ONNEA, ILOA JA KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2018!

Pitäisikö näin vuoden viimeisenä päivänä turvautua ennustuksiin vuodelle 2018.Aika vaikeeta, kun tinoja ei saa enää kaupoista, ovat kuulemma myrkyllisiä kerrotaan EUsta. Kyllä siihen varmaan jokin korvike keksitään. Sillä voi olla työllistäväkin vaikutus, ihan oikeat ennustajat työllistyvät paremmin.
Nuorempana tuli käytyä ennustajilla, piti kysellä miten rakkausasiat menee...100 mk ja kiitos!
Nyt kuitenkin kyselisin mieluummin terveyteen liittyviä asioita, selviänkö tulevan vuoden ilman rollaattoria, pitääkö polvi leikata vai saanko kilojani karsittua niin ,että polvi kestää paremmin.
Jos nyt kuitenkin itselleni jonkin projektin järjestän, se on oman kunnon kohottaminen talven ja kevään aikana. Enemmän liikuntaa ja kuntoutusta.  Myös omasta psyykkeestä tulee pitää huoli.
Pitää lähteä pois kotoa erilaisiin tapahtumiin ja tavata ystäviä, yksin ei pidä jäädä. Hankin itselleni Energy Light lampun joka auttaa pitämään mielen virkeänä pimeimmän ajankohdan yli. En ole kertaakaan sitä käyttänyt ja nyt menemme jo kohti valoisampaa aikaa.

Vuosi 2017

Vuosi 2017 tekee loppuaan, nyt on aika miettiä millainen vuosi on ollut. Hetkinen, pitää miettiä onko tämä ollut hyvä vai huono. Aika musta/valkoinen kysymys. Molempaa on vastaus, mutta hyvä vie voiton.

Jos säätä mietitään, olihan kesä sateista ja kylmää. Sillä oli hyvät puolensa,tuli mökillä tehtyä töitä, maalattua terassi, sahattua ressun alla oleva puunrunko- ja lautakasa ja pilkottua ne takkapuiksi.

Minulla on menneinä vuosina ollut ajatuksena elellä syksyt ja keväät lämpimässä, ne kuviot ovat nyt poistuneet mielestäni.Ystäväni poismeno ja politiikka muuttivat suunnitelmat.Tämä vuosi on ollut sopeutumisen aikaa. Elämän kuviot loksahtavat kuitenkin ajan myötä paikolleen niin kuin palapelissä. Nyt ei ole mitään suunnitelmia, mutta uskon kuitenkin, että paljon mukavia päiviä on vielä edessä.  Olenko minä koskaan elämässäni ollut tilanteessa ettei ole mitään projekteja,visioita tulevaisuudelle. ... en ole. Tämä on uutta, mutta kait minulla on kaikki valmiina mitä eläkeläinen tarvii viihtyäkseen.

Tee

Minä tänään taas aloitin päivän kupilla teetä ja lukemalla lehtiä.Olen huomannut, että tee sopii minulle paremmin kuin kahvi, vatsassa olo tuntuu rauhallisemmalta. Pitkästä aikaa valitsin erilaisia teemerkkejä kaupasta ja huomasin niiden erot. Pussiteet ovat helppoja käyttää ja english breakfast tea  maistuu minun suussa tarpeeksi voimakkaalle ja juuri sellaiselle miltä teen pitääkin maistua. Tuo valinta voi johtua siitä kun Englannissa asuessani opettelin tekemään oikeanlaista teetä, se oli tarkkaa hommaa. Vesi keitettiin sellaisessa pannussa joka viheltää, kun vesi alkaa kiehua, lisättiin oikea määrä teerouhetta ja liraus kylmää vettä,annettiin hautua tarkalleen 5 minuuttia sitten tee oli valmis tarjoiltavaksi. Oli myös tarkkaa laitettiinko paahtoleivän päälle hilloa vai marmelaadia aamuteen ja iltapäiväteen aikana.
Mikä ihme vaivaa suomalaisia työttömiä kun eivät osaa hakea itselleen töitä.Sellaisen vaikutelman saa kun lukee vuoden alusta voimaan tulevasta aktiivimallista. Siinä pakotetaan työtön kolmen kuukauden aikana tekemään töitä 18 tuntia tai tienaamaan 240 euroa tai osoittamaan aktiivisuus työnhaussa. Eikö terve työtön ihminen ymmärrä itse etsiä töitä ja eikö ole kunnia-asia elättää itsensä ja perheensä ilman yhteiskunnan tukia. Tällaisia mietteitä tulee väkisinkin, kun lukee asiasta.
Tällaiset pakkojutut on minun mielestä ihminsen nöyryyttämistä. Mieluummin vaikka työttömyystukia alennettaisiin joka kuukausi muutaman euron, niin silloin tajutaan että pitää aktiivisemmin etsiä työtä kun koko ajan avustukset vähenee. Tällä mallilla jokainen voisi yrittää työllistyä haluamallaan tavalla. En ole asiantuntija, mutta pakkokeinot tuovat pahaa mieltä ja katkeruutta. Miten nämä  ent.kansanedustajat jotka elelevät työttömänä sopeutumiseläkkeellä, koskeeko heitä sama aktiivimalli. Tekisi mieli kirjoittaa ruma sana, perkele.Tässä maassa on kahden kerroksen väkeä, toisia kohdellaan kultahansikkain, toisia lyödään halolla päähän.
Tässä kohden tulee mieleen venäläinen tuttavani joka kertoi minulle mietteitään muutama vuosi sitten.Hän sanoi minulle, että kyllä te suomalaiset nauratte kun vierailette Viipurissa, tien varsilla seisoo tupakkakartonkien ja marjojen myyjiä yrittääkseen saada rahaa elämiseensä. Tämä venäläinen tuttavani sanoi myös nauraneensa, kun aamupäivällä meni itse Suomen puolelle kahvilaan, niin siellä oli joukko miehiä vetämässä kaljaa naamaansa teidän veromarkoilla.
Tuo orkidea jossa oli valkoiset kukat,jossa oli tuholaisia,jotka sain kuolemaan mäntysoopavedellä, kituu nyt kolmilehtisenä purkissa, melkein kaikki juuret pois leikattuna. Yritän elvyttää sitä sopivalla kosteudella, siinä minulle sopivaa ajateltavaa...ei rasita liikaa.

Hyvää Joulupäivää

Tänään on päivä jolloin laiskotellaan, sulatellaan kinkkua ja muita jouluherkkuja, Daisyn kanssa menen metsälenkille,kuuntelen radioa ja katselen telkkaria.
Olen paistanut useampana vuotena luuttoman ja ei pakastetun kinkun. Se on ollut hyvää mutta vaikea saada pysymään kasassa. Onhan siinä verkko päällä, mutta kun sitä verkkoa poistaa niin kinkku repeää osiin. Olen tullut siihen tulokseen, että on parasta antaa kinkun jäähtyä ja ennen tarjoilua poistaa osa kuoresta.  Minun lapsuudessa kinkku oli kokonainen, aito nahka sen ympärillä ja luu paikoillaan,ei tarvittu mitään verkkosysteemiä pitämään lihaa kasassa. Ainut ongelma oli silloin ettei ollut rahaa ostaa kinkkua joka joulu. Siihen aikaan myös itse suolattiin kinkku pitämällä sitä viikkoja suolavedessä.
Eilen illalla pukki muisti taas lapsia lahjoilla. Ajattelin, että nyt ratkeaa totuus joulupukista tokaluokkalaiselle, mutta ei :). Pukki kertoi,että tulleensa ensin porojen kyydillä sitten loppumatkan autolla, hän näki että vaarin auto oli mennyt rikki ja vaari ei pääse nyt tulemaan joulunviettoon.
Muistan kun olin ensimmäisellä luokalla koulussa, minulle selvisi totuus pukista. No, helpompaahan se oli silloin, kun pukilla oli partana pumpulituppoja ja päässä punainen tonttulakki, puettuna omiin vanhoihin harmaisiin vaatteisiin. Tämän päivän pukin varusteet ovat ihan toista luokkaa.
Pari joulukukkaa on ilmaantunut kotiini, toinen on valkoinen joulutähti ja toinen on astelma ruukussa.
Pitää ottaa selvää mitä kasveja siinä on ja yrittää pitää niitä hengissä pitkin kevättä. Taisin saada jo selvitettyä tuon kirkkaan vihreän, se on luonnossa suolla kasvava mähkä, siis tykkää kosteasta ja happamasta. Etualalla olevan kaunislehtisen kasvin nimeä en tiedä, mutta olen kyllä nähnyt tuon jossain aiemminkin. (lisäys pitsilehti)

Pukin odotusta

Lukiessani lehtiä, on tullut esiin ihmisten halua auttaa vähävaraisia entistä enemmän. Joulupadat ja erilaiset lahjakeräykset ovat yllättäneet kerääjät. Ehkä nämä jatkuvat jutut lehdissä ihmisten vaikeuksista auttavat ymmärtämään, että kaikilla suomalaisilla ei mene hyvin. Todellisuuttahan on että kansaneläkettä saavat ovat jääneet unholaan nyt jo kolmatta vuotta, ei korotuksia, kuitenkin asuntokulut ym, ovat nousseet. Eläkeläiset eivät ole ainoita joiden tulot ovat laskeneet itse kuulun heihin, niin tulee seurattua eniten. Itsekin olen katsellut ympärilleni ja miettinyt olisiko lähipiirissä autettavia. Olen tarjonnut apua naapuriin ja läheisilleni kykyjeni mukaan.
Tänään on kuitenkin se päivä jolloin joulupukki tulee.Tokaluokkalainen on päättänyt ottaa selvää onko illan pukki vaari vai ihan oikea pukki. Mukava on viettää joulua lasten kanssa ja nähdä se jännitys ja ilo. Itse en ole kotiini paljon joulua laitellut, pari joulupöytäliinaa ja kukkaa, sekä pihalle lyhtyyn kynttilä palamaan. Olenhan minä kinkun paistanut ja torttuja.
Hyvää ja iloista Joulua kaikille blogini lukijoille toivottaa LiLi

Susia asutusalueella

Muutama päivä sitten huomasin lehdessä kuvan sudesta joka rauhallisesti liikuskeli asutusalueella.Tekstissä myös kerrottiin, että alueella nähty myös viiden suden lauma. Aivan olisi mahdollista, että sudet suuntaisivat kulkunsa metsikköön jossa liikun päivittäin. En nyt kuitenkaan pelkäämään alkanut, mutta mielenkiinnolla seuraan lumessa olevia jälkiä. Eilen näkyi jäniksen ja oravan jäljet, ei muita.

Olen kerran elämässäni kohdannut suden, hyvä etten ajanut autolla sen päälle, kun ilmaantui auton valokeilaan yllättäen tietä ylittäessään. Oli talvi, kova pakkanen ja aurattua lunta tien reunalla metrin verran. Tämä tapahtui joskus -70 luvulla.

Tällä hetkellä Suomessa elelee susia n. 200  ja karhuja noin 2000 yksilöä. Aivan on mahdollista että niihin törmää luonnossa. Nukkuvaan karhun kohtasin -90 luvulla sienireissulla. Se ei herännyt vaikka ohitimme sen n.20 metrin etäisyydeltä. Muutaman kerran elämässäni olen mennyt shokkiin ja tämä oli yksi niistä. Kävelimme pienet lapset mukanamme kun huomasimme karhun, en pystynyt puhumaan mitään, kävelimme vain autoa kohden. Mieheni kaivoi taskusta puukon, tajusin että hänkin huomasi karhun. Vasta autossa mies kysyi että näitkö,vastasin että näin. Punertavan ruskea karhu nukkui pyöreänä pallona, tassu kyljen päällä metsän reunassa.

Minun nuoruudessa ei karhuja tarvinut pelätä ,niitä oli niin vähän, ehkä 300 yksilöä, koska niitä sai tappaa vapaasti, myös ampua pesään. Luonnonsuojelun myötä tänä päivänä säädellään eläinten määriä. Ihmettelen miksi ei anneta lupaa ampua valkoposkihanhia, ne tuhoavat viljapeltoja. Kanadanhanhia on selvästi vähemmän ja niitä saa metsästää. 

Jouluni vuonna 1970

Olin katsonut säätilaa, tänään alkaa runsas lumisade aamulla yhdeksän jälkeen ja sitä riittää koko päivän, on varoitettu tuulesta ja huonosta kelistä. Hiirulainen istuu lintujen ruoka-automaatin päällä ja välillä sisällä valikoiden pähkinöita talipallojen sijaan. Pitäisi keksiä lossa millä sen saisi pyydystettyä niin ettei linnut jäisi siihen kiinne. Hiiri on ollut vakiovieras lintulaudalla, voihan niitä olla useampikin, en niitä toisistaan erota.
Katsoin seinällä olevaa päivyriä, joulu on jo aika lähellä. Ylihuomenna menen jouluaterialle jossa kaikki ruoka tehdään perinteiseen tapaan. Parina vuotena olen päässyt nauttimaan ystäväni tarjoamasta ateriasta ja tiedän että se ilta menee jouluherkkuja sulatellessa.
Joulu menee muutenkin perinteiseen tapaan, yhdessä läheisten kanssa. Aloin miettimään olenko koskaan viettänyt joulua yksin, en ole, mutta yhden erikoisen joulun olen viettänyt. Vuonna 1970 elelin Lontoossa. Englantilaiset ystäväni menivät viettämään joulua sukulaistensa luokse. Minä olin päivän töissä ja kerroin persialaiselle mies työtoverilleni että olen yksin illan. Hän sanoi että tule heidän seuraan, he kokoontuvat,tekevät hyvää ruokaa, kyllä sinä mahdut joukkoon. Illalla soitin suomalaiselle ystävälleni Maijalle,että nyt lähdetään joulua viettään vähän erikoisempaan paikkaan.
Menimme osoitteeseen jonka olin saanut. Ovella työkaverini tuli meitä ottamaan vastaan iloisesti juhlavaatteisiin puettuna. Ympärillämme alkoi häärimään kauniisti kirkkaan värisiin pitkiin hameisiin, liinoihin pukeutuneita naisia. Naiset tarjoilivat pitkin iltaa meille tarjottimella erilaisia ruokia, muistan ainakin kalaa, kasviksia,erilaisia hedelmiä ja leivonnaisia. Näin jälkeen päin muistan sen illan sadunomaisena, oli juhlavaa,kaunista kohtelista käytöstä ja ne naisten vaatteet olivat kauniit.
Siinä me istuttiin olohuoneessa tuolilla vähän pää ällikälle lyötynä meille tuntemattoman kulttuurin tunnelmissa. Näin jälkeen päin ajateltuna, kyseessä oli persialainen,( nykyään iranilainen) ryhmä Lontoossa asuvia, jotka viettivät joulua omalla tavallaan.Ei heidän kulttuuriin kuulu joulu, mutta kokoontuivat yhteen.

Onnea 100 vuotiaalle Suomelle

Luontokin onnittelee Suomea, valkoinen lumi peittää maan ja puiden oksat, on kaunista!
Heti aamulla herätessä mietin kuinka tämä maa on kehittynyt minun elinaikanani. Muistikuvani ulottuvat 50-luvulle. Kehitys on ollut huikeaa, en olisi voinut uskoa kuinka hyvän pohjan tämä maa on tarjonnut minulle rakentaa omaa elämää. Olen syntynyt sodan jälkeen v.1950, ei ole tarvinut kokea sotaa ja vuosi vuodelta elintaso maassamme on noussut kurjuudesta hyvinvointiin.
Lapsuuteni oli köyhää, mutta muistan kuinka ihmiset olivat ahkeria,auttoivat toisiaan ja rakensivat huomista odottavin, iloisin mielin. Oltiin kiitollisia pienestä. jos sama henki olisi tänä päivänä meillä suomalaisilla, ymmärtäisimme kiittää siitä mitä on, eikä valittaa mitä puuttuu.Olen ylpeä ja kiitollinen saadessani syntyä ja elää näin hyvässä maassa, kiitos.
Tänään vien kynttilän sotaveteraani-isän haudalle ja lounaalle sen jälkeen. Sataa lunta!

                                         Juhlan kunniaksi mokkapaloja ja kahvia

Marraskaktus

Joulukuu alkaa lumisateen merkeissä, näyttää valoisammalta.Ikkunanlaudalla kukkii punainen joulukaktus. Tiedän kuitenkin ettei se ole joulukaktus vaan marraskaktus. Pikkuisen on tullut luettua kotikukka ryhmän viestejä. Oikeastaan aika mielenkiintoinen ryhmä, olen sen tyyppinen ihminen jos innostun jostakin se myös näkyy ja sen huomaa, harrastukseni vie mukanaan. Onneksi minulla vasta 7 kukkaa, se vielä järkilukemissa. Orkidean ripsiäisetkin ovat luultavasti kuolleet, olen liottanut juuria mäntysoopavedessä. En ole kuitenkaan vielä uskaltanut sijoittaa sitä lähelle muita kukkasia.
Jos asuisin vain yhtä taloutta,luulen että kotini ja pihani olisivat täynnä kukkasia. Hoitoviettini ei ole kadonnut mihinkään.Vuosia hoidin koiranpentuja, vieläkin kaipaan niiden ihanaa tuoksua. Varmaan nyt joku miettii kuinka koiranpentu voi tuoksua hyvälle, nehän pissii ja tekee kiekaroita pitkin päivää.No niin tekeekin, mutta niissä on oma pennun tuoksu, kaikkien suu tuoksuu samalle ihanalle.
Onneksi voin olla paljon lastenlasteni kanssa, he tuovat suurinta iloa elämääni.
Marraskuu oli huono kuukausi, surua lähipiirissä, mutta elämä jatkuu. Sain eilen rakkaan ihmisen lähelle, siispä hiukan uusia kuvioita elämääni.

Tytöt tyttöjä, pojat poikia

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että sukupuolineutraali kasvatus ei ole lasten etu. Minusta on näyttänyt jo pitemmän aikaa,että ihmisistä yritetään leipoa samanlaisia,saman arvoisia olimme sitten mitä sukupuolta tahansa. Emme hyväksy erilaisuutta. Minun mielestä maalaisjärki ja peilikin sanoo että olemme joko naisia tai miehiä, tyttöjä tai poikia. Miksi emme korosta näitä piirteitä joita luoja on meille antanut. Miehet ovat lihaksikkaaampia ja kookkaampia, soveltuvat naista paremmin voimaa vaativiin tehtäviin. Naiset taas synnyttämisen ja imettämisen kautta lahempänä lasta ja hoivaavampia.
Ei miesten ja naisten tarvi olla kaikessa samanlaisia ja oikeassa elämässä  se on mahdotontakin.
Erilaisuudet ovat voimavara positiivisesti ajateltuna.
Tietysti se että nostetaan tapetille seksuaalinen häirintä, naisten matapalkkaisuus ym. ovat asioita joista on puhuttava avoimesti. Tuntuu kuitenkin, överiksi on nekin keskustelut menneet joltain osin.
Seksuaalinen häirintä on minun sukupolvelle yleistä, olemme saaneet kokea kun vanhat ukot tarttui tisseihin kun olimme nuoria neitejä, näyttelivät elimiään ja pedofiilia kokemuksiakin on. Näistä asioista ei ole haluttu puhua aiemmin, enkä halua muistella tätä enempää nytkään.
En oikein tajua mikä on tämän sukupuolineutraalin kasvatuksen pointti. Olisiko että me ihmiset sietäisimme paremmin toisiamme jos olisimme enemmän samankaltaisia. Tulevaisuudessa miehet tykkäisivät pukeutua pinkkiin leipoessaan pullaa ja naiset rasvahaalareihin korjatessaan autoa.
Luin myös tänään otsikon,että Ruotsin kirkko  alkaa käyttämään Jumalasta sukupuolineutraalia nimitystä. Herra sanaa ainakin pitää välttää. Minun mielestä myös sana isä viittaa sukupuoleen, voiko isä olla muu kuin mies. Siis Jumalasta tehdään sukupuoleton, joka tähän asti on raamatussa ollut herra ja isä. Kuulostaa järkevämmältä, en tähänkään asti ole voinut edes kuvitella että Jumala on uros niin kuin on uskoteltu. Uskontunnustus alkaa: Minä uskon Isään Jumalaan, meidän herraamme....
saa nähdä miten tätä tekstiä tullaan muuttamaan.

Lunta

Tänä aamuna yllätyin tuplasti, ensinnäkin katsoin kelloa, voi järkytys se oli viisitoista yli kymmenen.
Aika ripeästi pääsin sängystä ylös ja katsoin ulos ikkunasta, voi järkytys, siellä oli lunta niin paljon että olisi lähdettävä lumihommiin. Tässä meidän rivitalossa asuu vanhempia ihmisiä ja tuli mieleen että minun olisi hyvä lähteä ahertamaan. Pihatiet olivat auraamattomat. Lumi oli todella raskasta, aura-auto todennäköisesti tulee päivän aikana, kolasin vain kulkureitit pihapiiriin. Lunta oli n. 25 cm, ei minun pikkuinen Daisy pysty semmoisesta hangessa liikkumaan, takapihalle lapioin koiralle kulkutiet.
Laitoin jalkaani piikkipohjaiset kengät, ne aivan välttämättömät jos meinaa pystyssä pysyä. Kiertelin pitkin lähimetsikköä ja ihailin kauniita lumisia maisemia. Torstaille on luvattu myrskyä ja lunta voi sataa jopa 25 cm, sitä odotellessa :). Laitan kuvia tämän päivän retkestäni. Minulla on Suomen lisäksi tuhansittain lukijoita Amerikasta, Aasiasta ja Keski-Euroopasta, että tämmöistä täällä meillä, terveisiä Suomesta rakkaat blogiani seuraavat ympäri maailman.
Kyllä heti huomaa kuinka mieli virkistyy, kun lumi valaisee maisemaa. On ollutkin pimeää ja sateista monta viikkoa.On marraskuu, marras tarkoittaa kuolemaa, luonnossa tapahtuu valmistautumista talveen, kukat kuolee,puut pudottavat lehtensä, ihmismielellekin raskasta.
Tuntematon sotilas vetää katsojia, tämän vuoden katsotuin elokuva. Itse en mene sitä katsomaan, 3 tuntia sotaa valkokankaalla on liikaa minulle. Riittää kun luen lehtien otsikoita ja kauhistun kaikkea mitä maailmassa tapahtuu. Kävin katsomassa historiallisen elokuvan Viktoria,Abdul, se perustuu tositapahtumiin, mutta melko tarunomaiselta, epäuskottavalta vaikutti.

Ripsiäiset

Liityin syksyllä netin kotikukka ryhmään ajatuksena tutustua kodin kukkasiin ja ostaakin muutama hoidettava ikkunalaudalle. Minun ikkunat osa on etelään ja makuuhuoneen ikkuna pohjoiseen. Siis sellaiset kukat sopivat minulle jotka pitävät valosta. Onhan tietysti mahdollisuus sijoittaa kukkia kauemmas ikkunasta. Olen yllättynyt kuinka kukat ovat vieneet harrastajiensa sydämet. Joillakin on kymmeniä jopa parisataakin kukkaa kotona. Harrastajat lähettelevät toisilleen kasvien alkuja ja seuraavat niiden kehittymistä. Valkoraidalliset peikonlehdet ovat olleet nyt muotia, niiden hinta on ollut jopa 179 e ja vaikeasti saatavillakin. Hieno harrastus ja mielenkiintoinen.
Minä innostuin ostamaan valkokukkaisen orkidean, tutkin sitä kotiin tuotuani, näytti hyvältä ja kauniilta.Nyt tiedän mikä on ilmajuuri, kukkavana tai keiki. Keikiä ihmettelin ensin, se on poikanen jonka orkidea kasvattaa jonnekin varteen. Näin myös kuvan jossa emokukassa vielä kiinni oleva keiki oli kasvattanut kukkasen. Ilmeisesti keikin olisi voinut erottaa emostaan jo aiemmin omaan ruukkuunsa.
Tokaluokkalainen oli mummin luona kyläilemässä, tutkiessaan orkideaa hän huutaa "mummi tuu kattomaan mitä mustiä ötököitä täällä ruukussa juoksee". Todella suojaruukun sisällä vilisti kymmeniä pieniä ötököitä, arvasin heti että kyseessä oli ripsiäisiä, olinhan niistä lukenut ja muistakin kukkien tuholaisista. Suihkutin kukan melko lämpimässä vedessä voimakkaasti ja pesin ruukun. Sijoitin orkidean kauas muista kukista. tarkistimme kaikki minun kukat, muissa ei näkynyt merkkejä tuholaisista.Ripsiäiset eivät pidä kosteasta joten päivittäin suihkutan kasvia jos se konsti tehoaisi.
Mietin kyllä että pitäisikö orkidea hävittää ennen kun entisetkin hyvinvoivat kukat ovat ripsiäisten valtaamat.Olisihan minulla mahdollisuus palauttaa orkidea ötököineen kauppaan, mutta kuitin kerkesin jo heittää pois niin ei taida onnistua. Onhan minulla ollut koko ikäni muutama kodin kukka,jos ei ole menestynyt,olen ajatellut etten osaa hoitaa ja heittänyt kasvin pois. Nyt vasta tajuan että usein vika kasvissa onkin niissä viihtyvän tuholaisen.

Itsenäisyys

Uutisia ja lehtien lööppejä on hallinnut Katalonian itsenäisyysjulistus. Miettinyt olen mitä siitä seuraa, toteutuuko katalonialaisten haaveet omasta maasta. EU-maat vastustaa, ymmärtääkseni siinäkin oma lehmä ojassa miten vaikuttaa talouteen ja tietysti selvitäänkö ilman väkivaltaa.
Mitä on demokratia, sitä ihmettelen. Äänestyksessä murskavoitto eroamisen puolesta.
Muistan kun Viro pyrki itsenäiseksi, ei siihen uskottu, vain reilun miljoonan asukkaan kansa.
Suomi ei ollut ensimmäisten joukossa tunnustamassa Viron itsenäisyyttä, se vieläkin kaivertaa.
Suomi täyttää 100 vuotta. Hallitus antoi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6 päivänä 1917. Venäjä tunnusti Suomen virallisesti 4 tammikuuta 1918. Venäjän keisariin Nikolai II een ei oltu tyytyväisiä
ja bolsevikit hamusivat valtaan, siinä sekamelskassa Suomi itsenäistyi. Sitten alkoi uskomaton kärsimys sisällissota 27.03 - 16.05.1918. Se vaati 37000 uhria. Nämä uhrit ovat osa Suomen itsenäistymistä.Kuinka heidät huomioidaan nyt Suomen 100-vuotis Itsenäisyysjuhlassa, sitä mietin.
Sotaveteraanit saavat ansaitun huomion ja kiitoksen.
Minun pappa oli ollut teloitettavien joukossa,mutta tuttu naapurin mies oli tunnistanut hänet ja saanut pelastettua.

Talviaika

Talvi on saapunut etelään,lunta maassa, lumilapio otettu esille ja hiukan sitä on käytettykin.Huomiseksi sääennusteet lupaavat kuitenkin lämpenevää ja samalla lumet sulavat. Linnuille olen laittanut talipalloja ja pähkinöitä syötäväksi. 

Viikonloppuna pitää taas siirtyä talviaikaan, kellon viisareita käännetään kesäsuuntaan. Minuun se ei vaikuta mitenkään, eläkeläinen voi mennä nukkumaan kun nukuttaa ja herätä kun siltä tuntuu.

Olen hankkinut itselleni  Energy Light valon juuri marraskuuta ajatellen, en tiedä onko siitä mitään hyötyä mutta kokeilen kuitenkin. Laitan aamuisin sen loistamaan joksikin aikaan keittiön ikkunan lähettyville missä luen aamulehtiä.  Mitähän minun ikkunan laudalla olevat orkideat tykkäävät siitä.Innostuin ostamaan valkokukkaisen perhosorkidean. Viherpeukaloiden ohjeiden mukaan suurennuslasilla tarkkailin ettei ylimääräisiä mönkiäisiä tullut kaupanpäälisenä. Siistiltä näytti.Asetin sen ikkunalaudalle toisen orkidean viereen,siinä oli niin sopiva paikka, vaikka ohjeiden mukaan se olisi pitänyt olla erillään tarkkailtavana jonkin aikaa. Siinä minulle sopiva talviharrastus, seurailen ja hoitelen muutamaa kotikukkaa.

Minä vielä päivittäin seurailen Alanyan tapahtumia. Syksy sinnekin hiljalleen saapuu, vesisateet ja myskyt. Eilen aamulla oli meren päälle noussut 2 isohkoa trombia, näin kuvia. Ystäväni kertoi myös että joku oli hukkunut rannan suuriin aaltoihin. 

Valkoposkihanhet

Parina yönä on ollut ensipakkaset. On aika saada talvirenkaat auton alle ennen kun lehtien otsikoihin ilmaantuu teksti, talviliukkaat yllättivät taas autoilijat. Tänään illalla ajelen turvallisesti talvirenkailla.
Muutama päivä sitten minut yllätti valkoposkihanhet. Ajelin autolla Elimäellä, pellolla ollut valtava hanhiparvi nousi ilmaan lentäen juuri samaan suuntaan kun minäkin olin menossa.Aivan autoni päällä oli valtava määrä hanhia muutaman metrin korkeudella. Olisinpa saanut kuvan auton etuikkunasta suunnattuna taivaalle. Aivan kun tumma räpyttelevä pilvi olisi seurannut auton päällä.
Uskomaton näky.
Tulee mieleen tapahtuma 2000-luvun alusta. Olin matkalla mökille Valkealan Anttilan kylän kohdalla, yhtäkkiä autoni alkoi tärisemään, kuului pahaa ääntä. Ajattelin että kumi puhkesi autosta.
Tapahtui jotain uskomatonta,ylös  katsottuani näin helikopterin pyörivät rupelit aivan autoni päällä.
Siis helikopteri seurasi minua noin minuutin verran ihan muutaman metrin korkeudella autostani, kunnes poistui. En tänä päivänä tiedä mikä oli syy.

Savulohi

Terassilta kuuluu lintujen sirkutusta,odottelevat koska saavat pähkinöitä ja talipalloja. Olen jo ostanut mutta en viitsi vielä vesisateeseen ripustella. Näyttää joukossa oleva sekalaulaja, kuulin titityy tityy.Liekö sama talitintti joka viime talvena lauleli titityy, nyt hiukan kaupunkilaistunut. Talitiaiset ovat pitkäikäisiä,voivat elää yli 10 vuotiaiksi, mutta yleensä kuolevat ensimmäisinä elinvuosina.
Noin kuukausi sitten ostin savulohta, se oli niin pahaa ettei kelvannut koirallekaan. Se liemi oli venyvää,limaista. Hyi, sain lohikammon. Tänään sattumoisin toisessa kaupassa savulohifilee oli tarjouksessa, ajattelin että kokeillaan josko olisi syötävää. Kaupasta ulos mennessä tarkistin kauppakuitin. Niinpä tietenkin, eihän siihen oltu merkattu alehintaa, vaan täysi hinta lohesta. Minä olin hyvin nukkuneena säyseällä päällä. Menin takaisin kaupan pitkän kassajonon päähän,ihan rauhallisesti odottelin kassalle pääsyä. Olisinkohan katsonut vahingossa väärän hinnan voisitteko tarkistaa, sanoin kassaneidille. Neiti juoksi kalatiskin luokse varmistamaan kilohinnan. Sitten kuulutettiin kaupan esimiestä paikalle, kassajoni piteni,joltain meni hermo,voisitteko pyytää toista kassaa avaamaan huudeltiin. Minulle ojennettiin 4.10 euroa takaisin, ei pyydelty anteeksi erehdystä.
Sattuuhan sitä ajattelin, mutta kassakuitin tulen tarkistamaan jatkossakin.
Taas olen seurannut lehtien otsikoita.Nyt siellä ihmetellään kun jotkut tykkää elää palkkatyötä tekemättä. Ainahan laiskureita on ollut ja menty yli mistä aita on matalin. Toinenkin sananlasku on,ei terve ruumis työtä kaipaa. Ei tämä mitään uutta ole. On ihmisiä joille säännöllinen aikataulu ei sovi, ei pomotukseen alistuminen tai kokee liian raskaaksi tehdä työtä joka ei nyt vaan sovellu tai palkka on niin alhainen että tuntee sen nöyryyttävänä. Joskus mietin mihin kaikkeen ihmisen pitää suostua.
Suomeen on luotu sellainen tukijärjestelmä jota pystyy käyttämään hyväkseen  kansanedustajista alkaen.

Iloisia uutisia

Harvemmin lehtien otsikot ovat iloista luettavaa, mutta nyt on, Jennin ja Saulin perheeseen syntyy vauva. Onnea paljon ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!
Minäkin tänään luontoretkelläni pohdin kaikkea lapsiin liittyvää.Lapset ovat ihanin asia maailmassa.
Lammen rantalähde pulppusi voimakkaana pyörittäen hiekkaa.
Nyt lammessa ui pari sorsalintua, ilmeisesti pariskunta. Kotona yritin tunnistaa lajin. Tulin siihen tulokseen että ilmeisesti alleja. Toinen oli tummempi ja toisella oli valkoinen pää ja vartalo,siivet tummat. Ilmeisesti ovat muuttomatkalla etelään ja pysähtyneet muutamaksi päiväksi kyseiselle lammelle. Ihmettelin vain mitä ne syövät, kyseisessä lammessa ei uiskentele kaloja, mutta sammakoita ja vesiliskoja kylläkin sekä runsaasti vesikasveja.

Asennevika

Tänään taas verenpaineet nousi heti aamusta kun luin ex-ministeri Suvi Lindenin esimerkillisestä junailusta, kansa tykkää perkele. Suvi Linden nostaa edelleen sopeutumiseläkettä vuoteen 2027 jolloin täyttää 65 vuotta. Tämä eläke on 5000 - 6000 e kuukaudessa. Ei ihme että rouvaa ei työmarkkinat kiinnosta. Hän omistaa konsulttiyrityksen mutta ei tietenkään nosta sieltä palkkaa vaikka viime vuonna liikevaihto oli 53.000 e. Aivan käsittämätöntä millaisia etuuksia joillekin on junailtu ja samaan aikaan monia työttömiä kyykytetään muutaman sadan euron työttömyyskorvauksien takia.
Nyt pitää varmaan mitata verenpaineet, kohollaan on, mutta lääkitys hiljalleen tehoaa.
Talvi tulee,katsoin sääennusteita, kymmenen päivää pilvistä ja sateista,ei kuulosta tuokaan hyvältä.
Kesämökki on laitettu talviteloille. Pari hiirenlossaa pyyntikuntoon ja semmoisia pistorasiaan asennettavia hiirenkarkoittimia.
Varmaan pitää alkaa kaivelemaan karvahattua ja toppatakkia esiin hiljalleen.En tykkää pimeestä enkä talvesta. Onkohan mulla asennevika. Tokaluokkalainen muutama päivä sitten riemuitsi että ihanaa talvi tulee, saadaan lunta, voi hiihdellä,luistella,laskea mäkeä, tehdä lumiukkoja ja päälle voi laittaa sen ihanan punaisen talvitakin!

Verenpainelääkkeet

Nyt on ihanaa syysilmaa luvattu muutamaksi päiväksi,aurinko paistaa,eilen oli 17 C lämmintä.
Nyt on oikea hetki laittaa kodin pihaa ja mökkiä talvikuntoon. Tänään vielä leikkaan nurmikon ja poistan kaikki yksivuotiset kasvit pihapiiristä.
Eilen oli mökillä talkoot. Viimeksi kolmisen vuotta sitten aitan huopakatto jouduttiin puhdistamaan ja laittamaan jotain sammaleen kasvua ehkäisevää nestettä. Tänä kesänä vihreää sammalta oli taas ilaantunut katolle. Naapuri kertoi aiemmin, että pyykkipulveria veteen ja sitä  kastelukannulla katolle niin sammal kuolee. Nyt on sitten sekin kokeiltu ja vene käännetty talviasentoon.
Välillä mietin, että voisihan sitä vähemmälläkin itse päästä ja luopua mökistä, mutta työ ja mökillä oleskelu on terapiaa, samoin kuin koiran omistaminen. Et voi jäädä kotiin lepäilemään huonollakaan ilmalla, asiat on hoidettava. Siinä samalla tulee pidettyä huolta omasta kunnosta.
Oma kunto on ollut nyt hieman suurennuslasin alla, verikokeita on otettu ja lääkärin kanssa keskusteltu. Ei mitään hälyyttävää, mutta elintapojen muutos ja verenpainelääkkeiden syönti on aloitettu. Sanoin lääkärille,että siirryn terveellisempään elämäntapaan ja katsotaan myöhemmin tehoaako paineisiin. Ei lääkäri oikein tykännyt ehdotuksestani, sanoi että viisaampaa aloittaa lääkitys heti ja ehkäistä vaurioita ja lopetetaan lääkitys vuoden päästä jos olet päässyt elämäntapatavoitteisiisi.
Pari viikkoa olen syönyt tabletin aamuisin, vähän ovat paineet laskeneet ja mitään suurempia sivuoireita en ole huomannut. Aiemmin minulla ei ole ollut mitään vakilääkitystä, mutta kaikenlaista vaivaa sitä on kun vanhaksi tulee, sitä tässä ihmetellään ystävien kesken.
Jaksaminen on myös asia johon on kiinnitettävä huomio. Työtä on tehtävä päivittäin sopivin annoksin.On osattava lukea itseä kuinka paljon tänään jaksan. Liian raskas työ tai liian pitkään kestävä näkyy heti seuraavana yönä kipuiluna ja päivänä voimattomuutena. Sitä kuvittelee itse, että jotain vikaa tarvii minussa olla kun en jaksa. Ikäiseni lääkäri sai minut vasta uskomaan sanomalla,että et ole enää nuori tyttö,sitä tulee kaikenlaisia kipuja kun vanhenee.
Paula Koivuniemi esiintyi ostoskeskus Veturin 5-vuotis synttäreillä. Hän minua 5 vuotta vanhempi.
Kaunis on ja lauloi hyvin...

Nuorten miesten kukkainnostus

En ihmettele ollenkaan omaa kukkainnostusta. Kouluaikanani oli pakko kerätä ja kuivata kasveja kansioon. Minusta se oli mielenkiintoista. Eilisissä ylen uutisissa kerrottiin että nuoret miehet täyttävät nyt kotinsa palmuilla ja peikonlehdillä, ovat alkaneet käydä kasviostoksilla. Jollain tavalla kuulosti yliammutulta uutiselta. Sen uskon, että kiinnostus kodin kasveihin on lisääntynyt ja jokuinen mieskin joukossa, mutta akkavaltaista hommaa se on. Mietin perheitä, yksin asuvia miehiä, nuorisoa,
ei tuntemani miehet ketkään omista eivätkä ole kinnostuneita kotikukkasista, yhdellä on liuska-aralia, jonka ruukkuu kaataa vettä silloin kun muistaa. Kovasti on suomalainen mies muuttunut jos kodin kukkasten ympärillä alkaa häärimään.
Minä kyllä häärin eilen kovastikin, en mitenkään innostuneesti mutta pakon edessä. Menin mökille ja heti oven avattuani huomasin keittiön matolla kuolleen hiiren. Mökillä oli ollut kunnon hiiribileet, toivottavasti vain yhden sellaisen,muita ei näkynyt. Se oli kiipeillyt sohvalla, pöydillä,sängyssä ja hiiren paskaa ja pissaa oli verhoissa,siis se on kiipeillyt ikkunaverhoissakin. Koiran kupista oli vedet juotu ja papanat syöty, kiitokseksi jättänyt paskat kuppiin. Nyt on kotona iso kasa pyykkiä pestävänä verhoista alkaen, pari mattoa pesin mökillä. Pitää viedä hiirenlossat ja myrkyt ensi kerralla.
Kotipihani tammissa käy vilske, terhot alkavat olla tarpeeksi suuria syötäväksi närheille, oksat taipuvat niiden temmeltäessä.

Sama kukka iltapäivällä

Orkidea

Syksyn merkkejä ilmassa, niin se menee. On aika miettiä miten tämän talven saisi menemään mukavasti kun en ole talvi-ihminen. Nyt syksyllä vielä on kaikenlaista tekemistä niin kotona kuin mökilläkin. Olen käynyt sieniä keräämässä useitakin kertoja kanttarelleja mutta eilen löytyi jo runsaasti rouskuja. Yöt ovat olleet lämpimiä ja satanutkin paljon joten nyt niiden keräämiseen hyvä aika.
Olen hiukan paneutunut kotikukkasiin netin kautta. Sen ainakin olen oppinut, että kaupoista ostetuissa kukkasissa välillä on erilaisia ötököitä jotka saattavat levitä kodin muihinkin kukkasiin.
Siis kun menen ja ostan uuden kukan,se pitää eristää hetkeksi ennen kun laittaa muiden kukkien viereen. Sitten mietin mitä kukkia haluan, kaikenlaisia kävi mielessä ja kävin jo kaupoissa tutustumassakin. Tällä hetkellä olen vahvasti sitä mieltä, että joku ihanan värinen orkidea voisi olla paras vaihtoehto minun ikkunanlaudalle. Minulla on jo yksi keltakukkainen orkidea ostettu joskus vuosi sitten, sen kun vielä saisin kukkimaan. Kovasti näyttävät kukkaharrastajat lähettelevän  toisilleen kasvien alkuja kasvatettaviksi. Minulle riittää muutama kotikukka.
Taas on tullut luettua lehtiä, otsikko yksinelävien määrä kasvussa Suomessa.Yllätti lukema 41%
kodeista on yksinelävien. Ruotsissa jopa yli puolet talouksista 51.9%.
Mietin että miksi suuntaus on tämä. Eläkeläisten määrä kasvaa, leskiä ja eronneita. Nuorilla on mahdollisuus yksinasumiseen ja muuttaa pois vanhempien luota. Luulen että asumistuella on suuri vaikutus tähän suuntaukseen. Jos asumistukea ei maksettaisi kenellekään, mitä tapahtuisi?
Luulen että avioerot vähenisivät, nuoret asuisivat pitempään vanhempien luona, monet joutuisivat muuttamaan pienempiin asuntoihin, rahaa jäisi vähemmän muuhun kulutukseen,lisäisi köyhyyttä.
Vuokrat todennäköisesti hieman alentuisivat.

Sunnuntai

Tänään ei ole sunnuntai mutta eilen oli. Olen huomannut erään asian itsessäni, sunnuntaina automaattisesti ajattelematta siivoan. Eilenkin pesin pyykkiä, vaihdoin sänkyvaatteet puhtaisiin,suunnittelin ja pesin ikkunaverhoja. Onko sunnuntai jollain tavalla tylsä päivä, vai onko se opittu tapa menneisyydestä, kun ainoa vapaapäivä töistä oli sunnuntai. Silloin olin lauantai-iltana töistä päästessäni niin väsynyt että lepäiltiin ja sunnuntaina siivottiin.
Lapsuuden kodissani ei siivottu sunnuntaina. Kymmeneltä alkoi jumalanpalvelus radiosta.Ei meillä uskovaisia oltu,mutta naapurissa oltiin. Piti noudattaa yleistä tapaa kuunnella jumalanpalvelusta ja me lapset emme saaneet mennä ulos kun vasta iltapäivällä. Sunnuntaisin kaupat eivät olleet auki. Koulusta oli vapaata. Lapsuudesta on mukavia muistoja, meitä lapsia oli paljon, leikkikavereita.
Ahdasmielistä aikaa kuitenkin, oli tarkkaan määritelty mikä on sopivaa ja mikä ei, kurikin taisi olla kovaa meille lapsille. Oltiin kuuliaisia,ei hypitty opettajien eikä vanhempien silmille, vastattiin kun kysyttiin, niiattiin ja pokattiin kiitokset. Niistä oloista ja arvomaailmoista kun kasvaa  osaa olla kiitollinen pienistäkin asioista. Muistikuvissani on jo 50-luku, oli se köyhää aikaa. Hienoa on huomata kuinka elintaso on noussut tähän päivään. Jatkuvasti kuitenkin ollaan tyytymättömiä ja valitetaan. Pitäisi varmaan valittajien päästä viikoksi -50 luvun Suomeen :).
Jotain samaa on -50 luvulla ja tässä päivässä. Ihmisten jakautuminen köyhiin ja rikkaisiin. Sen pystyi aistimaan jo lapsena, oli herrojen lapset ja työläisten kakarat. Lapsuudestani muistan ahkeruuden ja talkoohengen, niillä edellinen sukupolvi tätä Suomea rakensi. Sitä henkeä kaivattaisiin tähän päiväänkin. Jotain on mennyt pahasti pieleen tämän päivän organisaatiorakenteissa kun on kannattavampaa tumpit suorassa elellä työttömyyskorvauksilla kun ottaa työtä vastaan.
Olen myös ollut huomaavinani että köyhyyden poistaminen on päättäjiltä unohtuneet.
Nyt tähän päivään, en viikko sitten tiennyt mikä on villakarvajalka, se on harvinainen yöperhonen.Sellaisen toukka kiipeili postilaatikon vieressä, oli pakko ottaa kuva,niin kauniin värinen.

Palokuntajuhlat

Viikon aikana lehtien otsikoita on hallinnut terrorismi niin Barcelonassa kuin omassa kotimaassamme Turussa.Ei tuollaiset asiat voi muuta kuin painaa mielen maahan, kauheita asioita. Aina kun jotain tapahtuu, paniikissa päättäjät alkavat keksimään parannuskeinoja yrittäessään näyttää kansalle että jotain tehdään. Liian vaikeita asioita ratkottavaksi. Sodat,köyhyys, koulutuksen puute, liikaa ihmisiä maailmassa, ihminen ei pysty näitä ongelmia poistamaan. Luonto tulee hoitamaan asiat,taudit,luonnon katastrofit ym. Aika synkkiä ajatuksia...nooo, toivottavasti ei vielä aivan lähitulevaisuudessa.
Nyt vähän iloisempiin mietteisiin. Liityin netin kotikukka ryhmään. Muutamat omat kukkani ovat menestyneet tämän kesän aikana kukkineetkin ja pysyneet hengissä. En ole niitä sen ihmeellisemmin hoidellut. Vähän uusia ideoita sain ryhmältä, mitä uusia kukkia voisin hankkia ja tietoja niiden hoidosta.
Koiraryhmistä erosin, myös kennelliitosta ja rotuyhdistyksestä. Minulla on enää yksi koira joka elää tavallista kotikoiran elämää.
Eilen oli perinteiset palokunta juhlat Inkeroisissa. Pitkästä aikaa menin illalla katsomaan kulkuetta.
Oli soittokulkue, palomiehiä, -naisia, nuoria ja paloautoja vilkut päällä kymmenittäin.
Palokuntajuhlia on pidetty vuodesta 1932 alkaen. itse palokunta perustettu jo 1800- luvun loppupuolella.
Tapahtumaan osallistuvat kaikki lähitienoon palokunnat. Yleisöä oli paljon tien varsilla seuraamassa.
Muistan tapahtumia, olisikohan -70 luvulta, kolmena peräkkäisenä vuotena juhlailtana pyromaani sytytti jonkin rakennuksen tuleen ja kesken juhlien palosireenit alkoivat ulisemaan ja palomiehet joutuivat lähtemään sammutushommiin.
Otin kuvia palokuntajuhla kulkueesta jonka jonot perinteisesti eivät tarvi olla ihan suorassa ja sivuaskeleitakin saa ottaa :)

Paineita

Klaara myrskyä odottelin, mutta matkan varrella se muuttui Kiira myrskyksi. Onneksi jäin kotiin. Oli mökkinaapurin kertoman mukaan ollut melkoista salamointia, jyrinää ja sadetta. Seuraavana päivänä kuitenkin lähdin matkaan,puita oli kaatunut monin paikoin tiellekin.

Minusta tuntuu, että myrskyt ovat lisääntyneet, kunnon myrskyjä olen nähnyt vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana henkilökohtaisesti. 

Asetin itselleni urakat saada mökin terassi maalattua ja takkapuut pilkottua. Nyt ne ovat tehty ja yksi kukkapenkkikin valmiina ensi kevään istutuksille. Seuraava työrupema on mökin ympärillä olevan kasvillisuuden siistiminen. Aloitin jo villiintyneiden pensaiden ja puiden harvennuksen, mutta loput saa odottaa ensi kevättä.

Muutama viikko sitten ostin itselleni verenpainemittarin. Pakko tunnustaa että paineet kohonneet.

Yritän ensin liikkua enemmän, syödä vähemmän ja suolaakin vähentää. Sitten menen valittamaan tohtorille,että mitäs nyt pitäisi tehdä. Mittailen paineita päivittäin. Alapaine on normaali ,mutta yläpaine kohollaan, pulssi alhainen. Olen elämäni aikana työssäni mittaillut  verenpaineita satoja jos tuhansia kertoja, mutta kun asia tulee henkilökohtaiseksi sitä suhtautuu ja pohtii syvällisemmin.

Muistan kun olin Lontoossa töissä neurologisessa sairaalassa parikymppisenä jonkinlaisena hoitajana

osastolla, lääkäri pyysi minun hakea hänelle blood pressure en tiennyt mitä se tarkoittaa. Lääkari tajusi ja haki itse, nosti sen minun nokan eteen sanoen, This is a blood pressure. Tuon sanan opin yhdellä kertaa ja varmasti muistan minua nolottaneen tilanteen loppuelämäni.

Klaara myrskyä odotellessa

Tänään oli aikomus mennä viettämään mökkielämää, uskon kuitenkin sääennustajiin ja siirrän huomiseen. On luvattu kovaa tuulta, sadetta,ukkosta,suihkuvirtauksia, kuulostaa pelottavalta.Muutama vuosi sitten suihkuvirtaus pyyhkäisi ja kaatoi mökin pihalta 4 isoa mäntyä.
Ikkunasta katselin tätä  muutaman minuutin luonnonnäytelmää.Turkissa illanhämärässä rajuilmassa näin taivaalla lentävän jonkun ison laajan, liekö rakennuksen katto, tuli mieleen Alladin taikamatto.
Mieli on ollut haikea erään ystäväni kuoleman vuoksi. Mekani cennet olsun.
Tänään uin oikeasti ensimmäisen kerran kotini melkeinpä takapihalla olevassa lammessa. Siellä oli porukkaa enemmänkin.Paikallisia maahanmuuttajia lapsineen oli myös. Rannalla makoillessa, auringon lämmittäessä mukavasti, tuntui kun olisi etelän auringossa.

Herhiläisiä

Naapurimökkiläinen soitteli voisiko hän muuttaa muutamaksi päiväksi minun mökkiin kun ei voi omassaan olla. Lattian alle oli herhiläiset tehneet pesän ja ne tunkeutuvat rakosista sisätiloihin.
Maanantaina tulee pesän hävittäjä. Sopiihan se minulle.
Taas on tullut seurattua lehtien otsikoita. Tiedossa on hupaisaa katseltavaa telkkarista kun presidentin vaalien keskustelut alkavat. Laura Huhtasaari valittiin eilen Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Melkoinen pari Halla-aho ja Huhtasaari, puolueen keulakuvat. Niin mustavalkoista ajattelua että hirvittää. Taitaa Sauli Niinistökin hiukan pohtia millaisiin keskusteluihin joutuu. Joka tapauksessa mielenkiintoista.
Sitten nämä kansanedustajien sopeutumiseläkkeet. Ei tavallinen kansalainen voi sanoa muuta kun perkele että kehtaavat,samaan aikaan kun kansaneläkkeellä elävät saavat kuukaudessa reilut 600 e kuukaudessa käteen. Päivi Lipponen on työllistetty mutta junaillut palkkansa niin että pystyy nostamaan 1800 e kuussa sopeutumiseläkettä palkan lisäksi. Eettiset arvot ovat unohtuneet.
Vallanpitäjien pitäisi olla esimerkkinä kansalle, mutta uskokoot ken tahtoo.

                                                    villejä sormustinkukkia pihapiirissä

Asuntomessut Mikkeli

Vettä tulee kuin Esterin peestä. Onneksi eilen piti taukoa.Aamusta heti lähdimme asuntomessuille.
Mikkelin toriparkissa oli tilaa autolle ja torin vierestä lähti bussi messualueelle 10 minuutin välein jonne oli matkaa n.3 km. Sen verran olin paneutunut messuasiaan tiesin että 31 asuntoa on näytillä.
Kiinnostavimpia olivat rannalle rakennetut talot.Olivathan ne hulppeita, mutta ihaninta niitä ympäröimät järvimaisemat.Näyttävin varmaan on Honkatalojen Seppo Mäntylän suunnittelema Wave. Sinne oli pitkät jonot päästä sisälle katsomaan.(kuvia). Yksi taloista oli täysin musta,erään katolla kasvoi heinää, lapsille oli rakennut mukavia leikkipaikkoja. Erään Saimaan rannalla olevan talon nimi oli Villa Lapanen ja toisen Villa Sukka (kuva) ne sai suun hymyyn. Mikäpä tuolla olisi asustella, lottovoittoa odotellessa.

Heavysaurus

Innostusta on vieläkin jäljellä, mutta nuo helekatin sateet pilaa suunnitelmat. Terassi on lähes kokonaan maalattu, semmoinen yhden vuorokauden homma olisi enää tekemättä. Sen jälkeen halot siirtelen uuteen järkevämpään paikkaan. Poutasäätä odotellessä lähden Mikkeliin asuntomessuille.
Mielenkiintoista nähdä millaisia koteja tänä päivänä ihmiset haluaa. Minun kotini on jo valmis,ei sinne sovi mitään uutta ja vanhat kelpaa.
Yksi 5-vuotias dinosauruksen kesyttäjä kysyi mummilta,että olenko youtubesta katsonut hevisaurusta ja olinhan minä. Se on lapsille tarkoitettua heavymusaa ja kyllä mummikin tykkäsi kun käytiin lauantaina kuuntelemassa Tommolan lavalla.(kuvia)

Innostusta

Mökkielämää vietin viime viikolla. En tajua mikä remontti-innostus iski päälle. Tuntui että kaikkea haluan uudistaa, laittaa koko mökin piha uuteen uskoon. Aamulla oli kiva nousta ja miettiä mitä
kaikkea tänään teen. Sainhan minä paljonkin aikaiseksi. Harjailin terassin kaiteet ja ristikot puhtaiksi, maalasin neljänä päivänä niitä ja työt jatkuu tällä viikolla. Ajattelin siirtaa takkapuut uuteen paikkaan ja tehdä jotain kasvi-istutuksia ensi kesää ajatellen. Mielenhäiriö tämä taitaa olla. Olen vuosia ajatellut myydä mökin, nyt kuitenkin tuntuu kivalta siellä viettää aikaa.
Kaikenlaista siellä voi harrastaa, onkiminen nyt mielessä. Lopultakin veneeseeni on sopiva tappi saatu kiinnitettyä. Voin soudella lähikaislikkoon ahvenia narraamaan. Saunomista, uintia ja marjojen keräilyä, onhan siellä harrastamista ja tekemistä.
Tänäänkin harrastin kotini metsikössä marjastusta,keräsin pari litraa mustikoita,samalla löysin kanttarelleja, pieniähän ne vielä mutta kyllä ne siitä kasvavat,mustikatkin olivat jo riittävän kypsiä.
Tässä positiivistä ajattelua tälle loppukesälle, toivottavasti jotain rippeitä jää syksyynkin ja talveen.
Seurailen aktiivisesti Turkin tapahtumia ja suoria yhteyksiä on sinne myös. Huomaa selvästi, että siellä oleilevat suomalaiset ja paikallisetkin miettivät kahteen kertaan mitä suustansa ulos laskevat.
E haluta hankaluuksia. Tilanne Turkissa on poliittisesti todella vaikea. Liiran kurssi on alhaalla, tänään eurolla sai 4 liiraa. Asuntokauppa jäissä vaikka asunnon saisi nyt edullisesti.Lentoja on vähennetty, niiden hinnatkin nyt on pilvissä, joten omalle asunnolle ei ole halpaa matkustaa montaa kertaa vuodessa niin kun vuosia sitten.

                                                   Pihapiirin kukkasia,kärhö ja liljoja

Suunnitelmia

Olen pitkin kesää istuessani mökin terassilla ajatellut että jotain pitäisi tehdä. Terassi näyttää jotenkin kulahtaneelta. Pari puutuolia olen sahaillut palasiksi, olivatkin liitoksista löysiä ja muutenkin hankalan isoja. Tänä aamuna tajusin että valkoinen maali valostuttaisi koko rakennelmaa. Innostuin katsomaan aitamaaleja netin sivuilta ja löytyihän sieltä sopiva maali. Jonkinlainen harja pitää ostaa millä saa puhdistettua kaiteet ja kattorakennelmat. Tämä urakka alkaa loppuviikosta, siis ruskea vaihtuu valkoiseksi. Maalaan niin korkealle kun yletyn, eiköhän jostain löydy pitkäkätinen avustaja.
Terassi on katettu 16 neliöinen. Samalla saa hyötyliikuntaa.
Olen päivittäin kierrellyt metsissä, mustikat alkaa jo sinertyä. Ei tänä vuonna tule kovin runsasta satoa. Puolukka kukki hyvin. Metsämansikat ovat kärsineet selvästi kuivuudesta.Onhan niitä löytynyt
kourallisia maisteltaviksi.

Kotkan Meripäivät

Vaikka kuinka yritän olla ajattelematta ilmoja niin säiden mukaanhan minä elän.Auringolla on uskomaton vaikutus minun elämään. Katselen päivittäin netistä missä aurinko paistaa ja kuinka lämmintä on.
Eilen olin meripäivillä, tietysti sään mukaan jo aamupäivällä olin liikenteessä. Hyvä niin, iltapäivällä kun lähdimme kotiin, liikenne oli jumissa, pitkä autojono odotti pääsyä sataman läheiselle parkkipaikalle. Mökiltäkin lähdin rankan sateen takia kotiin. Kauhulla ajattelen ensi talvea kuinka jaksan pimeyttä muutaman kuukauden, olen syntynyt hyvään maahan ,mutta tämä maa on väärässä paikkaa maailmankartalla. Minulla on EnergyLight kirkasvalolamppu hankittuna ensi talven varalle,pitää kokeilla onko siitä mitään hyötyä. Tietysti yksi vaihtoehto on itse mennä sinne missä aurinko paistaa.
Olen käynyt Kotkan Meripäivillä joskus 25 vuotta sitten, mentiin ja tultiin höyryjunalla.Nyt ei näkynyt höyryjunaa, mutta ilmeisesti messujunia nytkin liikenteessä. Ihmisiä oli paljon satama-alueella katselemassa purjealuksia. Suurimmat alukset ovat yli 100 metrisiä. Oli puulaivaa ja rautalaivaa, mastot kohosivat korkealle taivaalle,purjeet olivat kääritty rullille. Jossain mastoissa näkyi ukkoja istumassa ja kiipeilemässä, kuin apinat orsilla. Itselläni on korkeanpaikan kammo, aivan huimasi kun heitä katseli. Lapsille oli tivolihuveja. Erilaisia myyntikojuja oli myös paljon.
Sunnuntaina purjelaivat jättävät sataman, varmaankin upeaa nähtävää purjeet nostettuna lipumassa kohti merta.Meripäiväthän jatkuvat sunnuntaihin asti erilaisin musiikki ym. tapahtumineen.