Itse olen koko elämäni ajan tuntenut olevani erilainen,kulkevani sivupolkua. Minulla on ollut omat kiinnostukseni, omat harrastukseni. En ole voinut kertoa syvälllisiä ajatuksiani monellekaan, koska eivät ne kiinnosta yleensäkään ketään, mutta vastaavasti ei minuakaan kiinnosta ihmisten puutaheinää maailma.
Ensimmäisen kerran kun kuulin erityisherkkyisyydestä, tunsin heti kuuluvani ryhmään.Kerrankin löysin ihmisiä jotka ovat kaltaisiani.
Minua lähtee erilaiset asiat viemään voimakkaasti mukanaan,ympärillä olevat ihmiset rakentavat harrastuksistani omia kummallisia näkemyksiään, eivät tajua kuinka antoisaa,riemukasta on uuden kokeminen ja oppiminen, viihdyn hyvin omien ajatusteni,suunnitelmieni ja haaveiden parissa.
Minun on ollut pakko tämän syksyn aikana karsia pois kaikki negatiivinen sanoma ja ajattelu, joka korviini kantautuu. Keskityn oman elämäni rakentamiseen ja suuntaan voimavarani siihen.
Parhaiten voin olla avuksi läheisilleni ja yhteiskunnalle, että huolehdin itse itsestäni mahdollisimman pitkään.
Luulen että olen tämän ominaisuuden takia saanut elää rikkaampaa elämää, tuntea voimakkaammin ja ympäröivä maailma kulttuureineen on vienyt minut mukanaan useaan otteeseen.
En tiedä näkyykö jutuissani tämä piirre, yleensä kirjoitan pieni jarru päällä, en kerro niin tunnerikkaasti kuin koen asiat. Lapset ovat minulle rakkaita ja parasta maailmassa, kerron heistä ja ystävistäni kuitenkin mahdollisimman vähän, keskityn omiin juttuihini.
Minullehan tapahtuu koko ajan kaikenlaista esim. ihmissuhteissa, mutta se alue kuuluu yksityiselämään.Parhaimmat tarinat tiedän vain minä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti