Yksin vai kaksin

Juttelin erään tutun miehen kanssa eläkeikäisten ihmissuhteista, se on jollain tavalla  vaiettu asia kertoa kuinka seuraelämä pyörii vanhemmalla iällä. Lapset ovat lähteneet maailmalle, aviopari jää keskenään tai erotaan.Noin puolet suomalaisista liitoista kestää.Toinen puolikas siirtyy vapaille markkinoille. Eläkeikäisissä on jo paljon leskiäkin jotka kukin omalla kohdallaan päättää oman elämänmuotonsa.
Kyseinen herrasmies sanoi minulle, että kun seitsemän naisen parhaat puolet yhdistetään niin hän voisi harkita uudelleen siirtymistä vakituiseen suhteeseen.Hänellä  on takanaan  ero pitkästä  avioliitosta, ja 4 lasta, 9 lastenlasta.
Niin se menee useissa tapauksissa, ei haluta sitoutua, ollaan ystäviä.
Syksyllä keskustelin Alanyassa lomailevan suomalaismiehen kanssa, hän kertoi elämänsä tärkeimmän asian olevan vapaus ja ahdistuvansa toisen ihmisen liian lähelle tulosta, kaksi viikkoa korkein aika minkä hän sanoi pystyvänsä yhteiselämään.Hän sanoi viihtyvänsä hyvin yksinkin.
Eräs tuntemani mies ihmetteli miksi hänen liitot ei kestä, muutama vuosi yhteiseloa ja sitten enään vaan ei kiinnosta.Haluja olisi kotielämään, mutta kun ei onnistu.
Myös ukkomiehet etsivät seuraa, ei mitenkään harvinaista.Kotona nalkuttava akka jalat ristissä :).Myös avioliitossa olevat naiset etsivät seuraa, kotona kun sohvaperuna jolla ei seiso muu kuin järki.
Ihmettelen joskus, miten ei osata erota jos elämä niin vaikeaa, roikutaan liitossa joka ei anna mitään.Onko niin vaikeaa siirtyä seisomaan omille jaloilleen, ottaa vastuu omasta elämästä vai eikö aidosti elämä ole siinä kunnossa taloudellisesti tai psyykkisesti että siihen pystyisi.
Moni ihminen elää toisen ihmisen kautta, ei osaa itsenäisesti tehdä päätöksiä oman tahtonsa mukaan.Naiset varsinkin asettuvat miehen rinnalle ja roikkuvat miehen puntissa vaikka joutuisivat kuulemaan ja kokemaan jos minkälaista solvausta. Jokainen ihminen on oman onnensa seppä.
Aidosti, tällä hetkellä en usko monenkaan tuttavani elävän onnellisessa liitossa jos heidän juttuihinsa on uskominen.
Itse olen jo vuosia sitten oman elämäni kohdalla tehnyt selväksi, että pöytäni alla vakituiseen on vain yksi jalkapari.Se on vahvuutta oppia nauttimaan vapaudesta ja itsenäisyydestä.On kuitenkin pidettävä huoli että ei jää yksin, osattava nauttia hyvien ja niin tärkeiden ystävien seurasta ja olla tukena toisillemme.
Eiköhän näitä omanlaisia ihmissuhteita ole yhtä monta kuin suhteitakin.