Olen kerran elämässäni kohdannut suden, hyvä etten ajanut autolla sen päälle, kun ilmaantui auton valokeilaan yllättäen tietä ylittäessään. Oli talvi, kova pakkanen ja aurattua lunta tien reunalla metrin verran. Tämä tapahtui joskus -70 luvulla.
Tällä hetkellä Suomessa elelee susia n. 200 ja karhuja noin 2000 yksilöä. Aivan on mahdollista että niihin törmää luonnossa. Nukkuvaan karhun kohtasin -90 luvulla sienireissulla. Se ei herännyt vaikka ohitimme sen n.20 metrin etäisyydeltä. Muutaman kerran elämässäni olen mennyt shokkiin ja tämä oli yksi niistä. Kävelimme pienet lapset mukanamme kun huomasimme karhun, en pystynyt puhumaan mitään, kävelimme vain autoa kohden. Mieheni kaivoi taskusta puukon, tajusin että hänkin huomasi karhun. Vasta autossa mies kysyi että näitkö,vastasin että näin. Punertavan ruskea karhu nukkui pyöreänä pallona, tassu kyljen päällä metsän reunassa.
Minun nuoruudessa ei karhuja tarvinut pelätä ,niitä oli niin vähän, ehkä 300 yksilöä, koska niitä sai tappaa vapaasti, myös ampua pesään. Luonnonsuojelun myötä tänä päivänä säädellään eläinten määriä. Ihmettelen miksi ei anneta lupaa ampua valkoposkihanhia, ne tuhoavat viljapeltoja. Kanadanhanhia on selvästi vähemmän ja niitä saa metsästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti