Töissä Englannissa

Taas matkailu mielessä, nyt katselin vanhoja valokuvia ja aloin muistelemaan elämääni v.1969 - 1971 aikaa jonka vietin Englannissa.Silloin olin nuori ja päässä nuoren maalaistytön ajatukset ja kokemukset matkailusta. Ruotsissa olin käynyt rajan takaa voita ja mansikkamehua hakemassa vanhempieni kanssa.Heillä oli kesämökki Iijoen varrella,jossa vietimme loma-ajat.Sieltä oli lyhyt matka Haaparantaan. Siinä minun matkailuni siihen mennessä.
Ystäväni kanssa oli kova hinku päästä maailmalle. Niinpä Helsingin Sanomissa olleen lehti-ilmoituksen perusteella lähdimme matkaan.Vantaan lentokentältä suoraan Lontooseen, josta junalla Eastbourneen.
Sairaala oli iso vanha entinen nunnaluostari kuin kummituslinna, pelottava,käytävillä rullatuoleja,sairaalan haju. Saimme molemmat oman huoneen sairaalasta asunnoksi jotka tuntui myös vähemmän kodikkaalta.Ystäväni itki ja minäkin pelokas. Ensimmäisen yön nukuin ystäväni vieressä, aamulla meitä herätteli osaston hoitaja ja nuhteli ja kertoi että omassa sängyssä on nukuttava.
Näin alkoi seikkailuni siinä maassa.
Vanhainkodissa oli suurin osa hoitajista eurooppalaisia,suomalaisiakin useita.Töitä teimme 42 tuntia  ja 1 vapaapäivä viikossa. Perushoitoa alkeellisissa oloissa. Osastot olivat isoja, vanhuksen sängyn vieressä pöytä ja verhot joilla sai suojan tarvittaessa.Päivisin hoidettavat istuivat tuolissa sänkynsä vieressä.Osastolla oli yksi makuuamme jonne pestävä nostettiin, eipä niitä pesukertoja kertynyt hoidettavalle montaa kertaa kuukaudessa, hyvä jos kaksi.
Hiljalleen sitä alkoi oppimaan talon tavoille ja keskusteluakin syntymään englanniksi.
Mutta nuoria oltiin ja seuraelämä alkoi kukoistamaan.Paikalliset pubit ja klubit tuli tutuiksi ja yöunet jäi lyhyiksi.Voi niitä aikoja, voisi kirjoittaa vaikka kirjan tapahtumista.
Vuoden Eastbournessa olon jälkeen tuntui että on vaihdettava maisemia, kävin tutustumassa aivan Lontoon keskustassa olevaan neurologiseen sairaalaan.Kielitaitoni oli jo sen verran parantunut,että uskoin pärjääväni vähän vaativimmissa oloissa. Sairaala oli aivan ydinkeskustassa pahamaineisen Sohon alueella.Kyseessä oli neurokirurginen sairaala, potilaina kaiken ikäisiä. Sairaalan ylihoitaja oli  tummaihoinen nainen, hän suosi Afrikasta, Jamaikalta,Intiasta, silloisesta Persiasta,Pakistanista tulleita hoitajia,meitä valkonaamoja oli vähemmän kuin puolet, ja minä ainut pohjoismaalainen, se teki hyvää kielitaidolleni. Oikeastaan pidin työstäni ja työkavereistani.
Vapaa-aika ja Lontoo ympärilläni, voi sitä kokemusten ja näkemisen määrää.Hyde Park oli mielipaikka sunnuntaisin,sinne sai kuka tahansa mennä puhumaan ja esittämään mitä halusi.Taidemuseot, British Museum, Oxfordstreet kauppoineen ja voi sitä kansainvälistä vilinää kaduilla,kielten sekamelskaa.
Ylin kuva Eastbournessa Meadsissä, työasuun kuului viitta ulos mennessä.Seuraavassa kuvassa katu jolla asuin  myöhemmin. Kaksi alinta kuvaa Lontoossa työkaverien seurassa.

.

All Saints Hospital Eastbourne ent. nunnaluostari