ONNEA, ILOA JA KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2018!

Pitäisikö näin vuoden viimeisenä päivänä turvautua ennustuksiin vuodelle 2018.Aika vaikeeta, kun tinoja ei saa enää kaupoista, ovat kuulemma myrkyllisiä kerrotaan EUsta. Kyllä siihen varmaan jokin korvike keksitään. Sillä voi olla työllistäväkin vaikutus, ihan oikeat ennustajat työllistyvät paremmin.
Nuorempana tuli käytyä ennustajilla, piti kysellä miten rakkausasiat menee...100 mk ja kiitos!
Nyt kuitenkin kyselisin mieluummin terveyteen liittyviä asioita, selviänkö tulevan vuoden ilman rollaattoria, pitääkö polvi leikata vai saanko kilojani karsittua niin ,että polvi kestää paremmin.
Jos nyt kuitenkin itselleni jonkin projektin järjestän, se on oman kunnon kohottaminen talven ja kevään aikana. Enemmän liikuntaa ja kuntoutusta.  Myös omasta psyykkeestä tulee pitää huoli.
Pitää lähteä pois kotoa erilaisiin tapahtumiin ja tavata ystäviä, yksin ei pidä jäädä. Hankin itselleni Energy Light lampun joka auttaa pitämään mielen virkeänä pimeimmän ajankohdan yli. En ole kertaakaan sitä käyttänyt ja nyt menemme jo kohti valoisampaa aikaa.

Vuosi 2017

Vuosi 2017 tekee loppuaan, nyt on aika miettiä millainen vuosi on ollut. Hetkinen, pitää miettiä onko tämä ollut hyvä vai huono. Aika musta/valkoinen kysymys. Molempaa on vastaus, mutta hyvä vie voiton.

Jos säätä mietitään, olihan kesä sateista ja kylmää. Sillä oli hyvät puolensa,tuli mökillä tehtyä töitä, maalattua terassi, sahattua ressun alla oleva puunrunko- ja lautakasa ja pilkottua ne takkapuiksi.

Minulla on menneinä vuosina ollut ajatuksena elellä syksyt ja keväät lämpimässä, ne kuviot ovat nyt poistuneet mielestäni.Ystäväni poismeno ja politiikka muuttivat suunnitelmat.Tämä vuosi on ollut sopeutumisen aikaa. Elämän kuviot loksahtavat kuitenkin ajan myötä paikolleen niin kuin palapelissä. Nyt ei ole mitään suunnitelmia, mutta uskon kuitenkin, että paljon mukavia päiviä on vielä edessä.  Olenko minä koskaan elämässäni ollut tilanteessa ettei ole mitään projekteja,visioita tulevaisuudelle. ... en ole. Tämä on uutta, mutta kait minulla on kaikki valmiina mitä eläkeläinen tarvii viihtyäkseen.

Tee

Minä tänään taas aloitin päivän kupilla teetä ja lukemalla lehtiä.Olen huomannut, että tee sopii minulle paremmin kuin kahvi, vatsassa olo tuntuu rauhallisemmalta. Pitkästä aikaa valitsin erilaisia teemerkkejä kaupasta ja huomasin niiden erot. Pussiteet ovat helppoja käyttää ja english breakfast tea  maistuu minun suussa tarpeeksi voimakkaalle ja juuri sellaiselle miltä teen pitääkin maistua. Tuo valinta voi johtua siitä kun Englannissa asuessani opettelin tekemään oikeanlaista teetä, se oli tarkkaa hommaa. Vesi keitettiin sellaisessa pannussa joka viheltää, kun vesi alkaa kiehua, lisättiin oikea määrä teerouhetta ja liraus kylmää vettä,annettiin hautua tarkalleen 5 minuuttia sitten tee oli valmis tarjoiltavaksi. Oli myös tarkkaa laitettiinko paahtoleivän päälle hilloa vai marmelaadia aamuteen ja iltapäiväteen aikana.
Mikä ihme vaivaa suomalaisia työttömiä kun eivät osaa hakea itselleen töitä.Sellaisen vaikutelman saa kun lukee vuoden alusta voimaan tulevasta aktiivimallista. Siinä pakotetaan työtön kolmen kuukauden aikana tekemään töitä 18 tuntia tai tienaamaan 240 euroa tai osoittamaan aktiivisuus työnhaussa. Eikö terve työtön ihminen ymmärrä itse etsiä töitä ja eikö ole kunnia-asia elättää itsensä ja perheensä ilman yhteiskunnan tukia. Tällaisia mietteitä tulee väkisinkin, kun lukee asiasta.
Tällaiset pakkojutut on minun mielestä ihminsen nöyryyttämistä. Mieluummin vaikka työttömyystukia alennettaisiin joka kuukausi muutaman euron, niin silloin tajutaan että pitää aktiivisemmin etsiä työtä kun koko ajan avustukset vähenee. Tällä mallilla jokainen voisi yrittää työllistyä haluamallaan tavalla. En ole asiantuntija, mutta pakkokeinot tuovat pahaa mieltä ja katkeruutta. Miten nämä  ent.kansanedustajat jotka elelevät työttömänä sopeutumiseläkkeellä, koskeeko heitä sama aktiivimalli. Tekisi mieli kirjoittaa ruma sana, perkele.Tässä maassa on kahden kerroksen väkeä, toisia kohdellaan kultahansikkain, toisia lyödään halolla päähän.
Tässä kohden tulee mieleen venäläinen tuttavani joka kertoi minulle mietteitään muutama vuosi sitten.Hän sanoi minulle, että kyllä te suomalaiset nauratte kun vierailette Viipurissa, tien varsilla seisoo tupakkakartonkien ja marjojen myyjiä yrittääkseen saada rahaa elämiseensä. Tämä venäläinen tuttavani sanoi myös nauraneensa, kun aamupäivällä meni itse Suomen puolelle kahvilaan, niin siellä oli joukko miehiä vetämässä kaljaa naamaansa teidän veromarkoilla.
Tuo orkidea jossa oli valkoiset kukat,jossa oli tuholaisia,jotka sain kuolemaan mäntysoopavedellä, kituu nyt kolmilehtisenä purkissa, melkein kaikki juuret pois leikattuna. Yritän elvyttää sitä sopivalla kosteudella, siinä minulle sopivaa ajateltavaa...ei rasita liikaa.

Hyvää Joulupäivää

Tänään on päivä jolloin laiskotellaan, sulatellaan kinkkua ja muita jouluherkkuja, Daisyn kanssa menen metsälenkille,kuuntelen radioa ja katselen telkkaria.
Olen paistanut useampana vuotena luuttoman ja ei pakastetun kinkun. Se on ollut hyvää mutta vaikea saada pysymään kasassa. Onhan siinä verkko päällä, mutta kun sitä verkkoa poistaa niin kinkku repeää osiin. Olen tullut siihen tulokseen, että on parasta antaa kinkun jäähtyä ja ennen tarjoilua poistaa osa kuoresta.  Minun lapsuudessa kinkku oli kokonainen, aito nahka sen ympärillä ja luu paikoillaan,ei tarvittu mitään verkkosysteemiä pitämään lihaa kasassa. Ainut ongelma oli silloin ettei ollut rahaa ostaa kinkkua joka joulu. Siihen aikaan myös itse suolattiin kinkku pitämällä sitä viikkoja suolavedessä.
Eilen illalla pukki muisti taas lapsia lahjoilla. Ajattelin, että nyt ratkeaa totuus joulupukista tokaluokkalaiselle, mutta ei :). Pukki kertoi,että tulleensa ensin porojen kyydillä sitten loppumatkan autolla, hän näki että vaarin auto oli mennyt rikki ja vaari ei pääse nyt tulemaan joulunviettoon.
Muistan kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa, minulle selvisi totuus pukista. No, helpompaahan se oli silloin, kun pukilla oli partana pumpulituppoja ja päässä punainen tonttulakki, puettuna omiin vanhoihin harmaisiin vaatteisiin. Tämän päivän pukin varusteet ovat ihan toista luokkaa.
Pari joulukukkaa on ilmaantunut kotiini, toinen on valkoinen joulutähti ja toinen on astelma ruukussa.
Pitää ottaa selvää mitä kasveja siinä on ja yrittää pitää niitä hengissä pitkin kevättä. Taisin saada jo selvitettyä tuon kirkkaan vihreän, se on luonnossa suolla kasvava mähkä, siis tykkää kosteasta ja happamasta. Etualalla olevan kaunislehtisen kasvin nimeä en tiedä, mutta olen kyllä nähnyt tuon jossain aiemminkin. (lisäys pitsilehti)

Pukin odotusta

Lukiessani lehtiä, on tullut esiin ihmisten halua auttaa vähävaraisia entistä enemmän. Joulupadat ja erilaiset lahjakeräykset ovat yllättäneet kerääjät. Ehkä nämä jatkuvat jutut lehdissä ihmisten vaikeuksista auttavat ymmärtämään, että kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Todellisuuttahan on että kansaneläkettä saavat ovat jääneet unholaan nyt jo kolmatta vuotta, ei korotuksia, kuitenkin asuntokulut ym, ovat nousseet. Eläkeläiset eivät ole ainoita joiden tulot ovat laskeneet itse kuulun heihin, niin tulee seurattua eniten. Itsekin olen katsellut ympärilleni ja miettinyt olisiko lähipiirissä autettavia. Olen tarjonnut apua naapuriin ja läheisilleni kykyjeni mukaan.
Tänään on kuitenkin se päivä jolloin joulupukki tulee.Tokaluokkalainen on päättänyt ottaa selvää onko illan pukki vaari vai ihan oikea pukki. Mukava on viettää joulua lasten kanssa ja nähdä se jännitys ja ilo. Itse en ole kotiini paljon joulua laitellut, pari joulupöytäliinaa ja kukkaa, sekä pihalle lyhtyyn kynttilä palamaan. Olenhan minä kinkun paistanut ja torttuja.
Hyvää ja iloista Joulua kaikille blogini lukijoille toivottaa LiLi

Susia asutusalueella

Muutama päivä sitten huomasin lehdessä kuvan sudesta joka rauhallisesti liikuskeli asutusalueella.Tekstissä myös kerrottiin, että alueella nähty myös viiden suden lauma. Aivan olisi mahdollista, että sudet suuntaisivat kulkunsa metsikköön jossa liikun päivittäin. En nyt kuitenkaan pelkäämään alkanut, mutta mielenkiinnolla seuraan lumessa olevia jälkiä. Eilen näkyi jäniksen ja oravan jäljet, ei muita.

Olen kerran elämässäni kohdannut suden, hyvä etten ajanut autolla sen päälle, kun ilmaantui auton valokeilaan yllättäen tietä ylittäessään. Oli talvi, kova pakkanen ja aurattua lunta tien reunalla metrin verran. Tämä tapahtui joskus -70 luvulla.

Tällä hetkellä Suomessa elelee susia n. 200  ja karhuja noin 2000 yksilöä. Aivan on mahdollista että niihin törmää luonnossa. Nukkuvaan karhun kohtasin -90 luvulla sienireissulla. Se ei herännyt vaikka ohitimme sen n.20 metrin etäisyydeltä. Muutaman kerran elämässäni olen mennyt shokkiin ja tämä oli yksi niistä. Kävelimme pienet lapset mukanamme kun huomasimme karhun, en pystynyt puhumaan mitään, kävelimme vain autoa kohden. Mieheni kaivoi taskusta puukon, tajusin että hänkin huomasi karhun. Vasta autossa mies kysyi että näitkö,vastasin että näin. Punertavan ruskea karhu nukkui pyöreänä pallona, tassu kyljen päällä metsän reunassa.

Minun nuoruudessa ei karhuja tarvinut pelätä ,niitä oli niin vähän, ehkä 300 yksilöä, koska niitä sai tappaa vapaasti, myös ampua pesään. Luonnonsuojelun myötä tänä päivänä säädellään eläinten määriä. Ihmettelen miksi ei anneta lupaa ampua valkoposkihanhia, ne tuhoavat viljapeltoja. Kanadanhanhia on selvästi vähemmän ja niitä saa metsästää. 

Jouluni vuonna 1970

Olin katsonut säätilaa, tänään alkaa runsas lumisade aamulla yhdeksän jälkeen ja sitä riittää koko päivän, on varoitettu tuulesta ja huonosta kelistä. Hiirulainen istuu lintujen ruoka-automaatin päällä ja välillä sisällä valikoiden pähkinöita talipallojen sijaan. Pitäisi keksiä lossa millä sen saisi pyydystettyä niin ettei linnut jäisi siihen kiinne. Hiiri on ollut vakiovieras lintulaudalla, voihan niitä olla useampikin, en niitä toisistaan erota.
Katsoin seinällä olevaa päivyriä, joulu on jo aika lähellä. Ylihuomenna menen jouluaterialle jossa kaikki ruoka tehdään perinteiseen tapaan. Parina vuotena olen päässyt nauttimaan ystäväni tarjoamasta ateriasta ja tiedän että se ilta menee jouluherkkuja sulatellessa.
Joulu menee muutenkin perinteiseen tapaan, yhdessä läheisten kanssa. Aloin miettimään olenko koskaan viettänyt joulua yksin, en ole, mutta yhden erikoisen joulun olen viettänyt. Vuonna 1970 elelin Lontoossa. Englantilaiset ystäväni menivät viettämään joulua sukulaistensa luokse. Minä olin päivän töissä ja kerroin persialaiselle mies työtoverilleni että olen yksin illan. Hän sanoi että tule heidän seuraan, he kokoontuvat,tekevät hyvää ruokaa, kyllä sinä mahdut joukkoon. Illalla soitin suomalaiselle ystävälleni Maijalle,että nyt lähdetään joulua viettään vähän erikoisempaan paikkaan.
Menimme osoitteeseen jonka olin saanut. Ovella työkaverini tuli meitä ottamaan vastaan iloisesti juhlavaatteisiin puettuna. Ympärillämme alkoi häärimään kauniisti kirkkaan värisiin pitkiin hameisiin, liinoihin pukeutuneita naisia. Naiset tarjoilivat pitkin iltaa meille tarjottimella erilaisia ruokia, muistan ainakin kalaa, kasviksia,erilaisia hedelmiä ja leivonnaisia. Näin jälkeen päin muistan sen illan sadunomaisena, oli juhlavaa,kaunista kohtelista käytöstä ja ne naisten vaatteet olivat kauniit.
Siinä me istuttiin olohuoneessa tuolilla vähän pää ällikälle lyötynä meille tuntemattoman kulttuurin tunnelmissa. Näin jälkeen päin ajateltuna, kyseessä oli persialainen,( nykyään iranilainen) ryhmä Lontoossa asuvia, jotka viettivät joulua omalla tavallaan.Ei heidän kulttuuriin kuulu joulu, mutta kokoontuivat yhteen.

Onnea 100 vuotiaalle Suomelle

Luontokin onnittelee Suomea, valkoinen lumi peittää maan ja puiden oksat, on kaunista!
Heti aamulla herätessä mietin kuinka tämä maa on kehittynyt minun elinaikanani. Muistikuvani ulottuvat 50-luvulle. Kehitys on ollut huikeaa, en olisi voinut uskoa kuinka hyvän pohjan tämä maa on tarjonnut minulle rakentaa omaa elämää. Olen syntynyt sodan jälkeen v.1950, ei ole tarvinut kokea sotaa ja vuosi vuodelta elintaso maassamme on noussut kurjuudesta hyvinvointiin.
Lapsuuteni oli köyhää, mutta muistan kuinka ihmiset olivat ahkeria,auttoivat toisiaan ja rakensivat huomista odottavin, iloisin mielin. Oltiin kiitollisia pienestä. jos sama henki olisi tänä päivänä meillä suomalaisilla, ymmärtäisimme kiittää siitä mitä on, eikä valittaa mitä puuttuu.Olen ylpeä ja kiitollinen saadessani syntyä ja elää näin hyvässä maassa, kiitos.
Tänään vien kynttilän sotaveteraani-isän haudalle ja lounaalle sen jälkeen. Sataa lunta!

                                         Juhlan kunniaksi mokkapaloja ja kahvia

Marraskaktus

Joulukuu alkaa lumisateen merkeissä, näyttää valoisammalta.Ikkunanlaudalla kukkii punainen joulukaktus. Tiedän kuitenkin ettei se ole joulukaktus vaan marraskaktus. Pikkuisen on tullut luettua kotikukka ryhmän viestejä. Oikeastaan aika mielenkiintoinen ryhmä, olen sen tyyppinen ihminen jos innostun jostakin se myös näkyy ja sen huomaa, harrastukseni vie mukanaan. Onneksi minulla vasta 7 kukkaa, se vielä järkilukemissa. Orkidean ripsiäisetkin ovat luultavasti kuolleet, olen liottanut juuria mäntysoopavedessä. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut sijoittaa sitä lähelle muita kukkasia.
Jos asuisin vain yhtä taloutta,luulen että kotini ja pihani olisivat täynnä kukkasia. Hoitoviettini ei ole kadonnut mihinkään.Vuosia hoidin koiranpentuja, vieläkin kaipaan niiden ihanaa tuoksua. Varmaan nyt joku miettii kuinka koiranpentu voi tuoksua hyvälle, nehän pissii ja tekee kiekaroita pitkin päivää.No niin tekeekin, mutta niissä on oma pennun tuoksu, kaikkien suu tuoksuu samalle ihanalle.
Onneksi voin olla paljon lastenlasteni kanssa, he tuovat suurinta iloa elämääni.
Marraskuu oli huono kuukausi, surua lähipiirissä, mutta elämä jatkuu. Sain eilen rakkaan ihmisen lähelle, siispä hiukan uusia kuvioita elämääni.