Painia

Meillä on riehakasta kotona, pientä haukahtelua ja painintaa. Pennut ihanimmillaan, kun lähestyn niitä,pikkuinen häntä heiluu iloisesti, tunnistavat minut, silmät ovat avautuneet  kunnolla ja kuulevatkin. Ovat nyt neljän viikon ikäisiä. Daisyltä riittää maitoa, mutta pennut saa myös ruokaa lautaselta.

Ystäväni huomautti, että veronpalautuksetkin tulee alkavalla viikolla. Niin tulee ja aika kivasti tuleekin. Ei kuitenkaan mikään hyvänmiehenlisä, paremminkin pahanmiehenlisä minulle.
Nimittäin makselin ennakkoja ihan normaalisti, mutta vuokralaiseni ei tykännyt vuokrien maksamisesta, mellasti asunnossa muutaman kuukauden, pisti kämpän sikakuntoon.
Loppujen lopuksi sain ulosoton kautta herran lähtemään, melkoinen show ja  melkoinen remonttilasku. Nyt veronpalautuksena hiukan saamattomista vuokratuloista ja remonteista.
Verenpaineet nousee kun ajatteleekin asiaa.
Jatkuvasti näkee ja kuulee juttuja kuinka meistä tummempi ihoiset tekee sitä ja tätä.
Omalle kohdalleni sattuneet kauheudet ja epärehellisyydet ovat aivan puhdasveristen suomalaisten tekemiä.Olen keskustelut myös tuttujen kanssa monista pahoista asioista, joita olemme kokeneet elämämme aikana
kuten tappouhkaukset, pedofiili, väkivalta ym., kukaan ei ole tehnyt poliisille ilmoitusta, koska usein tekijä on tuttu ihminen. Mikä on  todellinen tilanne Suomessa näiden asioiden kohdalla. Me emme tunnista tai emme kehtaa kertoa kokemuksiamme. Monet ovat tuudittautuneet siihen uskoon että muualla paljon pahempaa.Kuinka paljon näitä rikoksia jääkään tilastojen ulkopuolelle?

Ranskanräätäli

Syksyllä lehtien otsikoissa kerrottiin lehtipuita kuolettavasti vaurioittavista aasianrunkojääristä, joita oli löytynyt Vantaan suunnalta. Kyseessä koppakuoriainen jonka toukka elelee lehtipuiden rungoissa ja vahingoittuneet puut joudutaan kaatamaan ötökän leviämisen estämiseksi.
Evira ilmoitti että havainnoista on ilmoitettava.
Muistin että syksyllä otin kuvan kotini terassille lennähtäneestä pitkäsarvisesta, kookkaasta kuoriasesta.Lähetin kuvan Eviralle ja kyselin että mikä mönkiäinen mahtaa olla

. Olin jo kerennyt unohtaa asian.Eilen sitten ilmaantui vastaus Eviralta sähköpostiini. Kyseessä on ranskanräätäli, joka kuuluu jäärien sukuun. Paljon samankaltainen aasianrunkojäärän kanssa, mutta värityksessä poikkeavaisuuksia.
Eviran sivuja katsellessani, huomasin että Suomeen Etelä-Euroopasta tuodussa koirassa on todettu penikkatauti muutama päivä sitten. Penikkatauti on harvinainen Suomessa ja maissa joissa sitä vastaan rokotetaan.

Ensilumi

Nyt ei ensiliukkaus ole yllättänyt, mutta ensilumi kylläkin.Illalla katselin säätiedotuksen telkkarista,lumisadetta luvattiin Keski-Suomeen, ei melle.Ihan mukava yllätys kuitenkin.
Juuri sopivasti eilen pesin terassin ja kuskasin kaikki haravointijätteet pois ja myös asetin lumilapion seinää vasten. Tervetuloa talvi. Sain kuvan napattua kun harakka istuu tammen oksalla lumisateessa.
Minun leipomiset eivät ole vielä menneet ihan nappiin. Muutama päivä sitten olin saanut yhden pellillisen paistettua ja toisen olin laittanut uuniin, samaan aikaan koiranpennun kyselijä soitti, minulta unohtui pullat sillä sekunnilla. Hetken päästä hajusta tajusin, että nyt käryää.
Päiväkerhon lasten mummut on kutsuttu mukaan paistelemaan joulupipareita, taidan mennä pelkäksi joulutontuksi , leipomistaidot vielä hakusessa.
Yhden ihmisen taloudessa ei todellakaan kannata alkaa leipää leipomaan, kaupasta saa tuoretta ja edullisesti.
Tuosta edullisuudesta tuli mieleen, että aivan mielenkiinnosta olen pitänyt kirjaa tuloista ja menoistani vuoden 2013 alusta. Vaikuttaa, että ruokamenot ovat jopa laskeneet. asuntomenot kallistuneet selvästi.
Suosittelen pitämään kirjaa, näkee mihin rahansa laittaa. Huomaa kuinka paljon sijoittaa humpuukiin.
Auton pitämisen kalleus yllätti ainakin minut. Kokonaisuudessaan eläminen on kallistunut ja tulot eivät ole lisääntyneet.

Erilaisuudet

Sataa, sataa, eläkeläinen istuu ikkunan edessä ja laskee  kuukausia milloin kevään merkit taas näyttäytyvät.Eikö maaliskuussa tintti laula titityytä...vielä 4 kuukautta.
Asuintalossani tehdään vesiränniremonttia, asennusmiehet tikapuilla rajussa vesisateessa, välillä menevät autoon lämmittelemään, ei tule miehille palkka helpolla.
Itse onneksi saan olla lämpimässä. Silmiini osui otsikko : estejuoksija Sandra Eriksson oli saanut runsaasti palautetta kun oli blogiinsa kirjoitellut omista pakkomielteistään. Kertoi myös, että niin kauan kun ei tee elämästä vaikeaa, hyväksyy kummallisuutensa ja hyväksyy itsensä, ei tarvi diagnoosia tai apua.Hän kertoi myös tuntevansa itsensä oudoksi ja erilaiseksi.
Siis meitä on useammanlaisia itsensä oudoksi tuntijoita. Nyt on kyllä pakko sanoa,että itse en huomaa, että minulla olisi jotain pakkomielteitä. Paremminkin tunnen itseni vähän hutiloksi, söyle böyle tyypiksi. Yritän katsoa että ovat suljen lähtiessäni ja että avain tallessa.
Palatakseni erityisherkkyyteen, se on minulle ollut ominaista jo syntymästäni asti. Muistan kuinka koulussa Koivu ja tähti kertomus itketti kovasti.Alaluokilla 10 käskyä filmi esitettiin elokuvateatterissa koululaisille. Vanhempani eivät laskeneet minua sitä katsomaan, tajusivat että olin liian herkkä. Kaikki muut luokkalaiset menivät.
Ensimmäisen kerran kun tutustuin kirjoituksiin erityisherkkyydestä tajusin sekunnissa, että kuulun tuohon ryhmään, ei todella tarvinut arvuutella.
Jotkut pienet asiat saattavat pelastaa päivän, esim. tunnistamalla jonkin harvinaisemman linnun tai kuikan huuto, korpin rääkyntä tai teeren pulputus. Usein pysähdyn ihailemaan kukkia tai jos satun paikalle jonkin luonnonnäytelmän ollessa meneillään.
Nautin suunnattomasti tällaisista hetkistä ne ovat antaneet minulle paljon.
Toisaalta asioiden syvällinen pohdinta vie liikaa voimavaroja, pitää katkaista tarpeettomien ja ikävien asioiden vatkaaminen ja siirtää ajatus antoisiin ja mukaviin asioihin.
Ajattelen niin että  yliherkkyyteni on ollut rasite elämässäni mutta myös voimavara. Voimavara siinä mielessä,että kun kiinnostun jostakin asiasta se vie täydellisesti mukanaan, on perustettu yrityksiä, on matkusteltu, elämä ollut vaihtelevaa.

                                          Pääskysillä pesä ravintolan katossa valaisimessa  2015 Alanya
                                     

Pennut kasvaa

Viikonlopuksi olin sunnitellut kaikkea mukavaa, pikkuväki oli tulossa leikkimään koiranpentujen kanssa ja pullaakin ajattelin leipoa ja vähän käydä kaupoilla ja tuttavia tapailla. Suunnitelmat muuttuivat, ystäväni toi tullessaan grilliltä ostaman lihapiirakan, en tiedä, epäilen kuitenkin, että se aiheutti minulle reippaan oksetustaudin.Vieläkin jotkut lihakset vatsan,pallean seudulla ovat kipeät, moista en muista kokeneeni ennen.
Eilen illalla kävin kaupassa, yleensä minulla tekee mieli kaikkea hyvää ja herkkua, pitää kiertää pullahyllyt kaukaa. Eilen katselin kaupan tuotteita sillä mielin, että mitä pystyisin syömään, raejuusto, jaffa, kivennäisvesi tuntuivat houkuttelevilta.
Tänään ajattelin viimeisen kerran haravoida pihaa, tammet ovat pudottaneet melkein kaikki lehtensä.
Näyttää tulevan kaunis syyspäivä, aurinko pilkistää pilvien raosta.
Masilla ja Assilla ovat silmät avautuneet ja ilmeisesti kuulevatkin jotain. Ne ovat siirtyneet oleskelemaan olohuoneeseeni aitaukseen, siinä saavat tutustua arkeen, telkkarin ääniin ja muihin kolinoihin. Helppo on myös pitää sylissä ja silitellä askareiden välissä. On ne ihania.
Minä en ole tottunut enkä edes yrittänyt alkaa koiria kutsumaan häneksi, se on todella teennäistä.Naurettavaa kutsua koiraa häneksi ja seuraavassa lauseessa ihmistä sanalla se, jokainen tyylillään.
Pennuilla näyttää olevan tällä hetkellä siniset silmät, kirsu on muodostumassa tummaksi,narttu on lyhytkarvainen ja uros pitkäkarvainen, väri valkoinen jossa rusertavia läikkiä.

                                          Assi 16.11.2015
                 

Käsittämätöntä

Maailma on raaka, Ranskan terroriteko on käsittämätön, mutta kuitenkin elämää on rakennettava ja jatkettava itse kukin tahoillaan.

Tällaiset tapahtumat vaikuttavat yleiseen mielialaan.Halutaan kuitenkin elää avoimessa yhteiskunnassa. Mitä tavallinen kadun tallaaja voi asian hyväksi tehdä, että maailma olisi parempi paikka elää? Itse asun maaseudulla, jokainen tuntee toisensa. En osaa edes kuvitella tänne terroristien eksyvän. 

On kuitenkin itse pidettävä yhteyksiä maailmalle ja seurattava tapahtumia, tajuaa jollain tapaan missä mennään, eikä jää aivan metsäläiseksi. Kielitaito, matkustelu, eri kulttuurien kohtaaminen auttaa asioiden ymmärtämistä. Suomessa aletaan vasta tajuamaan että olemme osa Eurooppaa.

Minulla on muutamia hyviä ystäviä eri maista. Viikolla minulla ja Californialaisella ystävälläni oli puheenaiheena Eurooppaan tulevat pakolaiset, kuulin amerikkalaisen näkemyksen asiasta, jota kyllä jouduin korjaamaan kertomalla että pakolaiset eivät ole jihadisteja, he ovat muslimeja jotka pakenevat kotimaastaa jihadistien hirmutekojen takia.

Hän kertoi että heillä on ajankohtasena puheenaiheena kiinalaisten raskaana olevien naisten matkustaminen Amerikkaan. Lapsi saa amerikan kansalaisuuden ja äiti saa jäädä asumaan maahan lapsen kanssa. 

Ystäväni kertoi myös. että tulee ensi kesänä Suomeen ja tapaamme pitkän ajan jälkeen.

Erityisherkkyys

Erityisherkkä ihminen tuntee asiat voimakkaammin,syvällisemmin, voimakas elämysten tarve ja hakuisuus, liiallinen asioiden pohdinta, aistiherkkyys, tunneäly, tuntee itsensä poikkeavaksi valtavirrasta. Tämä on hermostollinen synnynnäinen ominaisuus. Pitää kovettaa itsensä ja rakentaa suojakuori,että selviää maailmassa.

Itse olen koko elämäni ajan tuntenut olevani erilainen,kulkevani sivupolkua. Minulla on ollut omat kiinnostukseni, omat harrastukseni. En ole voinut kertoa syvälllisiä ajatuksiani monellekaan, koska eivät ne kiinnosta yleensäkään ketään, mutta vastaavasti ei minuakaan kiinnosta ihmisten puutaheinää maailma.

Ensimmäisen kerran kun kuulin erityisherkkyisyydestä, tunsin heti kuuluvani ryhmään.Kerrankin löysin ihmisiä jotka ovat kaltaisiani.

Minua lähtee erilaiset asiat viemään voimakkaasti mukanaan,ympärillä olevat ihmiset rakentavat harrastuksistani omia kummallisia näkemyksiään, eivät tajua kuinka antoisaa,riemukasta on uuden kokeminen ja oppiminen, viihdyn hyvin omien ajatusteni,suunnitelmieni ja haaveiden parissa.

Minun on ollut pakko tämän syksyn aikana karsia pois kaikki negatiivinen sanoma ja ajattelu, joka korviini kantautuu. Keskityn oman elämäni rakentamiseen ja suuntaan voimavarani siihen.

Parhaiten voin olla avuksi läheisilleni ja yhteiskunnalle, että huolehdin itse itsestäni mahdollisimman pitkään.

Luulen että olen tämän ominaisuuden takia saanut elää rikkaampaa elämää, tuntea voimakkaammin ja ympäröivä maailma kulttuureineen on vienyt minut mukanaan useaan otteeseen.

En tiedä näkyykö jutuissani tämä piirre, yleensä kirjoitan pieni jarru päällä, en kerro niin tunnerikkaasti kuin koen asiat. Lapset ovat minulle rakkaita ja parasta maailmassa, kerron heistä ja ystävistäni kuitenkin mahdollisimman vähän, keskityn omiin juttuihini.

Minullehan tapahtuu koko ajan kaikenlaista esim. ihmissuhteissa, mutta se alue kuuluu yksityiselämään.Parhaimmat tarinat tiedän vain minä itse.

Masi ja Assi

Muutama päivä sitten mummin pikkuapulainen kaivoi taskustaan lapun, siihen hän oli  kirjoittanut keksimänsä nimet koiranpennuille Masi poikapennulle ja Assi tyttöpennulle. Kelpaa, mummi tykkää, Nämä ovat kasvattajakodin nimet, kun pennut lähtevät uusiin koteihin siellä saakoot  lopulliset nimet.

Daisy pentuineen nukkuu edelleen makuuhuoneessa minun sängyn vieressä omassa kopassaan.Olen saanut nukkua melko rauhassa pumpulit kuitenkin korvissa, koska pennut heräilevät yöllä vikisevät etsiessään maitotissiä. 

Toissa yönä olin yllättynyt, heräsin siihen kun Daisy seisoi sänkyäni vasten ja tassulla läpäytteli minua, että herää, nyt on päästävä ulos asioille.Normaalisti se hyppii ovea vasten kun haluaa ulos. Ilmeisesti en ollut kuullut ja keksi uuden keinon herättää minut.

Viime yönä ei mennyt yhtä mallikkaasti.Kuulin jossain vaiheessa yöllä kun Daisy käveli huoneessa, en kuitenkaan vaivautunut nousemaan ylös, ajattelin, että jos aina  noudatan sen pyyntöjä, saan joka yö availla sille ovia. Olisi kannattanut nousta. Karmea haju herätti minut. Se oli vääntänyt kunnon paskakasan  makuuhuoneen nurkkaan. Sekunnissa ylös ja siivoamaan. Voin vain todeta, että jos äänet vievät unet niin myös karmea haju.

Nyt tuli mieleen äidinkielen opettajani neuvo, kirjoita aineeseen mitä koet mitä näet:)

Leivän tekoa

Otsikoissa kerrottiin että Ismo Leikola sai kutsun Linnan juhliin "Vanhemmat voivat kerrankin olla ylpeitä renttupojastaan".Leikola on maailman hauskin mies. Juhlathan on usein kompastuskivi rentuille, siellä sattuu ja tapahtuu. Katsotaan nyt juhlien jälkeen kuka on ylpeä ja kenestä :)
Minulle ei kutsua ole saapunut, en ole saanut aikaiseksi mitään mainittavaa, enkä tavannut presidenttiä tilanteessa jonka ansiosta kutsu voisi yllättää.
Nyt kuitenkin yllätän itse itseni, minulla on leipätaikina nousemassa.No, ainakin toivon että siitä leipää tulee. Viime turkinkielen kurssilla opettaja oli leiponut  ja toi meille opiskelijoille maistiaisia. Hän antoi turkiksi leipomisohjeet ja mitä taikinaan laitetaan. En tiedä ymmärsinkö teko-ohjeet oikein, mutta hyvää leipä oli, maistuva rapea kuori.
Sämpylöitä olen tehnyt reilut 20 vuotta sitten. Tänään kävin kaupassa ja ostin pari pakettia hiivaa.
Luulen että ensi viikolla on meillä tuoksuu pulla.
Minulla on aikoja jollloin joku harrastus lähtee viemään mukanaan, sitä kestää oma aikansa, katsotaan nyt kuinka monta kertaa jaksan leipoa.
Suunnittelin jo että ensi viikolla lähden myllylle hakemaan tuoreita jauhoja.

Korvapuusteja ja voisilmäpullaa

Kehtaanko edes tunnustaa, mutta tosi on, että viimeksi olen leiponut pullaa 24 vuotta sitten. Muistan kun pyöräytin yhden litran taikinan ja se nousi valtavaksi määräksi. En jaksanut enää leipoa lopputaikinaa, itku kurkussa ilmoitin, että tämä on minun elämäni viimeinen taikina ja kippasin sen roska-ämpäriin.
Muistan tilanteen oikein hyvin, olin väsynyt ja en koskaan ole ollut mikään keittiöihminen.
Eilen tapahtui ihmeitä, päivällä pyöräytin puolen litran taikinan, en yhden litran :)
Sopiva määrä, pellillinen korvapuusteja ja toinen pellillinen voisilmäpullia. Olihan minulla seurana pikku apulainenkin. Pellin reunalle ilmestyi krokotiilipulla.
Oli oikeastaan tosi kiva leipoa, korvapuusteista jäi sisälle kanelin ja voin seuraksi laittamatta sokeri, mutta pinnalle ripottelin reilummin. Ensi kerralla  onnistuu paremmin. Ajattelin ottaa kuvan tekeleistäni,mutta on nyt myöhäistä, pullarasia on tyhjä.
Pitää kehitellä uusia harrastuksia, olen kotiin sidottu pariksi kuukaudeksi,koiranpentuja täytyy pitää silmällä. Tässä vaiheessahan on helppoa, emo imettää ja puhdistaa pennut. Kun pennut saavuttavat 3 viikon iän, alkaa niihen ruokinta lautaselta. Silmät aukeavat parin viikon ikäisenä ja pennut ei pysy enään kopassa vaan siirtyvät aitaukseen missä tilaa niille temmeltää.
Vielä hiukan muisteloja, kouluaikanani äidinkielenopettaja opetti,että aineissa sitten ei kerrota mitä syötte ja juotte,ei se ketään kiinnosta. Kertokaa mitä ajattelette ja näette.
Tänä päivänä ruokaohjelmia ja reseptejä tulee tuutin täydeltä ihan kyllästymiseen asti.
Ennen ruoka oli niin yksinkertaista, jokainen osasi saatavilla olevista aineksista tehdä aterian.




                                          Garrykanaa näissä maisemissa 2015

Ansiot

Tämän päivän uutisotsikot kertovat suurituloisten ansioista, pienituloisten ansioista ei ole mitään kerrottavaa. Jokaisella omat huolensa, jotkut miettivät miten rahansa sijoittaisivat ja suurin osa ihmisistä miettii miten saisivat rahansa riittämään.
Tietysti meillä jokaisella on mahdollisuus suuriin tuloihin,se vaan vaatii ahkeruutta, älyä,koulutusta ja kykyä ottaa riskejä. Se että jättää itsensä rengin asemaan harvemmin tuottaa suuria tuloja.
Tärkeää on myös että omaa taloudellisen ajattelukyvyn, pienistäkin puroista syntyy joki.
Jostain luin,että  30 % suomalaisista antaa rahojensa mennä sormien läpi ja ovat aina köyhiä.
Omat tarinansa ovat sitten sairaudet, työttömyys ja muut elämän vastoinkäymiset.
Raha on yksi osa elämää, se usein määrää miten asut,millaisella autolla ajelet, miten vapaa-aikasi vietät ym.
Elämä on kuitenkin täynnä valintoja millaisen elämän itsellesi järjestät. On paljon asioita jotka tuottavat iloa jokapäiväiseen elämään, rakkaus, läheiset, luonto,eläimet,koti,erilaiset harrastukset ja mitä kenelläkin omien mielihalujen mukaan. Oikeastaan moni tärkeä asia ei maksa mitään ja niistä voi ammentaa onnen. Joku on sanonut, että viisas on ihminen, joka on saavuttanut onnellisen elämän,
kait elämän viisaus piilee juuri siinä.

                                             Minne mun matkani johtaakaan?