Heti aamulla herätessä mietin kuinka tämä maa on kehittynyt minun elinaikanani. Muistikuvani ulottuvat 50-luvulle. Kehitys on ollut huikeaa, en olisi voinut uskoa kuinka hyvän pohjan tämä maa on tarjonnut minulle rakentaa omaa elämää. Olen syntynyt sodan jälkeen v.1950, ei ole tarvinut kokea sotaa ja vuosi vuodelta elintaso maassamme on noussut kurjuudesta hyvinvointiin.
Lapsuuteni oli köyhää, mutta muistan kuinka ihmiset olivat ahkeria,auttoivat toisiaan ja rakensivat huomista odottavin, iloisin mielin. Oltiin kiitollisia pienestä. jos sama henki olisi tänä päivänä meillä suomalaisilla, ymmärtäisimme kiittää siitä mitä on, eikä valittaa mitä puuttuu.Olen ylpeä ja kiitollinen saadessani syntyä ja elää näin hyvässä maassa, kiitos.
Tänään vien kynttilän sotaveteraani-isän haudalle ja lounaalle sen jälkeen. Sataa lunta!
Juhlan kunniaksi mokkapaloja ja kahvia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti