Voi hyvä ihme,herätessäni piti katsoa makuuhuoneen seinällä olevaa kelloa kaksi kertaa, se näytti puolta yhtätätoista. Aurinko paistaa kirkkaasti alhaalta olohuoneeseen ja keittiöön. Nyt istun hyvin levänneenä nauttien joka aamuisesta kupillisesta englantilaista teetä. Kun heräsin, minulla oli valmiina muistokuvia 50- luvun junamatkoista Oulun seudulle täältä eteläisestä Suomesta.Näin silmissäni ne höyryjunat, matkustajia oli paljon ja puupenkit joilla istuimme. Ei ollut varausnumeroita, jokainen etsi oman istumapaikkansa. Oli tungosta, ketterimmät olivat kiivenneet istumapenkkien päällä oleville matkalaukkujen pitoon tarkoitetuille verkkohyllyille nukkumaan. Käytävät olivat täynnä matkustajia.Siellä myös tapahtui. Joukossa oli lapsen silmin nähtynä kaikenlaista porukkaa, jotkut pelottivatkin. Muistan siellä miehen joka tuijotti meitä, minua kehoitettiin olemaan katsomatta miehen suuntaan. Lopulta mies tuli ja kysyi ,että miksi tuijotamme häntä. Minun lapsen mielessä tämä oli jokin sotavanki tai rikollinen ja niin pelottava. Isä kävi keskustelun tämän miehen kanssa ja tilanne rauhoittui.
Muistan myös tapauksen eräältä junamatkalta, vieressämme istui herrasmies joka oli ystävällinen,puhelias. Hän sanoi voivansa viedä minut limonadille ravintolavaunuun, tietysti halusin lähteä. Tällä miehellä oli muut mielessä, muistan kun hän otti minut syliin ravintolavaunun nurkkauksessa...siihen aikaan näitä kutsuttiin namusediksi. Sain palkkioksi pihlajanmarjakarkkipussin. Äidilleni kerroin aikuisena tapahtuneesta, hän todella kauhistui.
Muistan myös junamatkan jolloin sairastuin keuhkokuumeenseen.Vieressämme sattui istumaan lääkäri joka tutki minut ja antoi lääkkeeksi viinaa pienen kupillisen. Kuume laski, hikoilutti ja muistan kuinka karmea kipu oli keuhkoissa.
Oikeastaan näihin muistoihin johdatti nyt meillä vellova keskustelu pohjanmaalla noin 300 ihmisen altistuessa tuhkarokkoon. Mietin vain,että minun lapsuudessa oli normaalia että rokot sairasteltiin ja kyseltiin toisiltamme, oletko vielä sairastanut sitä ja sitä rokkoa.Itse olen sairastanut, aasialaisen,tuhkarokon, sikotaudin, vesirokon ja vihurirokon. Sikotaudissa olivat leukapielet kovasti kipeät ja vesirokosta jäi arpiakin. Polio oli vakavin tauti.Naapurissani oli siihen sairastuneita lapsia.Meillä oli kaveripiirissä ikäiseni poika, hän ei pystynyt kävelemään, jalat olivat vaurioituneet. Vedimme talvellä häntä kourussa, kelkassa joka oli valmistettu vanerista. Hän leikki kanssamme tasavertaisesti, ei meidän leikeissämme aikuiset olleet auttamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti