Eilisen myrskyn jälkeen paistaa aurinko suoraan etelästä isoihin asuntoni ikkunoihin, paljastaen niiden likaisuuden. Oli pakko pestä ne , tämä kolmas kerta tälle syksylle. Huomiselle Itsenäisyyspäivälle on luvattu rankkaa sadetta ja tuulta. Asuintalooni on vaihdettu uudet rännit pari viikkoa sitten, hyvä testaus onko uudet isommat ja paremmin asennetut rännit toimivammat..
Koiranpennut kasvaa, villiä menoa. Masi lähtee vuoden lopussa uuteen kotiinsa itärannikolle toisen chihuahuan kaveriksi. Ei tunnu niin haikealta luovuttaa pentu, kun tietää ,että menee rakastavaan perheeseen toisen koiran kaveriksi ja uudet omistajat tuntevat jo valmiiksi rodun erikoispiirteet.
Emolle ja minulle on ollut todella helppoa elellä kahden pennun kanssa, kun muistaa viime talvisen seitsemän pennun hoitamisen.
Tämän vuotista turkinkielen opetusta on Opistolla vielä yksi ilta ensi viikolla. Olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä mukaan. Meitä on mukava ryhmä, toiset osallistujat ymmärtääkseni ovat kaikki aiemmin turkkia opiskelleet ja monella on kakkosasunto Alanyassa. Kevätlukukaudella aloitamme jatkokurssin. Onneksi olin opiskellut itsekseni kieltä jo ennen kurssille menoa, muuten voisi olla liian vaikeaa pysyä mukana.
Turkin kieli on maailman viidenneksi puhutuin kieli.Monet pakolaiset puhuvat sitä. Tällä hetkellä
kielen osaaminen olisi Suomessakin melkoisen arvokasta, tulkkaamiseen, kielenkääntämiseen tarvitaan taitajia.
Huomena telkassa on pitkin päivää Itsenäisyyspäivän juhlintaa, sitä seurailen. Kynttilän käyn sytyttämässä oman isäni haudalle. Isä meni rintamalle 17 vuotiaana ja armeijan leivissä eli 5 vuotta.
Ei mies ollut halukas kertomaan tapahtumista, joskus jotain muutamalla sanalla. Kysyin häneltä
mielipidettä vuosia sitten, että mitä tykkää kun venäläisiä nyt tulee Suomen puolelle elelemään.,
isäni vastasi ettei hänellä ole mitään heitä vastaan, samalla tavalla venäläiset sotilaat kuten suomalaisetkin komennettiin rintamalle, ei haluamisia kyselty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti