäjien tajuntaan menisi kansan kahtia jakautuminen. Eduskuntavaalit ovat keväällä.Varmaankin köyhyys tulee esille monissa puheissa.
Mistä köyhyys johtuu? Siitä voi olla montaa mieltä....hetken yritin miettiä, mutta meni liian vaikeksi.
En ole poliittinen ihminen, mutta oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo kuuluvat jokaiselle kansalaiselle.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua


                                                    Maaorkidea Ludisia innostui kukkimaan
                                                    joulun kunniaksi!

lauantai 15. joulukuuta 2018

Cheerleaders

Taas vaihteeksi istuin katsomossa urheilua seuraamassa, minä joka en ole kiinnostunut urheilusta pätkän vertaa. Minut kutsuttiin mukaan. Yllätyin ja pidin näkemästäni. Siihen vaikutti myös se,että pieni kolmasluokkalainen  osallistui esitykseen ja mummi sai katsella ihmetellen kaikkia niitä spagaatteja, kärrinpyöriä, korkeita nostoja ja heittoja joihin Black Diamond Cheerleaders nuoret pystyivät. Kyseessä on näyttävä ja vauhdikas kilpaurheilulaji joka on rantautunut Amerikan suunnasta meille. Kouvolan seurassa on jäseniä yli 400 ja ovat menestyneet kilpailuissakin. Katsomossa oli 800 maksanutta katsojaa syysesitystä seuraamassa.
Piti käydä myös Dannya katsomassa, esiintyi Kuusankoskitalolla. Joillakin on virtaa, show kesti 3 tuntia, siihen sisältyi 33 lauluesitystä, mukavaa jutustelua. Ilmapiiri oli lämmin ja mukaansa tempaava. Saattoi nähdä Dannynkin olevan tyytyväinen ja miksipä ei olisi, kaikki esitykset ovat loppuunmyydyt. Melkoinen suoritus 76-vuotiaalta mieheltä. Yleisö oli iäkästä pääosin, entisiä Danny faneja, kuten minäkin.
Tänään tajusin kuinka lähellä joulu on, piti miettiä pakolliset kuviot mitä joulu tuo tullessaan, joulukortit, kinkun tilaaminen, leipomiset, muutama lahja, kauempana asuville soittelen joulutervehdykset ensi viikolla. Menee rutiinilla, näin joka joulu.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Höyryjunalla

Voi hyvä ihme,herätessäni piti katsoa makuuhuoneen seinällä olevaa kelloa kaksi kertaa, se näytti puolta yhtätätoista. Aurinko paistaa kirkkaasti alhaalta olohuoneeseen ja keittiöön. Nyt istun hyvin levänneenä nauttien joka aamuisesta kupillisesta englantilaista teetä. Kun heräsin, minulla oli valmiina muistokuvia 50- luvun junamatkoista Oulun seudulle täältä eteläisestä Suomesta.Näin silmissäni ne höyryjunat, matkustajia oli paljon ja puupenkit joilla istuimme. Ei ollut varausnumeroita, jokainen etsi oman istumapaikkansa. Oli tungosta, ketterimmät olivat kiivenneet istumapenkkien päällä oleville matkalaukkujen pitoon tarkoitetuille verkkohyllyille nukkumaan. Käytävät olivat täynnä matkustajia.Siellä myös tapahtui. Joukossa oli lapsen silmin nähtynä kaikenlaista porukkaa, jotkut pelottivatkin. Muistan siellä miehen joka tuijotti meitä, minua kehoitettiin olemaan katsomatta miehen suuntaan. Lopulta mies tuli ja kysyi ,että miksi tuijotamme häntä. Minun lapsen mielessä tämä oli jokin sotavanki tai rikollinen ja niin pelottava. Isä kävi keskustelun tämän miehen kanssa ja tilanne rauhoittui.
Muistan myös tapauksen eräältä junamatkalta, vieressämme istui herrasmies joka oli ystävällinen,puhelias. Hän sanoi voivansa viedä minut limonadille ravintolavaunuun, tietysti halusin lähteä. Tällä miehellä oli muut mielessä, muistan kun hän otti minut syliin ravintolavaunun nurkkauksessa...siihen aikaan näitä kutsuttiin namusediksi. Sain palkkioksi pihlajanmarjakarkkipussin. Äidilleni kerroin aikuisena tapahtuneesta, hän todella kauhistui.
Muistan myös junamatkan jolloin sairastuin keuhkokuumeenseen.Vieressämme sattui istumaan lääkäri joka tutki minut ja  antoi lääkkeeksi viinaa pienen kupillisen. Kuume laski, hikoilutti ja muistan kuinka karmea kipu oli keuhkoissa.
Oikeastaan näihin muistoihin johdatti nyt meillä vellova keskustelu pohjanmaalla noin 300 ihmisen altistuessa tuhkarokkoon. Mietin vain,että minun lapsuudessa oli normaalia että rokot sairasteltiin ja kyseltiin toisiltamme, oletko vielä sairastanut sitä ja sitä rokkoa.Itse olen sairastanut, aasialaisen,tuhkarokon, sikotaudin, vesirokon ja vihurirokon. Sikotaudissa olivat leukapielet kovasti kipeät ja vesirokosta jäi arpiakin. Polio oli vakavin tauti.Naapurissani oli siihen sairastuneita lapsia.Meillä oli kaveripiirissä ikäiseni poika, hän ei pystynyt kävelemään, jalat olivat vaurioituneet. Vedimme talvellä häntä kourussa, kelkassa joka oli valmistettu vanerista. Hän leikki kanssamme tasavertaisesti, ei meidän leikeissämme aikuiset olleet auttamassa.