Soppa

Tänään kävin ruokakaupassa ja huomasin siellä myynnissä kypsää kasler savulihaa.Muistin kuinka kotonani äiti teki soppaa savuluista ja lihasta, siihen laitettiin perunoita ja riisiä, siis kuten lihasoppa,mutta vähän eri aineksista.
Nyt sitten kattilassa kiehuu lihat,perunat ja riisiä ,ainakin tuoksu on hyvä, toivottavasti makukin,ainakin silloin maistui kun olin lapsi. En muista mikä oli sopan nimi, mutta nyt olkoot vaikka savulihasoppa.
Yksityinen yhdysvaltalainen tiedusteluyhtiö Stratfor ennustaa synkkiä aikoja Eurooppaan, EU n yhtenäisyys murenee, Eurooppa jakautuu neljään osaan, myös Karjala yrittää  palautua Suomeen. Soininhan iskulause oli aikanaan Karjala takaisin, nyt kait muuttanut mieltään ,kun ei ole lähi vuosina asiaa nostanut tapetille. Venäjä pirstaloituu.
Aika synkkää luettavaa, varmasti joku ennustuksista toteutuukin, kaikki merkit Euroopan sekasorrosta on jo näkyvillä.EU ei toimi nyky muodossaan, antaa lainarahaa Kreikalle,jotta itse vielä pysyisi jaloillaan jonkin aikaa. Putin on arvaamaton, Ukrainaan tuskin rauha tulee vuosiin, Euroopassa nuoret työttöminä,köyhyys kasvaa. Soppa on valmis.
Mutta eikö sanota että katastrofin, muutoksen jälkeen on mahdollisuus uuteen parempaan.Uskon kuitenkin,että se ei tapahdu hetkessä,tuskin itse tulen näkemään parempia aikoja.
Pitää opetella olemaan kiitollinen kaikesta mitä on ja luopumaan monestakin asiasta.
Mutta minulla on vielä 2 koiran pentua kotona, nautin niiden temmellyksestä niin kauan kunhan siirtyvät uusiin koteihin.

Rikkausloukussa

Eilen innostuin katsomaan olisiko minulla mahdollisuus asumistukeen, koska eläkkeeni on niin vähäinen, kuulun sen perusteella köyhiin ja avustettavien joukkoon.
Kelan sivustoilta löytyy laskuri joka kertoo kuinka paljon yhteiskunta tukee,sinne vain numerotietoja menoista ja tuloista ja varallisuudesta. Ilmoitin tiedot tarkasti ja kas kummaa, minulle ei kuulu minkäänlaista tukea.
Syy siihen on, että eläissäni olen tehnyt paljon työtä,elänyt säästäväisesti ja miettinyt edeltä käsin tulevaa eläkeikää,en halua olla yhteiskunnan elättien joukossa.
Juttelin kerran erään sosiaaliviraston työntekijän kanssa asiasta, hän sanoi suoraan,että ihminen joka on eläissään saanut hiukan omaisuutta kasaan, ei kuulu tuettavien piiriin. Ne ihmiset jotka ovat antaneet rahojensa ja omaisuuksien mennä ,vaikkapa kurkusta alas, taas puolestaan saavat asumistuen.
Sitten tuo leskeneläke,saa nähdä puututaanko siihen tulevassa eläkeuudistuksessa. Esim.nainen lapsineen joutuu eroamaan vaikkapa alkoholisti miehestään. Hän ei tule saamaan leskeneläkettä vaikka on yksinhuoltajana pakon edessä yksin hoitanut omat lapsensa.
Nainen jolla hyvä elämä , koska ei eronnut miehestään :),leskeksi tullessaan saa leskeneläkettä.
Nämä naiset eivät ole samassa asemassa, parempiosainen palkitaan.
Tulin siihen tulokseen,että minunkin pitää  antaa säästöjeni mennä ja muutaman vuoden päästä yhteiskunta alkaa tukemaan minua. Saan asumistukea, sossu maksaa sairaalalaskuni ja eikö jotain kuntoutustukiakin ole, en ole koskaan sellaistakaan saanut.

Sataa sataa

Vettä sataa ja on satanut jo pari päivää.Pekka Pouta lupaa samanlaista ilmaa helmikuun loppuun asti.Varikset  vaakkuvat ja lentelevät porukassa, ovat pesänteko suunnitelmissa.Variksellahan on poikaset jo maaliskuussa.
Minulla on kotona vielä 2 koiranpentua, toiset ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Kyllä lama näkyy koiranpentujenkin myynnissä.Hinnat ovat hiukan laskeneet ja myyntiaika pidentynyt.
Myyn pentuni ainoastaan eläinrakkaisiin koteihin, joissa on mietitty asia perinpohjin.Osamaksulla kyselijöitäkin riittää, mutta en ole halukas luovuttamaan.Lemmikin pito ei ole ilmaista.Eläinlääkärimaksut voivat olla todella kalliit, myös niihin pitää olla varautunut.
Tämä talvi on mennyt nopeasti, siitä on pitänyt huolen  2 aikuista koiraa ja 7 pentua.
Huhtikuun lopulle olen varannut matkan Alanyaan.Silloin siellä on jo rantaelämä lähtenyt vauhtiin, auringonottoa ja meressä ihana uida.Uskomatonta kuinka jokin kaupunki voi viedä sydämen, tuntee paikan jollain tavalla "kolmanneksi kodikseen". Aivan kuin olisi elänyt niissä maisemissa jossain toisessa elämässä.
Matkan jälkeen toukokuussa kerään kamppeeni ja siirryn asumaan järven rannalle mökille koko kesäksi.
Syksyllä taas Alanyaan, jos siltä tuntuu ,vaikkapa pitemmäksikin aikaa. Suunnitelmia riittää, toivottavasti myös terveyttä.Elämä on kivempaa kun on unelmia.

Yksin vai kaksin

Juttelin erään tutun miehen kanssa eläkeikäisten ihmissuhteista, se on jollain tavalla  vaiettu asia kertoa kuinka seuraelämä pyörii vanhemmalla iällä. Lapset ovat lähteneet maailmalle, aviopari jää keskenään tai erotaan.Noin puolet suomalaisista liitoista kestää.Toinen puolikas siirtyy vapaille markkinoille. Eläkeikäisissä on jo paljon leskiäkin jotka kukin omalla kohdallaan päättää oman elämänmuotonsa.
Kyseinen herrasmies sanoi minulle, että kun seitsemän naisen parhaat puolet yhdistetään niin hän voisi harkita uudelleen siirtymistä vakituiseen suhteeseen.Hänellä  on takanaan  ero pitkästä  avioliitosta, ja 4 lasta, 9 lastenlasta.
Niin se menee useissa tapauksissa, ei haluta sitoutua, ollaan ystäviä.
Syksyllä keskustelin Alanyassa lomailevan suomalaismiehen kanssa, hän kertoi elämänsä tärkeimmän asian olevan vapaus ja ahdistuvansa toisen ihmisen liian lähelle tulosta, kaksi viikkoa korkein aika minkä hän sanoi pystyvänsä yhteiselämään.Hän sanoi viihtyvänsä hyvin yksinkin.
Eräs tuntemani mies ihmetteli miksi hänen liitot ei kestä, muutama vuosi yhteiseloa ja sitten enään vaan ei kiinnosta.Haluja olisi kotielämään, mutta kun ei onnistu.
Myös ukkomiehet etsivät seuraa, ei mitenkään harvinaista.Kotona nalkuttava akka jalat ristissä :).Myös avioliitossa olevat naiset etsivät seuraa, kotona kun sohvaperuna jolla ei seiso muu kuin järki.
Ihmettelen joskus, miten ei osata erota jos elämä niin vaikeaa, roikutaan liitossa joka ei anna mitään.Onko niin vaikeaa siirtyä seisomaan omille jaloilleen, ottaa vastuu omasta elämästä vai eikö aidosti elämä ole siinä kunnossa taloudellisesti tai psyykkisesti että siihen pystyisi.
Moni ihminen elää toisen ihmisen kautta, ei osaa itsenäisesti tehdä päätöksiä oman tahtonsa mukaan.Naiset varsinkin asettuvat miehen rinnalle ja roikkuvat miehen puntissa vaikka joutuisivat kuulemaan ja kokemaan jos minkälaista solvausta. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä.
Aidosti, tällä hetkellä en usko monenkaan tuttavani elävän onnellisessa liitossa jos heidän juttuihinsa on uskominen.
Itse olen jo vuosia sitten oman elämäni kohdalla tehnyt selväksi, että pöytäni alla vakituiseen on vain yksi jalkapari.Se on vahvuutta oppia nauttimaan vapaudesta ja itsenäisyydestä.On kuitenkin pidettävä huoli että ei jää yksin, osattava nauttia hyvien ja niin tärkeiden ystävien seurasta ja olla tukena toisillemme.
Eiköhän näitä omanlaisia ihmissuhteita ole yhtä monta kuin suhteitakin.

Töissä Englannissa

Taas matkailu mielessä, nyt katselin vanhoja valokuvia ja aloin muistelemaan elämääni v.1969 - 1971 aikaa jonka vietin Englannissa.Silloin olin nuori ja päässä nuoren maalaistytön ajatukset ja kokemukset matkailusta. Ruotsissa olin käynyt rajan takaa voita ja mansikkamehua hakemassa vanhempieni kanssa.Heillä oli kesämökki Iijoen varrella,jossa vietimme loma-ajat.Sieltä oli lyhyt matka Haaparantaan. Siinä minun matkailuni siihen mennessä.
Ystäväni kanssa oli kova hinku päästä maailmalle. Niinpä Helsingin Sanomissa olleen lehti-ilmoituksen perusteella lähdimme matkaan.Vantaan lentokentältä suoraan Lontooseen, josta junalla Eastbourneen.
Sairaala oli iso vanha entinen nunnaluostari kuin kummituslinna, pelottava,käytävillä rullatuoleja,sairaalan haju. Saimme molemmat oman huoneen sairaalasta asunnoksi jotka tuntui myös vähemmän kodikkaalta.Ystäväni itki ja minäkin pelokas. Ensimmäisen yön nukuin ystäväni vieressä, aamulla meitä herätteli osaston hoitaja ja nuhteli ja kertoi että omassa sängyssä on nukuttava.
Näin alkoi seikkailuni siinä maassa.
Vanhainkodissa oli suurin osa hoitajista eurooppalaisia,suomalaisiakin useita.Töitä teimme 42 tuntia  ja 1 vapaapäivä viikossa. Perushoitoa alkeellisissa oloissa. Osastot olivat isoja, vanhuksen sängyn vieressä pöytä ja verhot joilla sai suojan tarvittaessa.Päivisin hoidettavat istuivat tuolissa sänkynsä vieressä.Osastolla oli yksi makuuamme jonne pestävä nostettiin, eipä niitä pesukertoja kertynyt hoidettavalle montaa kertaa kuukaudessa, hyvä jos kaksi.
Hiljalleen sitä alkoi oppimaan talon tavoille ja keskusteluakin syntymään englanniksi.
Mutta nuoria oltiin ja seuraelämä alkoi kukoistamaan.Paikalliset pubit ja klubit tuli tutuiksi ja yöunet jäi lyhyiksi.Voi niitä aikoja, voisi kirjoittaa vaikka kirjan tapahtumista.
Vuoden Eastbournessa olon jälkeen tuntui että on vaihdettava maisemia, kävin tutustumassa aivan Lontoon keskustassa olevaan neurologiseen sairaalaan.Kielitaitoni oli jo sen verran parantunut,että uskoin pärjääväni vähän vaativimmissa oloissa. Sairaala oli aivan ydinkeskustassa pahamaineisen Sohon alueella.Kyseessä oli neurokirurginen sairaala, potilaina kaiken ikäisiä. Sairaalan ylihoitaja oli  tummaihoinen nainen, hän suosi Afrikasta, Jamaikalta,Intiasta, silloisesta Persiasta,Pakistanista tulleita hoitajia,meitä valkonaamoja oli vähemmän kuin puolet, ja minä ainut pohjoismaalainen, se teki hyvää kielitaidolleni. Oikeastaan pidin työstäni ja työkavereistani.
Vapaa-aika ja Lontoo ympärilläni, voi sitä kokemusten ja näkemisen määrää.Hyde Park oli mielipaikka sunnuntaisin,sinne sai kuka tahansa mennä puhumaan ja esittämään mitä halusi.Taidemuseot, British Museum, Oxfordstreet kauppoineen ja voi sitä kansainvälistä vilinää kaduilla,kielten sekamelskaa.
Ylin kuva Eastbournessa Meadsissä, työasuun kuului viitta ulos mennessä.Seuraavassa kuvassa katu jolla asuin  myöhemmin. Kaksi alinta kuvaa Lontoossa työkaverien seurassa.

.

All Saints Hospital Eastbourne ent. nunnaluostari

Ystävänpäivä

Aika kuluu nopeasti, on ollut kauniita talvipäiviä.Eilen sain ystäväkseni koko päiväksi pikkuväkeä ja vilskettä riitti.Lapset mielellään liikkuvat kanssani metsässä.Pihaltani lähtee metsätie suoraan lähellä olevalle lammelle, joka saa veden pohjassa olevista lähteistä.Rannalla yksi lähde pulppuaa aivan rantaviivalla, juuri paikassa jossa lapset leikkivät hietikolla.Koitin kesällä kepillä ja se upposi lähelle metriä.Soitin kaupungin huoltonumeroon, miehet kävivät laittamassa ritilän hiekan alle, ettei kukaan uppoaisi lähteeseen.
Lapset rakastavat retkiä lammen rannalle ja siitä vähän eteenpäin metsän keskellä on pikkuinen hautausmaa ja kirkko, sen kohdalla lapset ovat hiukan peloissaan kun korkeat ikihongat  huojuvat tuulessa, myös aikuiset hiukan tuntevat olonsa alueella pelottavaksi, kirkko, hautausmaa,kummitusjutut ja keskellä metsää.Siellä kuitenkin olimme ystävänpäiväretkellä, mukana oli kamera jospa saisimme kuvattua jotain mielenkiintoista.
Palattuamme kotiin ajattelimme  mennä päivälevolle tai minä ajattelin, keittiöstä kuului kaappien avaamista, askartelupaperia etsittiin ja aikuisten saksia käytettiin.Annoinpa jälkipolven askarrella omia aikojaan.Sitten tuli kysymys miten mummi kirjoitetaan, montako ämmää keskelle, sanoin että kaksi, mentiin lisäämään ja ei aikaakaan kun makuuhuoneeni vitriinilasiin oli ilmaantunut ystävänpäiväkortti ja toivotus, että  nyt muistat minua joka päivä kun näet tuon kortin.
Tänä aamuna muistin heti kun silmäni avasin.Elämäni paras ystävänpäivälahja.

Kaunista

Tökkölumi on pysynyt puiden oksilla, on kaunista.Ikkunastakin maisemat näyttää harmaa valkoiselta.Sähkölaitos ei sen sijaan ole haltioissaan luonnon kauneudesta, puut ovat taipuneet sähköjohtojen päälle ja aiheuttaneet sähkökatkoksia, meillä päin tunti tolkulla taas oltu ilman sähköjä.Ehkä hyväkin asia, ihmiset miettivät ja varautuvat kuinka selvitä ilman sähköä, sekin voi tulevaisuudessa olla mahdollista, että useampia päiviä tai viikkoja.
Eilen kävin kampaajalla, hän oli joutunut peruuttamaan aikoja kun ei sähköä, vesi oli mennyt kylmäksi ja ei valoa huoneessa, siinä mahdoton työskennellä.
Aina silloin tällöin netistä seuraan mitä käytettyä tavaraa on myynnissä.En kuitenkaan osta kuin mikä on tarpeen tai jotain oikein mielenkiintoista.Jonkin aikaa sitten silmiini osui myytävänä oleva peili, oli aivan muutaman kilometrin päässä.Peili näytti jotenkin niin ihanalta kuvassa ja päätin että tuon ostan oli mitä oli.Hintakin oli muutaman kymmentä euroa.Sovin myyjän kanssa, että tapaamme eräässä tien risteyksessä.Hän kertoi, että vaari joutunut hoitokotiin ja kyseinen peili oli ollut vaarin aarre, mutta ei kuitenkaan sopinut myyjän kodin kalustukseen.Peili oli pölyinen ja raskas,aika kookas, korkeutta noin metri Kotona sitä pestessäni siitä kehkeytyi todella sydämen vievä kaunistus.Myyjä kertoi että peiliin liittyy myös tarina, mutta ei sitä enää muistanut.
Peilin raamit on jotain painavaa puuta kotka ja tammenlehti kaiverruksin, olisiko tammea.Kaiverrukset niin siistit, että liekö jollain koneella, olisiko Keski-Euroopassa valmistettu, en tiedä, kaikki pelkkää arvailua.
Nyt peili on kuitenkin minun aarre, koristaa kotini olohuonetta.

Matkustelua

Kevättä rinnassa, voiko sitä olla jo helmikuussa vai vaikuttaako veriryhmäni B rh-. Luin tuossa juuri, että ko veriryhmä on harvinainen Suomessa, yleinen romaneilla ja juutalaisilla. Hehän ovat olleet liikkuvaisia kansoja.Mietin, mistähän minäkin moisen veriryhmän olen perinyt, ulkonäöltäni  tavallinen suomalainen.Sodan aikana kyseisen veriryhmän omaava on ollut  vainottu.Oli miten oli, mutta koko elämäni olen halunnut matkustella, nähdä maailmaa.Tänäänkin katselin kuvia maailmalta ja mietin kaikenlaisia vaihtoehtoja elämiselle.
Nuorena koulun lopetettuani olin menossa sukulaisteni luokse San Franciskoon, työpaikkakin oli jo valmiina ja paperiasiat hoidossa, mutta sitten iski pelko kun niin kaukana.Matkasuunnitelmastani en kuitenkaan luopunut, vaan kohde muuttui. Löysin ystäväni kanssa lehti-ilmoituksen Helsingin Sanomien sivuilta, että hoitajia työllistettäisiin vanhainkotiin Englantiin.Ei siinä aikaakaan kun paperiasiat kunnossa ja siitä kehkeytyi vuoden oleskelu Eastbournessa Etelä-Englannissa, sieltä siirryin Lontooseen West End Hospital  for Neurology and Neurosurgery sairaalaan työskentelemään Sohon alueelle aivan ydin keskustaan.Voin sanoa, että oli opettavainen reissu, sain tutustua maan elämäntapaan, kieleen ja moniin muihin kulttuureihin siellä olevien maahanmuutajien kertomusten kautta.Tuskin olisin muuttanut koskaan Suomeen takaisin jos ystäni Suomesta tullessaan lomalle luokseni, ei olisi tuonut mukanaan isäni laittamaa lentolippua takaisin kotiin.
Näin jälkiviisaana kuitenkin ajattelen,että oma maa mansikka muu maa mustikka, olen saanut elää hyvän elämän kotimaassani ja kiittän isääni, vaikka silloin takaisin Suomeen tulo pienelle paikkakunnalle vuoden Lontoossa oleskelun jälkeen oli tuskallista.
Tästä reissusta sain uskallusta, halua matkustaa ja keskustelutaidon englanniksi.
Niinpä vielä näin eläkkeellä ollessakin matkustelun halu on tallella, kohde vaan muuttunut, nyt Turkki.Maaliskuinen 2014 kuva matkalla Antalyaan.

Vanha kolikko

Katselin tänään Iltasanomien antia, siellä oli juttua  2 euron kolikosta, että sattuisiko kenelläkään olemaan taskunpohjalla oikeanlaista.Vuonna 2006 on painettu erehdyksissä
koko Eurooppaa kuvaava kartta kolikkoon ,vaikka tarkoitus oli vasta 2007 alussa.Kolikoista on maksettu jutun mukaan jopa 100 euroa kappale.Ei ole minulla moista taskunpohjalla, eikä lottoonkaan tullut pääosumaa, mutta ei tainnut tulle muillekaan.
Muistin että minulla on aarre lasirasiassa, sinne olen elämäni aikana laittanut kaikki vanhat rahat.
60-luvulla minulla oli oma porkkanapenkki kotona pihalla, sitä hoitaessani huomasin mullassa möhkäreen, vein sen sisälle ja pesin puhtaansi.Rahalta se minusta vaikutti ja laitoin sen talteen. Olen käynyt myöhemmin Kansallismuseossa ja omasta mielestäni siellä oli esillä samanlaisia kolikoita, muistaakseni valmistettu joskus 1700-luvun alussa.Tuo minun aarteeni ei ole mitenkään hyväkuntoinen, mutta varmaankin käsin tehty ja toisella puolella lanttia kuvio jossa hevonen seisoo takajaloillaan ratsastaja selässä.Toisella puolella on vuosiluku josta en saa selvää sekä tammiseppele luulisin.
Olisi mielenkiintoista tietää millaisten ihmisten käsissä se raha on ollut.Siihen aikaan Suomi oli Ruotsin vallan alla, mutta kolikko löytyi Kymijoen itäpuolelta lähes joen rannalta jossa kulki valtakunnan raja, siis silloisen Venäjän alueelta.