Matkustelua

Kevättä rinnassa, voiko sitä olla jo helmikuussa vai vaikuttaako veriryhmäni B rh-. Luin tuossa juuri, että ko veriryhmä on harvinainen Suomessa, yleinen romaneilla ja juutalaisilla. Hehän ovat olleet liikkuvaisia kansoja.Mietin, mistähän minäkin moisen veriryhmän olen perinyt, ulkonäöltäni  tavallinen suomalainen.Sodan aikana kyseisen veriryhmän omaava on ollut  vainottu.Oli miten oli, mutta koko elämäni olen halunnut matkustella, nähdä maailmaa.Tänäänkin katselin kuvia maailmalta ja mietin kaikenlaisia vaihtoehtoja elämiselle.
Nuorena koulun lopetettuani olin menossa sukulaisteni luokse San Franciskoon, työpaikkakin oli jo valmiina ja paperiasiat hoidossa, mutta sitten iski pelko kun niin kaukana.Matkasuunnitelmastani en kuitenkaan luopunut, vaan kohde muuttui. Löysin ystäväni kanssa lehti-ilmoituksen Helsingin Sanomien sivuilta, että hoitajia työllistettäisiin vanhainkotiin Englantiin.Ei siinä aikaakaan kun paperiasiat kunnossa ja siitä kehkeytyi vuoden oleskelu Eastbournessa Etelä-Englannissa, sieltä siirryin Lontooseen West End Hospital  for Neurology and Neurosurgery sairaalaan työskentelemään Sohon alueelle aivan ydin keskustaan.Voin sanoa, että oli opettavainen reissu, sain tutustua maan elämäntapaan, kieleen ja moniin muihin kulttuureihin siellä olevien maahanmuutajien kertomusten kautta.Tuskin olisin muuttanut koskaan Suomeen takaisin jos ystäni Suomesta tullessaan lomalle luokseni, ei olisi tuonut mukanaan isäni laittamaa lentolippua takaisin kotiin.
Näin jälkiviisaana kuitenkin ajattelen,että oma maa mansikka muu maa mustikka, olen saanut elää hyvän elämän kotimaassani ja kiittän isääni, vaikka silloin takaisin Suomeen tulo pienelle paikkakunnalle vuoden Lontoossa oleskelun jälkeen oli tuskallista.
Tästä reissusta sain uskallusta, halua matkustaa ja keskustelutaidon englanniksi.
Niinpä vielä näin eläkkeellä ollessakin matkustelun halu on tallella, kohde vaan muuttunut, nyt Turkki.Maaliskuinen 2014 kuva matkalla Antalyaan.