Marraskaktus

Joulukuu alkaa lumisateen merkeissä, näyttää valoisammalta.Ikkunanlaudalla kukkii punainen joulukaktus. Tiedän kuitenkin ettei se ole joulukaktus vaan marraskaktus. Pikkuisen on tullut luettua kotikukka ryhmän viestejä. Oikeastaan aika mielenkiintoinen ryhmä, olen sen tyyppinen ihminen jos innostun jostakin se myös näkyy ja sen huomaa, harrastukseni vie mukanaan. Onneksi minulla vasta 7 kukkaa, se vielä järkilukemissa. Orkidean ripsiäisetkin ovat luultavasti kuolleet, olen liottanut juuria mäntysoopavedessä. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut sijoittaa sitä lähelle muita kukkasia.
Jos asuisin vain yhtä taloutta,luulen että kotini ja pihani olisivat täynnä kukkasia. Hoitoviettini ei ole kadonnut mihinkään.Vuosia hoidin koiranpentuja, vieläkin kaipaan niiden ihanaa tuoksua. Varmaan nyt joku miettii kuinka koiranpentu voi tuoksua hyvälle, nehän pissii ja tekee kiekaroita pitkin päivää.No niin tekeekin, mutta niissä on oma pennun tuoksu, kaikkien suu tuoksuu samalle ihanalle.
Onneksi voin olla paljon lastenlasteni kanssa, he tuovat suurinta iloa elämääni.
Marraskuu oli huono kuukausi, surua lähipiirissä, mutta elämä jatkuu. Sain eilen rakkaan ihmisen lähelle, siispä hiukan uusia kuvioita elämääni.