Korvapuusteja ja voisilmäpullaa

Kehtaanko edes tunnustaa, mutta tosi on, että viimeksi olen leiponut pullaa 24 vuotta sitten. Muistan kun pyöräytin yhden litran taikinan ja se nousi valtavaksi määräksi. En jaksanut enää leipoa lopputaikinaa, itku kurkussa ilmoitin, että tämä on minun elämäni viimeinen taikina ja kippasin sen roska-ämpäriin.
Muistan tilanteen oikein hyvin, olin väsynyt ja en koskaan ole ollut mikään keittiöihminen.
Eilen tapahtui ihmeitä, päivällä pyöräytin puolen litran taikinan, en yhden litran :)
Sopiva määrä, pellillinen korvapuusteja ja toinen pellillinen voisilmäpullia. Olihan minulla seurana pikku apulainenkin. Pellin reunalle ilmestyi krokotiilipulla.
Oli oikeastaan tosi kiva leipoa, korvapuusteista jäi sisälle kanelin ja voin seuraksi laittamatta sokeri, mutta pinnalle ripottelin reilummin. Ensi kerralla  onnistuu paremmin. Ajattelin ottaa kuvan tekeleistäni,mutta on nyt myöhäistä, pullarasia on tyhjä.
Pitää kehitellä uusia harrastuksia, olen kotiin sidottu pariksi kuukaudeksi,koiranpentuja täytyy pitää silmällä. Tässä vaiheessahan on helppoa, emo imettää ja puhdistaa pennut. Kun pennut saavuttavat 3 viikon iän, alkaa niihen ruokinta lautaselta. Silmät aukeavat parin viikon ikäisenä ja pennut ei pysy enään kopassa vaan siirtyvät aitaukseen missä tilaa niille temmeltää.
Vielä hiukan muisteloja, kouluaikanani äidinkielenopettaja opetti,että aineissa sitten ei kerrota mitä syötte ja juotte,ei se ketään kiinnosta. Kertokaa mitä ajattelette ja näette.
Tänä päivänä ruokaohjelmia ja reseptejä tulee tuutin täydeltä ihan kyllästymiseen asti.
Ennen ruoka oli niin yksinkertaista, jokainen osasi saatavilla olevista aineksista tehdä aterian.




                                          Garrykanaa näissä maisemissa 2015