tiistai 17. marraskuuta 2015

Erilaisuudet

Sataa, sataa, eläkeläinen istuu ikkunan edessä ja laskee  kuukausia milloin kevään merkit taas näyttäytyvät.Eikö maaliskuussa tintti laula titityytä...vielä 4 kuukautta.
Asuintalossani tehdään vesiränniremonttia, asennusmiehet tikapuilla rajussa vesisateessa, välillä menevät autoon lämmittelemään, ei tule miehille palkka helpolla.
Itse onneksi saan olla lämpimässä. Silmiini osui otsikko : estejuoksija Sandra Eriksson oli saanut runsaasti palautetta kun oli blogiinsa kirjoitellut omista pakkomielteistään. Kertoi myös, että niin kauan kun ei tee elämästä vaikeaa, hyväksyy kummallisuutensa ja hyväksyy itsensä, ei tarvi diagnoosia tai apua.Hän kertoi myös tuntevansa itsensä oudoksi ja erilaiseksi.
Siis meitä on useammanlaisia itsensä oudoksi tuntijoita. Nyt on kyllä pakko sanoa,että itse en huomaa, että minulla olisi jotain pakkomielteitä. Paremminkin tunnen itseni vähän hutiloksi, söyle böyle tyypiksi. Yritän katsoa että ovat suljen lähtiessäni ja että avain tallessa.
Palatakseni erityisherkkyyteen, se on minulle ollut ominaista jo syntymästäni asti. Muistan kuinka koulussa Koivu ja tähti kertomus itketti kovasti.Alaluokilla 10 käskyä filmi esitettiin elokuvateatterissa koululaisille. Vanhempani eivät laskeneet minua sitä katsomaan, tajusivat että olin liian herkkä. Kaikki muut luokkalaiset menivät.
Ensimmäisen kerran kun tutustuin kirjoituksiin erityisherkkyydestä tajusin sekunnissa, että kuulun tuohon ryhmään, ei todella tarvinut arvuutella.
Jotkut pienet asiat saattavat pelastaa päivän, esim. tunnistamalla jonkin harvinaisemman linnun tai kuikan huuto, korpin rääkyntä tai teeren pulputus. Usein pysähdyn ihailemaan kukkia tai jos satun paikalle jonkin luonnonnäytelmän ollessa meneillään.
Nautin suunnattomasti tällaisista hetkistä ne ovat antaneet minulle paljon.
Toisaalta asioiden syvällinen pohdinta vie liikaa voimavaroja, pitää katkaista tarpeettomien ja ikävien asioiden vatkaaminen ja siirtää ajatus antoisiin ja mukaviin asioihin.
Ajattelen niin että  yliherkkyyteni on ollut rasite elämässäni mutta myös voimavara. Voimavara siinä mielessä,että kun kiinnostun jostakin asiasta se vie täydellisesti mukanaan, on perustettu yrityksiä, on matkusteltu, elämä ollut vaihtelevaa.

                                          Pääskysillä pesä ravintolan katossa valaisimessa  2015 Alanya
                                     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti