Pitsiverhot

Tänään alkoi joulu ihan oikeesti ahdistamaan.Olin miettinyt mitä kaikkea teen, joka päivä jotain pientä,ettei tule kiirettä. Herätessäni jo mietin, että tänään on verhojen vaihdon vuoro.
Aamukahvittelun jälkeen  hain taloustikkaat ja napsuttelin verhot pois tangosta.Seuraavaksi mietin pitääkö minun silittää verhot jotka ajattelin laittaa. Ei tarvinut, en löytänyt verhoja mistään ja muistin, että olin vienyt ne keväällä mökille. Siinä kohden olisi mieli tehnyt sanoa muutama voimasana.
Mietin jo että pitääkö minun lähteä ostamaan uudet verhot, kaikkiin vanhoihin verhoihin olin kyllästynyt. Hetken niitä käännellessäni huomasin todella vanhat pitsiverhot, oikein semmoiset kunnon mummoverhot jotka tuskin koskaan olivat ikkunoitani koristaneet. En ikinä olisi niitä ikkunoihini laittanut jos tilanne ei olisi ollut tällainen.- Ne ovat nätit, oikeastaan kauniit. taidan pitää niitä kevääseen asti.
Jos olisin pappi,voisin saarnatuolissa vääntää tuosta tapahtumasta puheen opetuksena kuinka ihminen on sokea ja silmät avautuvat vasta pakon edessä, näinhän elämässä välillä käy :) Oli ehkä kaukaa haettu vertaus, mutta ei ne muutkaan vertaukset viisaammilta ole kuulostaneet minun korvissa.
Joulu tulee joka tapauksessa. Tortut on paistettu ja muutama lahja hankittu,kinkku on pakkasessa vielä.

Eilen oli ihana lenkkeillä metsässä, aurinko paistoi , 6 astetta lämpimän puolella. Oli pakko ottaa valokuva kiven päällä olevasta sammalikosta, se oli niin kauniin vihreä.