Tervetuloa vuosi 2016

Muutaman tunnin päästä vuosi 2015 jää historiaan, rakettien pauketta riittää aamuyölle saakka.

Parisataa metriä asunnostani järjestetään iso ilotulitus.Siitä en ole kovin iloissani, koirat pelkäävät.

Vedän verhot ikkunoihin ja laitan radiosta musiikin soimaan, eiköhän täällä selvitä ilman suurempaa paniikkia ja traumoja.

Koko vuoden on saanut kuulla köyhyysvalitusta.Toivottavasti sen voi myös havaita taivaalle ammuttujen rakettien paukkeiden määrässä. Vähän epäilen.

Tänään juttelin naapurin kanssa kuinka maailmanmeno ja ihmisten ajattelu on muuttunut raaemmaksi. Sen voi havaita aivan tuttujen ihmisten puheissa, ei anneta arvoa toiselle ihmiselle.

Ahnehditaan, vaikka kaikkea on jo ennestään riittävästi ja kadehditaan. 

Toivon että alkavana vuonna ihmiset panostaisivat omaan elämään, näkisivät kaiken sen hyvän mitä on ympärillä. Ajattelumaailmaamme pitäisi saada ripaus sitä henkeä jota sain tuntea lapsena.

Jos naapuri tarvi apua niin autettiin ja ajateltiin että kyllä tässä selvitään.Tietysti nyt aika on toinen ja toisenlaiset haasteet, mutta ihminen on sama. 

Maailmaa on vaikeampi muuttaa kuin omaa asennetta ja tapoja.

Näitä asioita olen pohdiskellut ja yrittänyt parantaa omaa käyttäytymistä ja suhtautumista.

Koiranpennut ovat nyt siinä iässä, että lähtevät uusiin koteihinsa viikonloppuna.

Minä saan kodin taas entiseen järjestykseen hiukan haikein, mutta iloisin mielin.

                                         

                                          Lähes lumeton on aaton pihamaisema

.                      

HYVÄÄ UUTTA  VUOTTA!

Mitä vuonna 2016?

Vuosi alkaa olla lopuillaan.Maahan on yön aikana satanut muutama milli lunta ja muutama miinusaste mittarissa.Talvi on tullut eteläänkin kertoi Pekka Pouta.
Mietin mitä kaikkea ensi vuosi tuo mukanaan. Nyt olisi tarpeen ennustajan lahjat. Oikeastaan en halua tietää huomisesta paljoakaan, mutta auttaisi aika paljon loppuelämän suunnitelmien laatimisessa. Jos elän satavuotiaaksi, nyt kannattaa ottaa vähän rauhallisemmin, jos vain muutaman vuoden laittaisin tuulemaan, kun en tiedä päivieni määrää on elettävä siltä väliltä.
Toukokuun alussa menen muutamaksi viikoksi Alanyaan lomailemaan, kesän vietän mökillä ja syyskuun lopulla taas etelän lämpöön. Olisi mielenkiintoista käydä katsomassa millaista elämä on Portugalissa. Minua kuitenkin kiehtoo Turkki edelleenkin ja kielen opiskelu kiinnostaa. Siellä oleskellessä siirtyy erilaiseen kulttuuriin, arvomaailmaan, tekee hyvää  ajattelulle.
Alanya on hyvin kaunis kaupunki rantoineen, vuorineen ja ihmiset ystävällisiä,sekoitus eri kulttuureja.
Tietysti tähän matkusteluun tarvitaan terveyttä. Yksin matkustellessa on osattava myös kantaa vastuu itsestään, kiva olisi jos nuppi olisi kohtuullisen selvä, tietäisi edes aina missä on, vierailla poluilla joskus eksyy.
Jotkut tuttavani haluaisivat mukaan, katsotaan nyt miten käy, onhan minulla siellä vuokrattuna asunto.
Haluan myös siirtyä entistä helpompaan elämään, kannan vastuuta vain siitä mikä on pakko.
Koiranpentuja tuskin enää tulee kotiini. Kaksi aikuista koiraa on sopiva määrä, niistä on seuraa toisilleen ja vievät minut päivittäin metsäpoluille. Voin allekirjoittaa tutkimuksen jossa kerrotaan vanhempien ihmisten voivan paremmin ja terveempinä, kun omistaa lemmikin.
Minulla on onneksi paikka minne voin koirani viedä itse lomaillessani, iso maalaistalo jossa saavat elää ja juosta vapaana muiden saman rotuisten koirien seurassa.
Vaikka itse olisin halukas matkustelemaan, aina se ei riitä unelmien toteutumiseen. Maailmalla on rauhatonta.En ole kovin arka, mutta jos pommit räjähtelee tiuhaan kohteessa, pysyttelen kotosalla.
Olen kokenut jo miltä tuntuu olla sarjatulen ja ammunnan keskellä.
Tänään menen synttäreille, syön kakkua,piirakkaa,pipareita ja kaikkea mitä on tarjolla runsain määrin.Huomena alkaa laihdutuskuuri! Haaveeni on saada 15 kiloa pois kesään mennessä. Joskus olen onnistunut saamaankin, kerran jopa 19 kg kolmessa kuukaudessa, mutta aina kilot palautuvat :(
Tämä on asia jota kannattaa hehkuttaa vasta kun (jos) onnistuu.
Tässä oli melko realistisia tavoitteita ja suunnitelmia ensi vuodelle, toivottavasti sää olisi vielä suotuisa. Kaikille läheisille ja ystäville toivon terveyttä ja onnea. Toivon myös kaikille maailman ihmisille,mutta suru valtaa mielen kun ajattelenkin todellisuutta.

Hyvää Joulupäivää

Joskin sataa, on hämärää ja muutama aste plussan puolella ilma.
Kinkkua on syöty riittävästi ja joulupukkikin oli aattona ihan oikea joulupukki ei vaari. Pukilla oli vaikeuksia puheen kanssa koska suuhun oli jäänyt talouspaperia. Se taisi pelastaa tilanteen :)
Tästä päivästä tulee varmaankin melko rauhallinen, ulos ei huvitä mennä,sade piiskaa ikkunoita.
On pohtimisen aika, miten kulunut vuosi meni, mitä suunnittelen ensi vuodelle.
Vuosi 2015 on ollut elämässäni melko tasainen, ei mitään mullistavaa suuntaan eikä toiseen.
Ehkä osittain johtuu siitä,että lähivuosina olen elämääni rakentanut eläkepäivien varalle.
Asuntoasiat on kunnossa, ei rappusia ja kauppa vieressä. Antaa turvallisen tunteen, on paikka mistä voi lähteä ja mihin tulla.
Olin kuitenkin suunnitellut,että olisin voinut elää Alanyassa pitempiä aikoja keväisin ja syksyisin. Se ei toteutunut, sairastin ja elokuussa tapahtuvien mielenosoitusten ja polttamisten takia lähti halut lomailuun. Mielenkiinnolla seurailen Turkin tilannetta millaiseen suuntaan elämä siellä kehittyy.
Poliittisesti Suomen ja koko Euroopan tilanne pakolaisineen on myllerryksessä.
Omat ajatukseni ovat olleet ajoittain koetuksella, ihmisten ilkeys, katkeruus ja turha kateus koettelee.
Olen yrittänyt vetää itseni niistä ja kääntää katseeni kaikkeen siihen hyvään mitä ympärilläni on.
Kesällä sää oli huono, ei mitkään mökkeilyilmat.Taisin vain muutaman kerran pulahtaa järveen saunan jälkeen. Normaalisti uin useamman kerran päivässä.
Mutta oli hyviäkin asioita, mustikat,mansikat,puolukat, kaikkia näitä kävin keräämässä ja sato oli runsas. Kävin myös lapsuudenmaisemissa kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Parasta kuitenkin pikkuväki joka pitää mummin suun naurussa oli sitten talvi tai kesä.

                                               HYVÄÄ JOULUPÄIVÄÄ!

Vietänkö joulua?

Kyllä minä vietän, mutta omalla tavallani omin ajatuksin. Muistuu mieleen lapsuuden joulut, koulun joulujuhlat, niin omieni kuin lastenikin. Ne kuuluvat perinteisiin, Joululaulut,pukin odotus,jännitys.
Joulumieli,joulurauha täyttää kodin.
Kotona siivoilen, leivon,paistan kinkun ja hiukan koristelua.
Ystävieni muistan eri tavoin, soitan tai laitan joulukortin. Ennen kaikkea joulu on lasten juhla, suuri jännittävä tapahtuma pukkeineen ja lahjoineen.Tänä jouluna jännitystä tuo oivaltaako esikoululainen
onko pukki oikea pukki vai onko se vaari kun niin samalainen ääni kuin vaarilla :)
Onko tässä hömpötyksessä mitään järkeä? On siinä, katkaisee mukavasti pitkän pimeän talvijakson.
Olen tietoinen että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla tai ainakin pitäisi olla. Tätä puolta kun alan miettimään ajatukseni harhailee.Uskon että Jeesus niminen mies on elänyt joskus reilut 2000 vuotta sitten. Vuosia sitten keskustelin seurakuntamme papin kanssa uskonasioista,hän sanoi että että uskonlahjan saa tai sitten ei.
Siis tarvitsen uskonlahjan uskoakseni mitä uskontunnustuksessa sanotaan.
Toistaiseksi aika heikosti uskon muiden kertomuksiin, kokemuksesta tajuan että liian monesti olen tullut huijatuksi. Joskus tulee mieleen, mitä jos uskonnot ovat huijausta, ihmismielen manipulointia.
Koko maailman järjestys muuttuisi. Tämä ajatus tänä päivänä on liian kaukaa haettu, mutta tuhansien vuosien päästä todellisuutta?

Pitsiverhot

Tänään alkoi joulu ihan oikeesti ahdistamaan.Olin miettinyt mitä kaikkea teen, joka päivä jotain pientä,ettei tule kiirettä. Herätessäni jo mietin, että tänään on verhojen vaihdon vuoro.
Aamukahvittelun jälkeen  hain taloustikkaat ja napsuttelin verhot pois tangosta.Seuraavaksi mietin pitääkö minun silittää verhot jotka ajattelin laittaa. Ei tarvinut, en löytänyt verhoja mistään ja muistin, että olin vienyt ne keväällä mökille. Siinä kohden olisi mieli tehnyt sanoa muutama voimasana.
Mietin jo että pitääkö minun lähteä ostamaan uudet verhot, kaikkiin vanhoihin verhoihin olin kyllästynyt. Hetken niitä käännellessäni huomasin todella vanhat pitsiverhot, oikein semmoiset kunnon mummoverhot jotka tuskin koskaan olivat ikkunoitani koristaneet. En ikinä olisi niitä ikkunoihini laittanut jos tilanne ei olisi ollut tällainen.- Ne ovat nätit, oikeastaan kauniit. taidan pitää niitä kevääseen asti.
Jos olisin pappi,voisin saarnatuolissa vääntää tuosta tapahtumasta puheen opetuksena kuinka ihminen on sokea ja silmät avautuvat vasta pakon edessä, näinhän elämässä välillä käy :) Oli ehkä kaukaa haettu vertaus, mutta ei ne muutkaan vertaukset viisaammilta ole kuulostaneet minun korvissa.
Joulu tulee joka tapauksessa. Tortut on paistettu ja muutama lahja hankittu,kinkku on pakkasessa vielä.

Eilen oli ihana lenkkeillä metsässä, aurinko paistoi , 6 astetta lämpimän puolella. Oli pakko ottaa valokuva kiven päällä olevasta sammalikosta, se oli niin kauniin vihreä.

Taulukot ja käppyrät

Minä mielelläni seuraan erilaisia tilastoja, taulukoita ja käppyröitä, myös omassa elämässäni numerot kiehtovat esim. kaupoissa tuotteiden hinnat. Usein se kannattaa,ei kannata ostaa ensimmäistä tarviketta joka eteen osuu. Viikolla kävin koiranpennut siruttamassa eläinlääkärillä, sekä samalla sain todistuksen pentujen sen hetkisestä terveydentilasta.
Tiedän, että varsinkin eläinklinikoiden palveluiden hinnoissa on suuria eroja. Tiedustelin puhelimitse  kotini läheisyydessä olevan klinikan taksaa pentujen sirutuksesta, sieltä vastattiin että 106 euroa kahdelta pennulta. Huiiii, karmea hinta! Soitin ajan toiselle klinikalle ja varasin ajan, arvuuttelin että siellä edullisempaa, enkä erehtynyt. Sympaattinen minulle ennestään tuttu eläinlääkäri ja hinta samoista palveluista 60 euroa.
Mielestäni kannattaa tiedustella ja vertailla palvelujen ja tuotteiden hintoja.Jotkut sanovat etteivät kehtaa. Hinnat eivät ole aina selvästi nähtävinä ja useasti neuvoteltavissa varsinkin kalliimmissa tuotteissa ja palveluissa.
Jotkut tuttavani pyytävät minua tekemään korjaukset ja erinäiset lisäykset heidän verotietoihinsa vuosittain, tietävät että se käy minulta vaivattomasti, vielä on muistissa kirjanpitoon liittyvät asiat
yrittäjäajoilta. Luen päivittäin talouteen,verotukseen ym. liittyviä tietoja. Ne vaan jaksavat vielä kiinnostaa.
Oma talous on myös tarkassa seurannassa. Ei ne suuret tulot, vaan ne ne pienet menot :)

                                                            Unelma

Joulukinkun etsintää

Minulla on parina aamuna herätyskello soinut, tänään jo puoli seitsemältä.Se on aamuntorkulle tuskaa,Oli aika hammaslääkäriin, yritin saada varatessani iltapäivälle, mutta ei sopinut. Hyvä yleensäkin kun saa ajan, nyt odotin puoli vuotta, mutta kyse oli vain tarkastuksesta. Akuutissa tilanteessa saa lähes välittömästi.

Eilen oli mukavampaa ohjelmaa heti aamusta. Esikoululaisten mummit ja mummot oli kutsuttu

piparintekotalkoisiin päiväkotiin. Lapset kaulivat taikinoita ja erikuvioisilla muoteilla painelivat

pipareiksi. Mummien tehtävä oli opastaa ja asetella pellille, hoitajat ja keittiön väki paistelivat.

Oli todella mukava aamupäivä. Saimme samalla tutustua lapsiin, hoitajiin ja hoitopaikkaan.

Vielä huomenaamuna herätyskello pirahtaa ja herättää aamutorkun. Vien Assin ja Masin eläinlääkärin tarkastettaviksi ja sirutettaviksi. Sirutus tarkoittaa,että pennun selkään lapaluiden väliin ihon alle asetetaan noin riisinjyvän kokoinen siru,tunniste.

Taitaa olla aika  etsiä joulukinkkua kaupoista. Tänään kyselin eräästä kaupasta, raakasuolattu ei pakastettu 8.90 e kilo. Taidan marssia oman kaupan  pakastearkulle, siellä näytti juhlakinkku olevan 5.80 e kilo.

Joulu tekee tuloaan

Tänään oli pakko lähteä ostoskeskukseen Veturiin, aikuisilta koirilta oli ruokanappulat loppuneet.
Kaikki parkkipaikat olivat täpötäynnä autoja. Samalla kiertelin muutamia myymälöitä ja katselin löytyisikö mitään  pukinkonttiin.  Löytyi ostettavaa, mutta ei pukinkonttiin. Maanantaina menen esikoululaisten kanssa leipomaan joulupipareita, löysin krokotiilipiparimuotin, ajattelin että se voisi olla ihan kiva tähtien ja sydänten joukossa. Erehdyin sovittamaan  ja myös ostamaan talvikengät,näyttivät niin minulle sopivilta ja sitä ne olivatkin.
Ulkona on karmean pimeää jo iltapäivällä kolmen jälkeen. Onneksi ei ole päässyt masennus iskemään, syön hedelmiä ja vitamiineja,pidän kotona valoja päällä aamusta iltaan.
Onhan minulla nuo pikkuiset koiranpennut, temmellus ajoittain muuttuu taisteluksi ja meno on riehakasta.Ei niitä nauramatta voi seurailla. hetken riehuttuaan nukahtavat.
Emoa olen yrittänyt vieroittaa pennusta, oppivat syömään ja juomaan vettä, kun maidon saannin jättää minimiin.
Aamupäivällä lenkkeilin koirien kanssa metsässä, samaisessa koivikossa töyhtötiaiset etsivät ruokaa ja lennähtelivät kuten muutama päivä sitten. Miten en ole niitä vuosien aikana aiemmin huomannut, varmaan alueella ovat asustelleet.
Assi etsii vielä kotia, kyselijöitä on ollut ja katsojiakin,mutta selvästi näkee että lama on iskenyt koirakauppaan. Kovasti haluttaisiin koiraa omaa kotiin,mutta kun raha on tiukassa ja koti pitäisi olla myös koiralle sopiva jossa hyvä elää.En pysty luovuttamaan pentua paikkaan jos tuntuu ettei ymmärretä vastuuta.

Punertava taivas

Eilen auringonlaskun aikaan taivas muuttui kauniin punertavaksi, kova tuuli heilutti puiden oksia, sain napattua kuvan terassiltani.
Tänä vuonna en ole montaa kertaa tehnyt ihmeellisiä lintuhavaintoja. Eilen metsässä jäin ihmettelemään koivun oksistossa lennähteleviä pieni lintuja, mietin mitä ne voisivat olla, päädyin hetken ajatukseen että talitiaisia. Seurattuani vielä hetken huomasin töyhtön yhden päälaella ja muillakin. Kyseessä oli töyhtötiaisparvi. Eihan se mikään harvisuus ole, mutta siitä on vuosia aikaa kun olen viimeksi nähnyt. Töyhtötiaiset pysyttelee metsässä, eivät  uskalla tulla lintulaudallekaan jos joutuu ylittämään puuttoman alueen.
Eilen jäin juttelemaan oman kylän ukkojen kanssa. Heillä oli ihmetyksen aiheena kylän oma uimahalli, uskaltaako enää mennä uimaan, kun saamme heidän juttujen mukaan 130 maahanmuuttajaa tänne keskustaan piahkoin. Sanoin että musliminaiset eivät ainakaan teidän uintianne häiritse ja miehet eivät teille kalleuksiaan näytä, saunovat ja peseytyvät uikkarit jalassa.
Saa nähdä ketä se häiritsee ja vielä kun heidän uikkarinsa peittävät navasta polveen. Taitaa pikkukylä mennä sekaisin, mielenkiintoista seurata.
Itse olen lopettanut uimahallissa käynnin jokin aika sitten, vaikka todella olisin halunnut itseäni kuntouttaa.Minä jouduin tulehdusoireiden ja viiden antibioottikuurin jälkeen toteamaan, että nyt ei tulehduksen oireita enää, kun kierrän uimahallin kaukaa.

Juhlintaa

                                          HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 2015

Myrskyä,aurinkoa

Eilisen myrskyn jälkeen paistaa aurinko suoraan etelästä isoihin asuntoni ikkunoihin, paljastaen niiden likaisuuden. Oli pakko  pestä ne , tämä kolmas kerta tälle syksylle. Huomiselle Itsenäisyyspäivälle on luvattu rankkaa sadetta ja tuulta. Asuintalooni on vaihdettu uudet rännit pari viikkoa sitten, hyvä testaus onko uudet isommat ja paremmin asennetut rännit toimivammat..
Koiranpennut kasvaa, villiä menoa. Masi lähtee vuoden lopussa uuteen kotiinsa itärannikolle toisen chihuahuan kaveriksi. Ei tunnu niin haikealta luovuttaa pentu, kun tietää ,että menee rakastavaan perheeseen toisen koiran kaveriksi ja uudet omistajat tuntevat jo valmiiksi rodun erikoispiirteet.
Emolle ja minulle on ollut todella helppoa elellä kahden pennun kanssa, kun muistaa viime talvisen seitsemän pennun hoitamisen.
Tämän vuotista turkinkielen opetusta on Opistolla vielä yksi ilta ensi viikolla. Olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä mukaan. Meitä on mukava ryhmä, toiset osallistujat ymmärtääkseni ovat kaikki aiemmin turkkia opiskelleet ja monella on kakkosasunto Alanyassa. Kevätlukukaudella aloitamme jatkokurssin. Onneksi olin opiskellut itsekseni kieltä jo ennen kurssille menoa, muuten voisi olla liian vaikeaa pysyä mukana.
Turkin kieli on maailman viidenneksi puhutuin kieli.Monet pakolaiset puhuvat sitä. Tällä hetkellä
kielen osaaminen olisi Suomessakin melkoisen arvokasta, tulkkaamiseen, kielenkääntämiseen tarvitaan taitajia.
Huomena telkassa on pitkin päivää  Itsenäisyyspäivän juhlintaa, sitä seurailen. Kynttilän käyn sytyttämässä oman isäni haudalle. Isä meni rintamalle 17 vuotiaana ja armeijan leivissä eli 5 vuotta.
Ei mies ollut halukas kertomaan tapahtumista, joskus jotain muutamalla sanalla. Kysyin häneltä
mielipidettä vuosia sitten, että mitä tykkää kun venäläisiä nyt tulee Suomen puolelle elelemään.,
isäni vastasi ettei hänellä ole mitään heitä vastaan, samalla tavalla venäläiset sotilaat kuten suomalaisetkin komennettiin rintamalle, ei haluamisia kyselty.

Vitulointi

Nyt alkaa naurattamaan tämä vatulointi ja vispilöinti vakavilla asioilla.Luojan lykky että jätin äänestämättä, kenelle pellelle olisi pitänyt ääni antaa, en tiedä vieläkään. Nyt ei ole kaikki kohdallaan jos ei ole ollut aiemminkaan. Maamme asioita yritetään hoitaa uhkauksin, jos ette suostu siihen tai tähän niin huonosti käy.
Painostusta, maan talous yritetään saada kuntoon,että aidosti köyhien etuja karsitaan.
Yhteiskuntasopimus kaatui, hyvä niin. Riittää komediaa kansalle. Saa nähdä mitä uhkauksia toteutetaan, perutaan ja toteutetaan.
Hallintarekisteri vedettiin pois valmistelusta. Stubb oli myöntänyt käyttäneensä virheellistä lukua puhuessaan eduskunnassa hallintarekisteriä puoltavista lausunnoista. Luvun 90 prosenttia hän oli saanut omasta päästänsä ja pyysi ensin anteeksi "sori siitä".
Kempeleessä tapahtui raiskaus, ikävä asia todella. Pääministerimme järjesti kriisikokouksen, mutta Suomessa on raiskattu aiemminkin, n. 1000 raiskausta vuodessa tulee poliisin tietoon. Nyt vasta Sipilä tajusi että Suomessa raiskataan, siihen tarvittiin maahanmuuttaja tekijäksi kotikylään jotta silmät avautuivat tähän iljettävään tekoon.
Tänään tällaisin miettein.

                                          Palokärjen poikanen